Ärrinmurrin äksynäksyn. MURRR :(
Inhottava päivä, siellä sataa vettä taivaan täydeltä ja joka paikassa on loskaa, jäätä ja liukkautta. Aamulla oli tarkoitus mennä ylitöihin pirteänä tyttönä heti kuudeksi, mutta heräsin vähän ennen seiskaa puhelimen soimiseen. Juu-u, hemmettiin uudet hienot kännykät ja monimutkaiset herätyskello-toiminnot. Eilen illalla tarkistaessani käynnykän näytössä oli herätyksen kuvake, mutta herätystä ei kuitenkaan aamulla kuulunut. Niin siksi, kun ko. koneessa on hieno ominaisuus missä määritellään erikseen herätyksen toistot. Oletuksena herätys on päällä vain arkipäivinä eli siinäpä syy myöhästymiselle. Se kun taitaa tänään olla joku muu päivä, kuin arki. Pölhö minä.
Oma moka, mutta kiitos Hanille aamullisesta herätys-soitosta. Olisin muuten nukkunut varmaan lokoisasti kymmeneen ja siinä vaiheessa olisi ollut aivan turha mennä enää töihin. Huomenna taas tiedossa ylitöitä ja toivottavasti siitä tuleva raha lämmittää mieltä sitten tilipäivänä. Mietin vaan mitenkähän minun henkinen ja fyysinen hyvinvointini mahtaa jaksaa 12 päivän työvuorojen jälkeen... hmm... Se selvinnee sitten perjantaina tulevalla viikolla.
Kotiuduin juuri ja seuraavaksi olisi vuorossa arkisia kotipuuhia, pyykin pesua, tiskaamista ja kaupassakin kai pitäisi käydä. Meinaa vaan tää vapaa-aika käydä vähiin ja järjellä ajateltuna tämä blogien kirjoittelukin on melkomoista ajan haaskausta. Kai. Vai pitäisikö tämä ottaa terapiana. Akvaario ja kalaset odottavat kovasti vedenvaihtoja ja kasvien harvennusta, minulle tulee ihan huono omatunto venähtäneestä vedenvaihtovälistä. Ei noilla kyllä mitään hätää ole, kun edellisesta vedenvaihdosta on kuitenkin vajaat kaksi viikkoa ja kalasto on kuitenkin niukka.
Muita närkästyksen aiheita on hemmetin pieni ja ahdas parkkipaikka ja autokatos. Oli melkoinen taidonnäyte taas äsken saada survottua oma pieni Vihreä omalle katospaikalle, kun vieressä ja takana oli ylileveästi ja huolimattomasti parkkeeratut autot. Toivottavasti saan autoni pois vielä aamullakin, sen verran tiukkaa tuo parkkeeraus teki jo nyt.
Ai niin. En saanut sitä työpaikkaa. Ja eikä edes harmita. Oikeasti. En varmaan oikeasti halunnut sinne itsekkään, Koska nyt ei harmita. Tulotaso olisi niukentunut entisestään eli ihan hyvä että joku oli minua motivoituneempi hakija. Kysyin syytä, miksi minua ei valittu tehtävään ja syynä oli juuri tuo, että joku oli minua motivoituneempi hakija. Haen tässä muita hommia pikku hiljaa, eli minun maailmani ei tuohon "valitettavasti valintamme ei kohdistunut tällä kertaa sinuun" puheluun kaatunut. Kokemushan se tämäkin hakuprosessi taas oli.
Ja järkytin sitten vanhaa miespuolista tuttavaani, jonka kanssa olla pidetty yhteyksiä jo vuosien ajan satunnaisen epäsäännöllisesti. Antti soitteli ja kyseli tyypilliseen tapaansa kuinka minun miesasiat jaksavat. Järkytys oli linjan toisessa päässä suuri ja erittäin aito, kun kerroin että nykyisin kuuluu kysellä miten minun NAIS-asiat voivat. Pienen tankkaamisen jälkeen totuus selveni hänellekkin, vaikka hetki menikin hiljaisuuden ja rykimisen merkeissä. Noin siis saadaan varsin puhelias myyntitykki ja taukoamaton höpöttäjä hiljaiseksi. Jostain syystä lause " Olen seurustellut vuoden naisen kanssa ja olen onnellinen" oli se suurin hiljaisuuden aiheuttaja. Hih. Saa nähdä järkyttyikö mies lopullisesti, vai kuuluukohan miekkosesta enää mitään. Toivon todella, ettei seuraava yhteydenotto olo se typerä heteromiehen kysymys, kiinnostaisiko kimppakivat... Moinen typeryys kun voisi kyseisen miehen suusta päästä helpostikkin. Juu ja EI kiinnosta todellakaan, jos joku muu miespuolinen ajatteli kysyä samaa.
MIEHET. Puuh sentäs.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti