Tulossa on toivottavasti hyvä viikonloppu, rentouttava, mukava, leppoisa ja kohtalaisen kotinurkissa paikoillaan pysyvä sellainen. Viime aikoina olen suhaillut Suomen maata edes takaisin ja tästäkin ajelun motiiveista näin jälkikäteen on selkeästi nähtävillä syy/seuraus-ketju ihan suoraan. Olen hyvin yllättynyt siitä, miten sterotypisesti minäkin käyttäydyn tietyissä elämäntilanteissa. Jälkikäteen on melkein riemastuttavaa oivaltaa nämä syyt ja seuraukset asioille, taaksepäin katsoessa ne ovat niin selkeitä katseltavia ja helppoja analysoida.
Nyt on kuitenkin ihanaa olla vaan kotona, ilmojen viilennyttyä ja sisälämpötilan laskiessa siedettäviin (alle +30c) alle lukemiin on hyvä vähän keskittyä muihinkin asioihin. Haaveilen huomenna tosivarhaisesta aamuheräämisestä, aamu-uinnista ja kuvausreissusta kaupunkiin. Aamullisessa tyhjässä kaupungissa on jotain varsin erikoista, kun ketään ei vielä ole oikein missään ja kaupunki alkaa vasta heräilemään aamuun. Toivottavasti sää olisi suosiollinen vielä viikonloppunakin.
Valokuvaus onkin viime aikoina jäänyt valitettavan vähälle, kuvaaminen kun vaatii minulta tietyn tyynen olotilan ja ennenkaikkea sitä rauhaa ja aikaa kuvaamiselle. Viime aikaisissa koheltamisissa kun ei ole tainnut olla mitään noista tekijöistä läsnä ja valokuviakaan ei siis ole tullut suuremmin näppäiltyä.
Päätöksiäkin olen tehnyt. Suunnitelma A on nyt tehty, mutta suunnitelmiin tulee varmasti jotain muutoksia. Ainahan niihin tulee. Puitteet, resurssit ja tavoitteet on nyt kuitenkin hahmotelu kasaan, suunnitelman puhtaaksikirjoitus vaan odottaa vielä. Haluan pistää asiat vielä paperille, se on siten enemmän konkreettista kuin oman pään sisällä pyörittely. Voin huonona hetkenä käyn katsomassa suunnitelmaa ja todeta, mitä kohti olenkaan menossa ja onko se suunta pysynyt reitillään.
Sitten tuosta asioiden pyörittelystä. Mie alan olla siinä aika hyvä, mutta yllättäen törmäsin netin ihmeellisessä maailmassa toiseen kaltaiseeni asioiden pohdiskelijaan. Ja voin kuinka antoisaa onkaan pähkäillä asioista, kun joku tavallaan hieman samassa tilanteessa oleva ihminen voi kommentoida omalta kantiltaan asioita. Varsinaista vertaistukea ja etäterapiaa, eli kiitos asianomaiselle henkilölle. :)
Niin-n ja sitten ystäviin. Olen taas viime aikoina oivaltanut sen, miten tärkeitä ystävät ovat. Joskus typeryyksissäni ja marttyyrina olen manannut kaikki syvimpään helvettiin ja jopa tietoisesti karkoittanut ihmisiä ympäriltäni. Ilmeisesti minulle on ollut helpompaa häätää ongelmat ja ihmiset pois, kun selvittää niitä. Aita on ollut matalin siitä ja siitä minä olen sitten taas mennyt. Meinasin tehdä saman virheen jälleen, x:n kerran, mutta onneksi jotain on tapahtunut maailmassani. En karkoittanut Minulle Hyvin Tärkeää Ihmistä pois. Olen tästä ratkaisusta vilpittömän onnellinen.
perjantai 30. heinäkuuta 2010
torstai 29. heinäkuuta 2010
Pitäisi tehdä päätöksiä
- Uskonko järkeen, vain luotanko tunteeseen?
- Pysynkö aikaisemmassa, turvallisessa ja tasaisessa elämässäni, vai heittäydynkö uusiin seikkailuihin?
- Olenko nyt onnellinen, vai haahuilenko vain nyt jonkun höttöisen unelman perässä, unelmasta onnellisemmasta elämästä kokonaisvaltaisesti?
Minä en nyt tiedä, pitäisi vähän pähkäillä asioita.
Niin-n ja kyse ei ole ihmissuhteista.
keskiviikko 28. heinäkuuta 2010
Jalat alle ja karkuun
Viime aikoina on sattunut ja tapahtunut. Vähän liikaakin. Juuri äsken oli olotila, että otan jalat alleni, juoksen karkuun ja jätän kaiken tähän ja juuri nyt. En katso taakseni, menen vaan silmälaput silmilläni hurjaa kiitolaukkaa eteenpäin.
No eihän se näin mene, tietenkään. Taisin vihdoinkin lakata juoksemasta karkuun ikäviä ja tunteita herättäviä asioita. Tällä kertaa en mene siitä mistä se aita on matalin, en pyyhi ihmisiä elämästäni pois, vaan käsittelen asiat kondikseen ja jatkan elämääni sen jälkeen toivottavasti pystypäin, onnellisempana ja ehjempänä. Tulevaisuudessa on varmasti enemmän isoja asioita käsiteltäväksi ja se tie ei tule olemaan helppo.
Sain tänään ystävältäni (toivottavasti voin käyttää hänestä jatkossakin moista nimitystä) puhelinsoiton ja sen myötä tiedon mikä pisti hetkeksi miettimään taas omaan erehtyväisyyttäni. Olin tulkinnut rankasti erinäisiä asioita väärin tässä viimeaikoina ja onneksi rohkenin kysyä asioiden todellista laitaa. Puhelu oli kuitenkin kokonaisuutena hyvä homma, moni asia selkeni pienessä päässäni sen pienen tiedonmurun myötä mitä minulle kerrottiin. Kiitos. Olen ylpeä itsestäni, "entinen" Neiti olisi vetänyt DraamaQueenit ja toiminut täysin toisin. HYVÄ MINÄ :)
Nyt olen ansainnut kylmän siiderin, ehkä jopa kaksi.
No eihän se näin mene, tietenkään. Taisin vihdoinkin lakata juoksemasta karkuun ikäviä ja tunteita herättäviä asioita. Tällä kertaa en mene siitä mistä se aita on matalin, en pyyhi ihmisiä elämästäni pois, vaan käsittelen asiat kondikseen ja jatkan elämääni sen jälkeen toivottavasti pystypäin, onnellisempana ja ehjempänä. Tulevaisuudessa on varmasti enemmän isoja asioita käsiteltäväksi ja se tie ei tule olemaan helppo.
Sain tänään ystävältäni (toivottavasti voin käyttää hänestä jatkossakin moista nimitystä) puhelinsoiton ja sen myötä tiedon mikä pisti hetkeksi miettimään taas omaan erehtyväisyyttäni. Olin tulkinnut rankasti erinäisiä asioita väärin tässä viimeaikoina ja onneksi rohkenin kysyä asioiden todellista laitaa. Puhelu oli kuitenkin kokonaisuutena hyvä homma, moni asia selkeni pienessä päässäni sen pienen tiedonmurun myötä mitä minulle kerrottiin. Kiitos. Olen ylpeä itsestäni, "entinen" Neiti olisi vetänyt DraamaQueenit ja toiminut täysin toisin. HYVÄ MINÄ :)
Nyt olen ansainnut kylmän siiderin, ehkä jopa kaksi.
maanantai 26. heinäkuuta 2010
Miksi se sattuu?
Mietiskelin nyt illalla asioita, elämää, sattuneita juttuja, asioita mitä on vaan yksikertaisesti pakko tehdä tulevaisuudessa. Mietiskelyiden sävy oli analyyttisen tutkaileva, ilman hysteriaa, ilman kyyneliä, ilman jossitteluita. Sattuihan se, mutta ei mitenkään lohduttomalla tai liian kipeällä tavalla. Miksi omien mokien ja virheiden myöntäminen sattuu, kun en kuitenkaan koskaan ole itseäni ylimaallisen erinomaisena ja erehtymättömänä pitänyt? Onko jotain vihdoinkin mennyt perille, jos olen valmis myöntämään oman raukkamaisuuteni ja erehtyväisyyteni, olenko seuraavalla kerralla viisaampi, kypsempi ja järkevämpi? Mikä tai mitä se seuraava kerta sitten onkaan, seuraavassa elämässä, vuoden kuluttua, seuraavassa vastoinkäymisen kohdalla. En tiedä. Harmihan se olisi, jos nämä kipuilut tulisi käytyä läpi ihan turhan takia.
On tämä elämä erikoista, mutta hemmetti vie kaikilla näillä jutuilla on varmasti tarkoituksensa.
On tämä elämä erikoista, mutta hemmetti vie kaikilla näillä jutuilla on varmasti tarkoituksensa.
Onneksi on maanantai
Takana monessakin mielessä rankka viikonloppu, paljon ihmisiä, tapahtumia, itkua, ahdistusta, ajettuja kilometrejä ja runsaasti vähemmistökansaa. Onneksi viikonloppu on ohi. Oli monenlaisia kohtaamisia, uusia ihmisiä, vanhoja tuttuja ja elämää yleensä kaikissa sen tunneskaaloissa. Hämeenkatu tuli tutuksi ja meressäkin olen nyt sitten uinut. Elämäni ensimmäistä kertaa, muuten.
Tulevan viikon säätiedotus lupaa seuraavaa. Jotenki toivoisin tällä kertaa viikonlopun tulevan pian.
Sunnuntai lehdessä oli sen miehen kuolinilmoitus, siis hänen jonka elvytykseen osallistuin. Surullista.
Tulevan viikon säätiedotus lupaa seuraavaa. Jotenki toivoisin tällä kertaa viikonlopun tulevan pian. Sunnuntai lehdessä oli sen miehen kuolinilmoitus, siis hänen jonka elvytykseen osallistuin. Surullista.
perjantai 23. heinäkuuta 2010
Ensimmäinen askel
on nyt otettu. Pelottaa hieman. Yhtä kaikki, asiat lähtevät tästä pikkuhiljaa selviämään. Toivottavasti.
torstai 22. heinäkuuta 2010
Pervojen pervo
Kävin täällä paikallisessa kirjastossa, sen lukusalissa. Kaivelin kaapista kasan Tekniikan Maailmoja ja Tuulilaseja ja olin menossa kohti lainaustiskiä kun eläkeläispapparainen pysäyttää minut.
"Tyttö hei, ihanko siä itsellesi noita lehtiä lainaat?" Vastauksen oltua myönteinen, hän toteaa vaan "No aika poikamainenhan siä kyllä oot."
Jep, että näin täällä Etelä-Savossa. Se olisi sitten ollut sydärin paikka, jos olisin vielä todennut olevani einiinhetero nainen. Tunsin taas oloni niin pervoksi, poikkeavaksi ja ennenkaikkea jotenkin huonoksi ihmiseksi.
Tämä episodi ei suinkaan vähennä surumielistä olotilaani.
Voi V***U!
"Tyttö hei, ihanko siä itsellesi noita lehtiä lainaat?" Vastauksen oltua myönteinen, hän toteaa vaan "No aika poikamainenhan siä kyllä oot."
Jep, että näin täällä Etelä-Savossa. Se olisi sitten ollut sydärin paikka, jos olisin vielä todennut olevani einiinhetero nainen. Tunsin taas oloni niin pervoksi, poikkeavaksi ja ennenkaikkea jotenkin huonoksi ihmiseksi.
Tämä episodi ei suinkaan vähennä surumielistä olotilaani.
Voi V***U!
keskiviikko 21. heinäkuuta 2010
Syvissä vesissä
Tämän aamun närkästys.
Rekisterikilven valo. Jotenkin tuntuu, että minulla on joku huono karma ainoastaan ja vain tämän tietyn valon kanssa, oli kyseessä sitten mikä autoyksilö tahansa. Edellisessä autossa piti rikkoa väkivalloin ruostunut ruuvi, kun turkasen polttimoa ei muuten saanut vaihdettua ja taidettiin siinä ohessa rikkoa muutama poranteräkin. Tässä nykyisessä autontekeleessä oli sitten muuten vaan ongelmia, yhden pienen polttimon vaihtamiseen tarvittiin ruuvimeisseliä, pihtejä ja toisenlaisiakin pihtejä. Hermo paloi siis heti aamusta, mutta nyt tuo hemmetin valo on vaihdettu katsastusta varten. Jatkossa muistan suhtautua asian vaatimalla vakavuudella juuri tämän polttimon vaihtoon, oli auto mikä tahansa. Enkä ainakaan aloita vaihtamista kiireessä, ennen töihin lähtemistä, naivina ajatuksen hoitaa homma viidessa minuutissa.
Aikaa saada tuo auto katsastuskuntoon on lähes 4 kuukautta, joten kerrankin minä olen ajoissa liikenteessä, isompia vikoja kopperossa ei tietäänkseni ole. Minulla on pieni taka-ajatus auton vaihtamisesta lähiaikoina ja näin melkein blondina kuvittelen juuri katsastetun auton olevan ihan hyvä juttu.
Kuohuva mielenikin on tätä nykyä tasoittumaan päin. Viime viikkoina ja etenkin ihan lähipäivinä olen pähkäillyt elämääni ihan uudelta kantilta. Tähän oivallukseen ja asioiden havahtumiseen tarvitaan loppujen lopuksi aika vähän. Ehkä palikat loksauttaa paikoilleen ne tietyt sanat tai pelkästään vain se, että olen itse valmis vastaanottamaan jo muidenkin apua,neuvoja ja mielipiteitä. Olen itsekkäästi ylpeä juuri nyt omasta käyttäytymisestäni, sen verran töitä olen pääni ja oman hyvinvointini eteen viime aikoina tehnyt. Tiettyjen asioiden myöntäminen sattuu, mutta sen jälkeen kun olen suostunut katsomaan asioita raadollisen suoraan elämä on tuntunut paljon helpommalta. Mikähän siinä on, että sitä on niin kärkäs ja halukas syyttämään aina niitä muita ja jotakuta toista pahasta olosta ja tapahtuneista asioista. Jotenkin alan pikkuhiljaa oivaltamaan tiettyjen menneisyyden tapahtumien vaikutukset nykyiseen elämääni, ihmissuhteisiin ja kaikkeen tähän arkiseen elämään. Miksi tietyt kaavamaisuudet toistuvat elämässäni ja mitä kaikkea tuo alkoholistiperheessä kasvaminen on minulle tehnyt ja millaisia jälkiä se on mieleeni jättänyt.
Olen monesti mennyt juuri siitä mistä se hemmetin aita on ollut matalin ja sen asian myöntäminen itselleni on ollut varsin kova paikka. Motiivina tälle käyttäytymiselle on ollut konfliktien välttäminen ja toisten ihmisten suojelu. Aika isot valtuudet olen itselleni jossain vaiheessa ottanut, kun olen kuvitellut olevani viisas ja vahva tekemään moisia päätöksiä toisten puolesta. Enhän minä voi tietää ihmisen pään sisälle tai sydämeen, mikä hänelle on hyvästä ja mikä ei ole.
Kuvittelin itseni vähän ryhdikkäämmäksi ihmiseksi, mutta enpä näköjään ihan kaiken suhteen sitä(kään) ole ollut.
Rekisterikilven valo. Jotenkin tuntuu, että minulla on joku huono karma ainoastaan ja vain tämän tietyn valon kanssa, oli kyseessä sitten mikä autoyksilö tahansa. Edellisessä autossa piti rikkoa väkivalloin ruostunut ruuvi, kun turkasen polttimoa ei muuten saanut vaihdettua ja taidettiin siinä ohessa rikkoa muutama poranteräkin. Tässä nykyisessä autontekeleessä oli sitten muuten vaan ongelmia, yhden pienen polttimon vaihtamiseen tarvittiin ruuvimeisseliä, pihtejä ja toisenlaisiakin pihtejä. Hermo paloi siis heti aamusta, mutta nyt tuo hemmetin valo on vaihdettu katsastusta varten. Jatkossa muistan suhtautua asian vaatimalla vakavuudella juuri tämän polttimon vaihtoon, oli auto mikä tahansa. Enkä ainakaan aloita vaihtamista kiireessä, ennen töihin lähtemistä, naivina ajatuksen hoitaa homma viidessa minuutissa.
Aikaa saada tuo auto katsastuskuntoon on lähes 4 kuukautta, joten kerrankin minä olen ajoissa liikenteessä, isompia vikoja kopperossa ei tietäänkseni ole. Minulla on pieni taka-ajatus auton vaihtamisesta lähiaikoina ja näin melkein blondina kuvittelen juuri katsastetun auton olevan ihan hyvä juttu.
Kuohuva mielenikin on tätä nykyä tasoittumaan päin. Viime viikkoina ja etenkin ihan lähipäivinä olen pähkäillyt elämääni ihan uudelta kantilta. Tähän oivallukseen ja asioiden havahtumiseen tarvitaan loppujen lopuksi aika vähän. Ehkä palikat loksauttaa paikoilleen ne tietyt sanat tai pelkästään vain se, että olen itse valmis vastaanottamaan jo muidenkin apua,neuvoja ja mielipiteitä. Olen itsekkäästi ylpeä juuri nyt omasta käyttäytymisestäni, sen verran töitä olen pääni ja oman hyvinvointini eteen viime aikoina tehnyt. Tiettyjen asioiden myöntäminen sattuu, mutta sen jälkeen kun olen suostunut katsomaan asioita raadollisen suoraan elämä on tuntunut paljon helpommalta. Mikähän siinä on, että sitä on niin kärkäs ja halukas syyttämään aina niitä muita ja jotakuta toista pahasta olosta ja tapahtuneista asioista. Jotenkin alan pikkuhiljaa oivaltamaan tiettyjen menneisyyden tapahtumien vaikutukset nykyiseen elämääni, ihmissuhteisiin ja kaikkeen tähän arkiseen elämään. Miksi tietyt kaavamaisuudet toistuvat elämässäni ja mitä kaikkea tuo alkoholistiperheessä kasvaminen on minulle tehnyt ja millaisia jälkiä se on mieleeni jättänyt.
Olen monesti mennyt juuri siitä mistä se hemmetin aita on ollut matalin ja sen asian myöntäminen itselleni on ollut varsin kova paikka. Motiivina tälle käyttäytymiselle on ollut konfliktien välttäminen ja toisten ihmisten suojelu. Aika isot valtuudet olen itselleni jossain vaiheessa ottanut, kun olen kuvitellut olevani viisas ja vahva tekemään moisia päätöksiä toisten puolesta. Enhän minä voi tietää ihmisen pään sisälle tai sydämeen, mikä hänelle on hyvästä ja mikä ei ole.
Kuvittelin itseni vähän ryhdikkäämmäksi ihmiseksi, mutta enpä näköjään ihan kaiken suhteen sitä(kään) ole ollut.
tiistai 20. heinäkuuta 2010
Ai mie vai???
Olet hienostunut ja taitava partneri. Hallitset seksiä, syntymää, kuolemaa ja jälleensyntymistä. Haluat perehtyä elämän synkkiin puoliin, joihin muut eivät uskalla tutustua. Olet kiihkeä ja seksikäs etkä piittaa tabuista. Sinulla seksi on mahdollisuus tutkia tunteiden mystistä syvyyksiä.
Sinut tunnetaan eroottisista taidoistasi ja syvistä tuntemuksista. Viettely näyttää sujuvan sinulta varsin vaivattomasti. Toisaalta intohimoisuutesi ei juurikaan näy päälle päin. Olet erittäin vetäytyvä ja salaperäinen ihminen, etkä paljasta helposti tunteitasi muille. Kumppaniehdokkaittesi täytyy katsoa pitkään ja syvälle silmiisi, ennen kuin he näkevät edes häivähdyksen intohimoasi.
Olet hyvin tunteellinen, joskaan et anna tunteiden ohjailla toimintaasi. Sinulla on erittäin voimakas sukupuolivietti, ja olet erittäin taitava viettelijä. Siksi sinulla on paljon mahdollisuuksia kiihkeisiin, intohimoisiin seksikokemuksiin. Kiinteänä veden merkkinä voit olla melko petollinen, ja hyödynnät kykyäsi salata tunteesi hurmatessasi herkempiä. Useimmat kumppanisi antautuvat auliisti vieteltäviksi, mutta toiset eivät ymmärrä koskaan, mikä saa sinut syttymään. Vaikka olet veden merkki, suhtaudut kumppanisi tunteisiin joskus uskomattoman välinpitämättömästi. Tiedät vaistomaisesti, miten toinen vietellään, mutta kiinteän luonteesi vuoksi sinun on toisinaan vaikea huomata muita ihmisiä. Kun olet päättänyt jotakin, mikään ei saa sinua muuttamaan mieltäsi. Toisaalta olet herkkä, hellä ja rakastava kumppani, joka saa partnerisi aina syttymään. Tunteista puhuminen on sinulle tärkeää ja voit saavuttaa lähes taianomaisen yhteyden rakastettusi kanssa.
Olet puoleesi vetävä ja innokas viettelijä ja se saa sinut tuntemaan voimakasta täyttymyksen kaipuuta. Luonteesi synkistä puolista sekä intensiivisyydestä, salaperäisyydestä ja rohkeudesta on vastuussa Pluto. Et voi viettää huoletonta, pinnallista elämää, vaan tunnet tarvetta perehtyä intohimon eri ulottuvuuksiin. Saatat kiihottua vallantunteesta. Saatat esimerkiksi panna kumppanisi anelemaan, jos tämä haluaa seksiä. Tai sitten voit miltei pakottaa haluttoman kumppanisi tyydyttämään lihalliset tarpeensa. Saatat myös teeskennellä välinpitämätöntä, kun joku puoleensavetävä ja sinusta selvästi kiinnostunut henkilö yrittää iskeä sinua. Siten hän saa ohjat omiin käsiinsä. Juonittelet, vehkeilet ja pähkäilet.
Voit joutua helposti pakkomielteiden valtaan. Himoitessasi jotakuta et ajattele mitään muuta kuin tätä. Rakastuneena taas haaveilet sydämesi valitusta koko ajan. Rakkaus, himo ja vietit ovat kaikki tärkeitä sinulle ja rakkaussuhteesi ovat palavia ja kiihkeitä. Pystyt harvoin olemaan pitkään täydellisessä selibaatissa, ja jos sinulla ei ole mahdollisuutta tyydyttää viettejäsi, seksuaalisesta täyttymyksestä tulee sinulle pakkomielle. Et yleensä ole valmis olemaan kovin pitkään ilman seksiä, vaan etsit pian halukkaan partnerin.
Et rakastu helposti, mutta kun rakastut teet sen todella syvästi. Etsit todellista sukulaissielua, jolle voit paljastaa syvimmän, synkimmän puolesi ja joka ei hätkähdä sitä. Kumppanisi pitää myös ymmärtää iloista ja reipasta puoltasi, pysty nauttimaan voimakkaista ja kiihkeästä seksuaalisuudestasi sekä tajuta pakkomielteitäsi. Rakastettusi rakkauselämä pitää olla yhtä intohimoista kuin sinunkin. Löydettyäsi tällaisen kumppanin olet erittäin lojaali. Saatat harhailla aika ajoin - sinulle lojaalius ja uskollisuus ovat aina kaksi eri asiaa - mutta palaat aina kumppanisi luo.
Odotat rakastetultasi uskollisuutta ja olet sangen omistushaluinen ja mustasukkainen. Siedät kevyen flirttailun, joka tuo esiin sinun luonteesi masokistisen puolen ja kidutat itseäsi ajatuksilla "entä jos…". Kumppanisi keimailu voi herättää sinussa syvää epävarmuutta, jolloin vetäydyt yksin hautomaan synkkiä ajatuksia. Et anna hevillä anteeksi. Arvostat kumppaniasi joka vaistoaa mielialasi, mutta silti salaat rakastetultasi syvimmät tunteesi. Sisimmistä tunteistasi pääsee perille vain erittäin intuitiivinen kumppani. Sinun pitää varoa kohtelemasta rakastettuasi liian torjuvasti.
Olet terävävaistoinen ja näet suoraan toisen ihmisen sydämeen. Voit saada lohtua näkemästäsi, mutta yksityisyyttä arvostavat kumppanisi pitävät sitä tunkeilevana käytöksenä. Suunnaton kiihkeytesi saattaa hyvinkin pelottaa aremman ihmisen tiehensä suhteen alkuvaiheessa.
Esittelet mielelläsi eroottisia taitojasi ja pystyt tuottamaan loputonta nautintoa sekä itsellesi että kumppanillesi huolellisesti ajoitetuilla liikkeilläsi. Olet kiinnostunut mystiikasta ja löydät itämaisista rakastelutekniikoista varmasti monia kokeilemisen arvoisia vinkkejä. Pidät kaikenlaista hierontaa eroottisena. Hieronta voi sytyttää sinun kaipuusi niin voimallisesti, että et voi yksinkertaisesti pysty odottamaan täyttymystä enää hetkeäkään. Usein hieronnat jäävätkin sinulla puolitiehen.
Eroottisuutesi on kiihkeää ja monimutkaista. Sinulla on synkkiä haluja ja kuvitelmia, joita toteutat mielelläsi. Osa niistä on harmittomia, mutta osa niistä saattaa tuottaa kipua sinulle tai kumppanillesi. Tutkit innokkaasti nautinnon ja kivun välistä yhteyttä. Sinun on kuitenkin syytä varmistaa, että myös partnerisi on halukas leikkeihisi. Olet analyyttinen ja nautit asioiden syiden pohtimisesta ja kaikenlaiset mysteerit kiehtovat sinua. Myös unien ja alitajunnan maailma on sinusta kiehtovaa.
Olet syvällinen ja inhoat kevytmielisyyttä ja kyllästyt helposti elämän pinnallisuuteen. Et myöskään pidä joutavasta ja turhanpäiväisestä höpötyksestä. Tarvitset tilaa ja omaa rauhaa, etkä kestä tunkeilevia ihmisiä. Et myöskään halua muiden ihmisten tunteiden häiritsevän mielenrauhaasi.
Paljastat tuskin koskaan eroottisten fantasioidesi koko kirjoa. Osa kuvitelmiasi ovat intensiivisiä ja synkkiä. Fantasioiden avulla pääset tutkimaan elämän tabuja ja oman mielesi kätkettyjä puolia, jotka kiehtovat sinua suuresti. Kilteimpiin fantasioihisi liittyy seksikkäitä pitsialusasuja ja string-housuja, kiihkeää seksiä ja mustaa nahkaa. Ruoskat ja orjat tottelevat sinun jokaista käskyäsi. Toisinaan kuvittelet millaista olisi olla alistettuna. Saatat unelmoida, että intohimoinen muukalainen ryöstää ja ottaa sinut omaksesi. Saatat fantasioissasi joutua myös seksiorjaksi tai muuten nöyryytetyksi. Kivun ja nautinnon sekoittuminen saa sinut tuntemaan voimakasta eroottista kiihtymystä ja vilkkaassa mielikuvituksessasi tuotat kipua lukemattomin eritavoin.
Myös mystiikka kiehtoo sinua ja olethan itsekin salaperäinen. Sinun lempipaikkasi voisi olla hyvinkin ylellisen hotellin haaremisviitti Fesin vanhassa kaupunginosassa Marokossa. Rakastat myös vaaraa ja siksi juhlien isäntäväen makuuhuone saattaa olla sinusta erittäin kiihottava paikka jos sinun oma kumppanisi on alakerrassa. Vankityrmät, luolat ja vastaavat paikat vetoavat sinuun, samoin veden läheisyys. Romanttinen luola tai venemaja meren tai järven rannalla on sopiva lemmenpesä sinulle.
Olet kuitenkin varsin lojaali kumppani, ja suhteesi kestävät yleensä pitkään. Vakiintuneena olet erittäin vastahakoinen lopettamaan suhdetta, ja eroamispäätösten tekeminen vie sinulta todella kauan. Lähdet vasta sitten kun tilanne muuttuu todella sietämättömäksi ja silloinkin taipumuksesi masokismiin saattaa saada sinut jatkamaan suhdetta. Lopulta kuitenkin räjähdät ja kävelet pois raivon vallassa etkä palaa enää koskaan. Jos eroaminen on kumppanisi toive, hänen on syytä olla varuillaan. Olet loukkaantuneena todella kaunainen. Haudot raivoissasi synkkiä mietteitä ja suunnittelet kostoa. Kärsivällisenä odotat kuitenkin varsin pitkään tilaisuutta kostaa. Kestää ikuisuuden ennen kuin annat anteeksi ja vielä kauemmin ennen kuin unohdat. Olet harvoin ystävä entisen kumppanisi kanssa.
Rakastat kaikkea arvoituksellista ja kiehtovaa. Ihanteellinen lahja sinulle olisikin viikonloppujuhlat, joissa ratkotaan murhamysteeriä - etenkin jos kumppanisi muistaa pakata mukaan sinulle mieluisimmat seksilelut. Eksoottiset paikat kiehtovat sinua. Tulet todella onnelliseksi kumppanista, joka ymmärtää sinun fantasioitasi.
Tarjoat kumppanillesi suunnatonta kiihkeyttä, kestävää rakkautta, voimakasta intohimoa ja järkkymätöntä lojaalisuutta - kunhan hän on vain uskollinen. Olet mustasukkainen ja melko kiivasluonteinen. Kumppanisi hairahdus tietää rajuja yhteenottoja. Et läheskään aina paljasta todellisia tunteitasi, mikä hämmentää ehkä muita ja kumppaniltasi vaaditaankin hyvää harkintakykyä. Mielialasi vaihtelevat ja harrastat itsetutkiskelua, mutta et yleensä näytä sitä ulospäin. Kumppanisi saa usein tietää ongelmistasi vasta kun raivostut tai masennut.
Hmm. Varsin jännä analyysi skorpioneista. Meinasin hieman sensuroida tekstejä ja poistaa nuo yliseksistiset kommentit jostain hemmetin seksin papittaresta ja muuten vaan himon riivaamasta sekopäästä. Nääh, en jaksanutkaan eli olkoot sitten kaikkine kamaluuksineen koko raadollinen "totuus". Jotkut kerrotut piirteet ja ominaisuudet pitävät varmasti minunkin kohdallani paikkansa, toisia juttuja taas en allekirjoita laisinkaan. Kyl mie oikeasti olen aika paljon laimeampi ja kaikin puolin vaaraton tapaus. :)
Sinut tunnetaan eroottisista taidoistasi ja syvistä tuntemuksista. Viettely näyttää sujuvan sinulta varsin vaivattomasti. Toisaalta intohimoisuutesi ei juurikaan näy päälle päin. Olet erittäin vetäytyvä ja salaperäinen ihminen, etkä paljasta helposti tunteitasi muille. Kumppaniehdokkaittesi täytyy katsoa pitkään ja syvälle silmiisi, ennen kuin he näkevät edes häivähdyksen intohimoasi.
Olet hyvin tunteellinen, joskaan et anna tunteiden ohjailla toimintaasi. Sinulla on erittäin voimakas sukupuolivietti, ja olet erittäin taitava viettelijä. Siksi sinulla on paljon mahdollisuuksia kiihkeisiin, intohimoisiin seksikokemuksiin. Kiinteänä veden merkkinä voit olla melko petollinen, ja hyödynnät kykyäsi salata tunteesi hurmatessasi herkempiä. Useimmat kumppanisi antautuvat auliisti vieteltäviksi, mutta toiset eivät ymmärrä koskaan, mikä saa sinut syttymään. Vaikka olet veden merkki, suhtaudut kumppanisi tunteisiin joskus uskomattoman välinpitämättömästi. Tiedät vaistomaisesti, miten toinen vietellään, mutta kiinteän luonteesi vuoksi sinun on toisinaan vaikea huomata muita ihmisiä. Kun olet päättänyt jotakin, mikään ei saa sinua muuttamaan mieltäsi. Toisaalta olet herkkä, hellä ja rakastava kumppani, joka saa partnerisi aina syttymään. Tunteista puhuminen on sinulle tärkeää ja voit saavuttaa lähes taianomaisen yhteyden rakastettusi kanssa.
Olet puoleesi vetävä ja innokas viettelijä ja se saa sinut tuntemaan voimakasta täyttymyksen kaipuuta. Luonteesi synkistä puolista sekä intensiivisyydestä, salaperäisyydestä ja rohkeudesta on vastuussa Pluto. Et voi viettää huoletonta, pinnallista elämää, vaan tunnet tarvetta perehtyä intohimon eri ulottuvuuksiin. Saatat kiihottua vallantunteesta. Saatat esimerkiksi panna kumppanisi anelemaan, jos tämä haluaa seksiä. Tai sitten voit miltei pakottaa haluttoman kumppanisi tyydyttämään lihalliset tarpeensa. Saatat myös teeskennellä välinpitämätöntä, kun joku puoleensavetävä ja sinusta selvästi kiinnostunut henkilö yrittää iskeä sinua. Siten hän saa ohjat omiin käsiinsä. Juonittelet, vehkeilet ja pähkäilet.
Voit joutua helposti pakkomielteiden valtaan. Himoitessasi jotakuta et ajattele mitään muuta kuin tätä. Rakastuneena taas haaveilet sydämesi valitusta koko ajan. Rakkaus, himo ja vietit ovat kaikki tärkeitä sinulle ja rakkaussuhteesi ovat palavia ja kiihkeitä. Pystyt harvoin olemaan pitkään täydellisessä selibaatissa, ja jos sinulla ei ole mahdollisuutta tyydyttää viettejäsi, seksuaalisesta täyttymyksestä tulee sinulle pakkomielle. Et yleensä ole valmis olemaan kovin pitkään ilman seksiä, vaan etsit pian halukkaan partnerin.
Et rakastu helposti, mutta kun rakastut teet sen todella syvästi. Etsit todellista sukulaissielua, jolle voit paljastaa syvimmän, synkimmän puolesi ja joka ei hätkähdä sitä. Kumppanisi pitää myös ymmärtää iloista ja reipasta puoltasi, pysty nauttimaan voimakkaista ja kiihkeästä seksuaalisuudestasi sekä tajuta pakkomielteitäsi. Rakastettusi rakkauselämä pitää olla yhtä intohimoista kuin sinunkin. Löydettyäsi tällaisen kumppanin olet erittäin lojaali. Saatat harhailla aika ajoin - sinulle lojaalius ja uskollisuus ovat aina kaksi eri asiaa - mutta palaat aina kumppanisi luo.
Odotat rakastetultasi uskollisuutta ja olet sangen omistushaluinen ja mustasukkainen. Siedät kevyen flirttailun, joka tuo esiin sinun luonteesi masokistisen puolen ja kidutat itseäsi ajatuksilla "entä jos…". Kumppanisi keimailu voi herättää sinussa syvää epävarmuutta, jolloin vetäydyt yksin hautomaan synkkiä ajatuksia. Et anna hevillä anteeksi. Arvostat kumppaniasi joka vaistoaa mielialasi, mutta silti salaat rakastetultasi syvimmät tunteesi. Sisimmistä tunteistasi pääsee perille vain erittäin intuitiivinen kumppani. Sinun pitää varoa kohtelemasta rakastettuasi liian torjuvasti.
Olet terävävaistoinen ja näet suoraan toisen ihmisen sydämeen. Voit saada lohtua näkemästäsi, mutta yksityisyyttä arvostavat kumppanisi pitävät sitä tunkeilevana käytöksenä. Suunnaton kiihkeytesi saattaa hyvinkin pelottaa aremman ihmisen tiehensä suhteen alkuvaiheessa.
Esittelet mielelläsi eroottisia taitojasi ja pystyt tuottamaan loputonta nautintoa sekä itsellesi että kumppanillesi huolellisesti ajoitetuilla liikkeilläsi. Olet kiinnostunut mystiikasta ja löydät itämaisista rakastelutekniikoista varmasti monia kokeilemisen arvoisia vinkkejä. Pidät kaikenlaista hierontaa eroottisena. Hieronta voi sytyttää sinun kaipuusi niin voimallisesti, että et voi yksinkertaisesti pysty odottamaan täyttymystä enää hetkeäkään. Usein hieronnat jäävätkin sinulla puolitiehen.
Eroottisuutesi on kiihkeää ja monimutkaista. Sinulla on synkkiä haluja ja kuvitelmia, joita toteutat mielelläsi. Osa niistä on harmittomia, mutta osa niistä saattaa tuottaa kipua sinulle tai kumppanillesi. Tutkit innokkaasti nautinnon ja kivun välistä yhteyttä. Sinun on kuitenkin syytä varmistaa, että myös partnerisi on halukas leikkeihisi. Olet analyyttinen ja nautit asioiden syiden pohtimisesta ja kaikenlaiset mysteerit kiehtovat sinua. Myös unien ja alitajunnan maailma on sinusta kiehtovaa.
Olet syvällinen ja inhoat kevytmielisyyttä ja kyllästyt helposti elämän pinnallisuuteen. Et myöskään pidä joutavasta ja turhanpäiväisestä höpötyksestä. Tarvitset tilaa ja omaa rauhaa, etkä kestä tunkeilevia ihmisiä. Et myöskään halua muiden ihmisten tunteiden häiritsevän mielenrauhaasi.
Paljastat tuskin koskaan eroottisten fantasioidesi koko kirjoa. Osa kuvitelmiasi ovat intensiivisiä ja synkkiä. Fantasioiden avulla pääset tutkimaan elämän tabuja ja oman mielesi kätkettyjä puolia, jotka kiehtovat sinua suuresti. Kilteimpiin fantasioihisi liittyy seksikkäitä pitsialusasuja ja string-housuja, kiihkeää seksiä ja mustaa nahkaa. Ruoskat ja orjat tottelevat sinun jokaista käskyäsi. Toisinaan kuvittelet millaista olisi olla alistettuna. Saatat unelmoida, että intohimoinen muukalainen ryöstää ja ottaa sinut omaksesi. Saatat fantasioissasi joutua myös seksiorjaksi tai muuten nöyryytetyksi. Kivun ja nautinnon sekoittuminen saa sinut tuntemaan voimakasta eroottista kiihtymystä ja vilkkaassa mielikuvituksessasi tuotat kipua lukemattomin eritavoin.
Myös mystiikka kiehtoo sinua ja olethan itsekin salaperäinen. Sinun lempipaikkasi voisi olla hyvinkin ylellisen hotellin haaremisviitti Fesin vanhassa kaupunginosassa Marokossa. Rakastat myös vaaraa ja siksi juhlien isäntäväen makuuhuone saattaa olla sinusta erittäin kiihottava paikka jos sinun oma kumppanisi on alakerrassa. Vankityrmät, luolat ja vastaavat paikat vetoavat sinuun, samoin veden läheisyys. Romanttinen luola tai venemaja meren tai järven rannalla on sopiva lemmenpesä sinulle.
Olet kuitenkin varsin lojaali kumppani, ja suhteesi kestävät yleensä pitkään. Vakiintuneena olet erittäin vastahakoinen lopettamaan suhdetta, ja eroamispäätösten tekeminen vie sinulta todella kauan. Lähdet vasta sitten kun tilanne muuttuu todella sietämättömäksi ja silloinkin taipumuksesi masokismiin saattaa saada sinut jatkamaan suhdetta. Lopulta kuitenkin räjähdät ja kävelet pois raivon vallassa etkä palaa enää koskaan. Jos eroaminen on kumppanisi toive, hänen on syytä olla varuillaan. Olet loukkaantuneena todella kaunainen. Haudot raivoissasi synkkiä mietteitä ja suunnittelet kostoa. Kärsivällisenä odotat kuitenkin varsin pitkään tilaisuutta kostaa. Kestää ikuisuuden ennen kuin annat anteeksi ja vielä kauemmin ennen kuin unohdat. Olet harvoin ystävä entisen kumppanisi kanssa.
Rakastat kaikkea arvoituksellista ja kiehtovaa. Ihanteellinen lahja sinulle olisikin viikonloppujuhlat, joissa ratkotaan murhamysteeriä - etenkin jos kumppanisi muistaa pakata mukaan sinulle mieluisimmat seksilelut. Eksoottiset paikat kiehtovat sinua. Tulet todella onnelliseksi kumppanista, joka ymmärtää sinun fantasioitasi.
Tarjoat kumppanillesi suunnatonta kiihkeyttä, kestävää rakkautta, voimakasta intohimoa ja järkkymätöntä lojaalisuutta - kunhan hän on vain uskollinen. Olet mustasukkainen ja melko kiivasluonteinen. Kumppanisi hairahdus tietää rajuja yhteenottoja. Et läheskään aina paljasta todellisia tunteitasi, mikä hämmentää ehkä muita ja kumppaniltasi vaaditaankin hyvää harkintakykyä. Mielialasi vaihtelevat ja harrastat itsetutkiskelua, mutta et yleensä näytä sitä ulospäin. Kumppanisi saa usein tietää ongelmistasi vasta kun raivostut tai masennut.
Hmm. Varsin jännä analyysi skorpioneista. Meinasin hieman sensuroida tekstejä ja poistaa nuo yliseksistiset kommentit jostain hemmetin seksin papittaresta ja muuten vaan himon riivaamasta sekopäästä. Nääh, en jaksanutkaan eli olkoot sitten kaikkine kamaluuksineen koko raadollinen "totuus". Jotkut kerrotut piirteet ja ominaisuudet pitävät varmasti minunkin kohdallani paikkansa, toisia juttuja taas en allekirjoita laisinkaan. Kyl mie oikeasti olen aika paljon laimeampi ja kaikin puolin vaaraton tapaus. :)
maanantai 19. heinäkuuta 2010
Totuus tulee aina esiin
Tämä lause sai minut itkemään tänään aivan valtoimenaan. Osui ja upposi niin nopsaan ja syvälle, etten itsekkään oikein ehtinyt oivaltaan mitä tapahtui. Huvittavinta tässä on se, että miksi samaisen lauseen uskoo kun sen esittää joku ulkopuolinen, melkein vieras ihminen. Miksi sitä ei usko, kun sen esittää se rakas ihminen, miksi sitä ei usko vaikka samaa itsekkin suustani olen hokenut. Olen itsekkin aihetta/lausetta sivunnut ja todennut, että jos jotain on tapahtuakseen niin se tapahtuu, omalla aikataulullaan. Sitä ei voi käskeä, ei kieltää eikä hoputtaa, mutta miksi minä sisäistän tämän lauseen tarkoituksen vasta nyt? *Närkästynut tuhahdus*
Typeryyksiä osa xyz
Toiset ihmisistä kuuluvat siihen kastiin, että tekstailevat kännipäissään typeryyksiä. Minä kuulun näköjään siihen kastiin ihmisiä, jotka pistävät vähästä, katkonaisesta unesta sekaisin ollessaan typeryyksiä menemään, sekä tekstareina, että maileina. Nyt hävettää. Miten syvästi ihmisen pitää itsensä nolata, ennen kuin alkaa oikeasti älytä asioita. Ehkä minulle pitäisi saada kaikkiin mahdollisiin viestimiin joku aikalukko, että kaikki viestintä kello 24-06 välillä olisi estetty. *huokaus*
Niin-n ja eikö nämä tunteiden vuoristoradat muutenkin voisi jo pikkuhiljaa tasaantua. Herranen aika sentäs, aikuinen nainen käyttäytyy kuin keskenkasvuinen kakara. Minne on kadonnut se järkevyyden perikuva, aina hillitty ja viilipyttymäinen rauhallinen Neiti. *huokaus*
Niin ja tulisukaravuista suurin osa on nyt sitten heittänyt veivinsä, ilmeisesti nuo helteet eivät olleet hyvä juttu. Kaikki pennut näyttävät olevan elossa, mutta aikuisista on enää elossa yksi poikasia kantava naaras. Harmistus sentäs tuollekin asialle. Toivottavasti pennut säilyvät edes elossa.
Niin-n ja eikö nämä tunteiden vuoristoradat muutenkin voisi jo pikkuhiljaa tasaantua. Herranen aika sentäs, aikuinen nainen käyttäytyy kuin keskenkasvuinen kakara. Minne on kadonnut se järkevyyden perikuva, aina hillitty ja viilipyttymäinen rauhallinen Neiti. *huokaus*
Niin ja tulisukaravuista suurin osa on nyt sitten heittänyt veivinsä, ilmeisesti nuo helteet eivät olleet hyvä juttu. Kaikki pennut näyttävät olevan elossa, mutta aikuisista on enää elossa yksi poikasia kantava naaras. Harmistus sentäs tuollekin asialle. Toivottavasti pennut säilyvät edes elossa.
lauantai 17. heinäkuuta 2010
Auringon polttamaa :(
En suuremmin ole paljastellut itseäni täällä, mutta tässä seurausta viime viikonlopusta. Annettakoon anteeksi ajelemattomat karvakoivet, mutta tuohon ihoon ei voinut koskea höyhenelläkään, saati jollain höylällä. Kemikaaleista puhumattakaan...
Ja nyt sitten luon nahkaani, mihinkään ei koske enää ja hillitön turvotuskin koivista on jo poistunut. Tässä tapauksessa siis näyttää pahemmalta kuin tuntuu. Asusteena oli sandaalit ja shortsit kuten kuvista voi nokkelasti päätellä. ;)
Siis, suojatkaan itsenne auringossa. Minäkin koetan muistaa ja jos en muista, olkoot nämä muistutuksena ikävistä oheisseurauksista.
Sabato
Tästä päivästä tulikin ihan erilainen kuin suunnittelin, mutta ihan kiva pitää kotiloikoiluilaiskottelu-päiviäkin välillä. Sain tilattua vihdoinkin, lähes kahden vuoden jahkaamisen jälkeen kirjahyllyt. Rahaa palaa kiitettävästi, mutta järkeilin kerrankin ajatuksella huonekalujen mahdollista jatkokäyttöä. Nykyisessä asunnossani viistot katot aiheuttavat sisustuksen kanssa hieman ongelmia ja hyllyjen oli siis oltava alle 145 senttiä korkeita. Muita ehdottomia edellytyksiä kirjahyllylle olivat lasiovet ja vaalea väri, joten kerrankin löytyi haluamani kokoonpano ihan puolihuolimattoman nettisurffailun perusteella.
Nyt on sitten ostettu moduuleista kasattava hyllyt, johon on jatkossa saatavilla lisäosia ja sen voi korottaa isommassa asunnossa uusilla moduleilla vastaamaan paremmin oikeaa huonekorkeutta. Tai oikeammin siis maksoin käsirahan ja odottelen elokuulle, kunhan nyt hyllyt sattuvat saapumaan tehtaalta tänne Savoon. Hieman huvittavaa, että kesälomat viivästyttivät myös tässä tapauksessa toimituksia tuolta Viron puolelta. Olen kuitenkin tyytyväinen :) Tämäkin... kieltämättä hieman vastenmielinen tehtävä on nyt hoidettu, sisustaminen kun ei ole koskaan ollut se vahvin puoleni. To Do-list on taas yhden asian verran lyhyempi nyt.
Muita päivän aiheita ovat olleet erinäisissä nettiblogeissa surffailua, pohdiskelua Mac kantaan siirtymisestä ja lukemattomien vaihtoautojen katselua autoliikkeiden sivuilta. Oi miten helpompaa elämä olisikaan, jos autoja olisi vaan muutama malli/merkki, kuka hemmetti noista nyt ottaa selvää onko ne päteviä pelejä vai toimiiiko ne vain sen hetken, kun perävalot ovat liikkeen pihasta hävinneet. Hankalaa on nyt tämä Neidin elämä.
Ja tämä kuva ei ole todiste surkeasta sisutustaidostani, vaan epätoivon hetkellä tehty tuuletusratkaisu. Heräsin keskellä yötä hiestä litimärkänä ja oli pakko saada asuntoon tuuletusta. Iso ikkuna auki keittiöstä, vaatehuoneesta pikaisesti haalitut valoverhot hyttyssuojiksi verhotangon yli heittämällä ja painoina "hyttyssuojassa" käytin säilykepurkkeja komerosta. Aikaa meni muutama minuutti, rahaa 0 euroa ja tuuletus toimii. Ei tullut hyttyisiä sisälle ja kämppä viileni edes hiukan tämä väkerryksen avulla. Virityksen olen nyt niin hyväksi havainnut, etten taida purkaa sitä ennenkuin helteet ovat poissa. Kaikkea sitä keskellä yötä hikinen lepakko keksiikin helpottakseen oloaan. ;) Kuvasta näkyy myös tuo haasteellinen viisto kattorakenne, mikä hankaloittaa tosiaankin näitä huonekalujen ostamisia ja sijoittelua.
Nyt on sitten ostettu moduuleista kasattava hyllyt, johon on jatkossa saatavilla lisäosia ja sen voi korottaa isommassa asunnossa uusilla moduleilla vastaamaan paremmin oikeaa huonekorkeutta. Tai oikeammin siis maksoin käsirahan ja odottelen elokuulle, kunhan nyt hyllyt sattuvat saapumaan tehtaalta tänne Savoon. Hieman huvittavaa, että kesälomat viivästyttivät myös tässä tapauksessa toimituksia tuolta Viron puolelta. Olen kuitenkin tyytyväinen :) Tämäkin... kieltämättä hieman vastenmielinen tehtävä on nyt hoidettu, sisustaminen kun ei ole koskaan ollut se vahvin puoleni. To Do-list on taas yhden asian verran lyhyempi nyt.
Muita päivän aiheita ovat olleet erinäisissä nettiblogeissa surffailua, pohdiskelua Mac kantaan siirtymisestä ja lukemattomien vaihtoautojen katselua autoliikkeiden sivuilta. Oi miten helpompaa elämä olisikaan, jos autoja olisi vaan muutama malli/merkki, kuka hemmetti noista nyt ottaa selvää onko ne päteviä pelejä vai toimiiiko ne vain sen hetken, kun perävalot ovat liikkeen pihasta hävinneet. Hankalaa on nyt tämä Neidin elämä.
Ja tämä kuva ei ole todiste surkeasta sisutustaidostani, vaan epätoivon hetkellä tehty tuuletusratkaisu. Heräsin keskellä yötä hiestä litimärkänä ja oli pakko saada asuntoon tuuletusta. Iso ikkuna auki keittiöstä, vaatehuoneesta pikaisesti haalitut valoverhot hyttyssuojiksi verhotangon yli heittämällä ja painoina "hyttyssuojassa" käytin säilykepurkkeja komerosta. Aikaa meni muutama minuutti, rahaa 0 euroa ja tuuletus toimii. Ei tullut hyttyisiä sisälle ja kämppä viileni edes hiukan tämä väkerryksen avulla. Virityksen olen nyt niin hyväksi havainnut, etten taida purkaa sitä ennenkuin helteet ovat poissa. Kaikkea sitä keskellä yötä hikinen lepakko keksiikin helpottakseen oloaan. ;) Kuvasta näkyy myös tuo haasteellinen viisto kattorakenne, mikä hankaloittaa tosiaankin näitä huonekalujen ostamisia ja sijoittelua.
perjantai 16. heinäkuuta 2010
Venerdi
Kannattaako menneitä kaivella, vaan onko viisautta vaan todeta asioiden mennen perustavan laatuisesti pieleen ja antaa asioiden jo suosiolla olla. Ehkä lopetan pohdinnat tähän. Niin-n ja ennen kaikkea. Kannattako kaikkea aina niin helvetisti pohtia? EI kannata. :D
Viikonlopusta on tulossa helteinen ja aurinkoinen. Suunnitelmiin tuli muutenkin yllättäen muutoksia, joten nyt täytyy hieman suunnitella uusiksi asioita ja menemisiä. Juuri nyt kaipaan sitä ilmastoitua autoa enemmän kuin paljon, mutta pitänee keksiä lähiviihdykettä ilman suurempia reissaamisia. Kirkuvanpunaiset auringosta kärsineet jalkanikin alkavat vaihtaa pikkuhiljaa väriään tummanpunaisiksi, ehkä ne joskus palautuvat normaalivärisiksi. Rusketusrajat ovat juuri nyt todella mielenkiintoiset, toivottavasti saan jossain välissä hieman tasattua tätä einiintasaista rusketustani hieman inhimillisemmäksi.
Yhtä kaikki, se on perjantai. Ihanaa. :)
Viikonlopusta on tulossa helteinen ja aurinkoinen. Suunnitelmiin tuli muutenkin yllättäen muutoksia, joten nyt täytyy hieman suunnitella uusiksi asioita ja menemisiä. Juuri nyt kaipaan sitä ilmastoitua autoa enemmän kuin paljon, mutta pitänee keksiä lähiviihdykettä ilman suurempia reissaamisia. Kirkuvanpunaiset auringosta kärsineet jalkanikin alkavat vaihtaa pikkuhiljaa väriään tummanpunaisiksi, ehkä ne joskus palautuvat normaalivärisiksi. Rusketusrajat ovat juuri nyt todella mielenkiintoiset, toivottavasti saan jossain välissä hieman tasattua tätä einiintasaista rusketustani hieman inhimillisemmäksi.
Yhtä kaikki, se on perjantai. Ihanaa. :)
keskiviikko 14. heinäkuuta 2010
Haluan, haluan, haluan
Juuri nyt kaipaan aivan äärettömästi läheisyyttä. Mahdollisuutta mennä viileiden (onko jossain sellaisia?) lakanoiden väliin, olla vaan toisen lähellä ja nauttia seurasta ja toisen läsnäolosta. Koskettaa hellästi, vetää toinen lähelle ja kenties nukahtaa siihen toisen lähelle, siihen syliin.
Saahan sitä haluta joo. PRKL!
Olen viime aikona myös pyöritellyt ajatuksia muuttamisesta mielessäni. Taannoin mietin asiaa paljonkin, hylkäsin ajatuksen sittemmin ja taas olen siinä tilanteesssa että mietin muuttamista täältä pois. Missä menee se raja, että kohtalaisen hyvä työpaikka ei enää pidättele minua täällä. Onko työni tällä paikkakunnalla ainut elämäni sisältö, mikä on järkevää ja kuuntelenko nyt järjen vain jotain muuta ääntä?. Kaikki läheiseni ja rakkaani ovat jossain muualla ja en ole itse missään vaiheessa edes halunnut juurtua tänne asumaan. Oloni ollut täällä Savossa koko ajan kovin väliaikainen ja levoton. Tiedostan toki arjen realismin toimeentuolosta ja työnteko on täällä mielekästä useimpina hetkinä. Jotain oman hyvinvoinnin kannalta tärkeää täältä kyllä tuntuu uupuvan. Onko se sitten sitä, että olen "kaapissa" työpaikallani ja joudun salailemaan asioitani sen suhteen. Vai onko se sitä että, harrastusmahdollisuudet ja vähemmistöriennot ovat varsin rajattuja täällä. En tiedä, pitänee varmaan ottaa kartta käteen ja alkaa tutkia vaihtoehtoja mistä suunnasta niitä töitä oikein alkaisikaan tosissaan etsiä.
Saahan sitä haluta joo. PRKL!
Olen viime aikona myös pyöritellyt ajatuksia muuttamisesta mielessäni. Taannoin mietin asiaa paljonkin, hylkäsin ajatuksen sittemmin ja taas olen siinä tilanteesssa että mietin muuttamista täältä pois. Missä menee se raja, että kohtalaisen hyvä työpaikka ei enää pidättele minua täällä. Onko työni tällä paikkakunnalla ainut elämäni sisältö, mikä on järkevää ja kuuntelenko nyt järjen vain jotain muuta ääntä?. Kaikki läheiseni ja rakkaani ovat jossain muualla ja en ole itse missään vaiheessa edes halunnut juurtua tänne asumaan. Oloni ollut täällä Savossa koko ajan kovin väliaikainen ja levoton. Tiedostan toki arjen realismin toimeentuolosta ja työnteko on täällä mielekästä useimpina hetkinä. Jotain oman hyvinvoinnin kannalta tärkeää täältä kyllä tuntuu uupuvan. Onko se sitten sitä, että olen "kaapissa" työpaikallani ja joudun salailemaan asioitani sen suhteen. Vai onko se sitä että, harrastusmahdollisuudet ja vähemmistöriennot ovat varsin rajattuja täällä. En tiedä, pitänee varmaan ottaa kartta käteen ja alkaa tutkia vaihtoehtoja mistä suunnasta niitä töitä oikein alkaisikaan tosissaan etsiä.
tiistai 13. heinäkuuta 2010
Vauvoja, vauvoja :)
Tässä näitä on, ihan pienen pieniä tulisukarapu-vauvoja. Altaassa on tulisukarapujen kaverina yksi leväsukarapu (japonica) mamma myös, ikää rouvalla on varmaan se 5-6 vuotta. Hän on yksin ensimmäisistä öttiäisiä mitä altaaseeni hommasin ja vanha rouva on muuttanut kolmeen eri kaupunkiin kanssani. Yhteistä historiaa siis löytyy. :)
Nyt jää enää ratkaistavaksi se, miten kummassa onnistun tekemään veden vaihdot rapulaan, etten vahingossa huuhdo lapsukaisia viemäriin...
Elämän lanka on niin kovin lyhyt... osa 2
Kerroin tänä aamuna töissä lauantaina sattuneesta onnettomuudesta ja minun roolistani elvytyksen osalta. Puhuin siitä ainoastaan henkilölle S. Äskettäin samaisessa työpaikassa kanssamme oleva henkilö P, oli kertonut S:lle veljensä menehtyneen lauantaina sydänkohtaukseen pyörällä kaatumisen jälkeen.
Jep, eli minä olin elvyttämässä hänen veljeään. Pelottavaa. Minusta tuntuu, että minä saan nyt tilaisuuden kertoa mitkä olivat menehtyneen henkilön viimeiset sanat...
Jep, eli minä olin elvyttämässä hänen veljeään. Pelottavaa. Minusta tuntuu, että minä saan nyt tilaisuuden kertoa mitkä olivat menehtyneen henkilön viimeiset sanat...
maanantai 12. heinäkuuta 2010
St Michel 2010
Tätä loimea lähti tavoittelemaan kahdeksan valjakkoa.
Kaksi ratsukkoa johdatti lähtöjen hevoset esittelyyn. 
Näissä kuskattiin sitten kuskit haaastatteluun.
Lämmittelemässä Hello Pamela.
Radalle ja esittelyyn vuoroaan odottaa Yield Boko.
Voittaja Amour Ami
Voittaja Amour Ami.
Aamun hajatuksia
Aamulla oli runsaasti aikaa ajatella ja pyöritellä asioita päässäni matkalla töihin. Lähdin autoilemaan poikkeuksellisesti kohti Savoa Susirajalta, vanhempien luonta. Matkaa ja aikaa mietinnöille oli noin 2,5 tuntia ja mikä sen parempi tilanne miettiä asioita, kuin aamu varhaiset tunnit, kaunis kesäaamu vähäisen liikenteen joukossa. Saan nykyisin tajuttoman paljon jotain hyvää oloa autoilusta, musiikin kuuntelusta autossa ja siitä että voin liikkua vapaasti, omien mielihalujeni mukaan minne lystään ja melkein milloin lystään.
Tämän aamun autoilut olivat kovin mieltä tyhjentäviä ja puhdistavia. Ehdin matkalla laulaa, nauraa ja itkeä. Sopiva ohjelma radiosta aiheutti ne naurut, laulun viritin taustalaulajana hyvälle kappaleelle ja itkua aiheutti elämäni pohdinta. Oivalsin ja ennen kaikkea suostuin tunnustamaan muutamia totuuksia elämästäni. Joudun yhä enenevässä määrin tunnustamaan sen, että voidakseen rakastaa toista aidosti pitää ensin rakastaa itseni. Sanonta on aika kamala klisee, mutta pitänee kyllä paikkansa. Olen aivan liian usein mukautunut toisten tahtoon, unohtanut siinä tohinassa kuunnella itseäni ja antanut asioiden vain ajautua eteenpäin. Pitää hemmetti osata sanoa EI ja uskaltaa kuunnella niitä pieniä kelloja mitkä kilkattelevat hetkittäin, jos joku ei tunnu hyvältä tai oikealta. Väkisinkään mikään ei onnistu, eli se oma tahto tai ääretön rakkaus ei auta vaikka kuinka haluaisi, tahtoisi ja toivoisi. Ei vaikka polkisi jalkaa siinä ohessa ja kiroilisi kuin turkkilainen. Olen myös miettinyt elämässäni sitä, että olenko rakastanut liikaa, koettanut omistaa toista ja olettanut toisen tekevän minusta onnellisen ihmisen. Ei se näin mene. Jokainen on kuitenkin itse vastuussa onnellisuudestaan, kukaan toinen ei sitä voi tehdä tai taikoa, rakasti toista miten paljon tahansa.
Noh, nämä olivat taas näitä mieltä ja päätä, sekä sydäntäkin selventäviä aamun ajattelutuokioita. Hyviä ja vapauttavia sellaisia. Minä alan pikkuhiljaa saada kiinni siitä, mikä minusta tekee onnellisemman ihmisen. Minä alan pikkuhiljaa löytää sen naisen, joka katosi jossain vaiheessa elämän pyörteisiin.
Hyvä näin. :)
Tämän aamun autoilut olivat kovin mieltä tyhjentäviä ja puhdistavia. Ehdin matkalla laulaa, nauraa ja itkeä. Sopiva ohjelma radiosta aiheutti ne naurut, laulun viritin taustalaulajana hyvälle kappaleelle ja itkua aiheutti elämäni pohdinta. Oivalsin ja ennen kaikkea suostuin tunnustamaan muutamia totuuksia elämästäni. Joudun yhä enenevässä määrin tunnustamaan sen, että voidakseen rakastaa toista aidosti pitää ensin rakastaa itseni. Sanonta on aika kamala klisee, mutta pitänee kyllä paikkansa. Olen aivan liian usein mukautunut toisten tahtoon, unohtanut siinä tohinassa kuunnella itseäni ja antanut asioiden vain ajautua eteenpäin. Pitää hemmetti osata sanoa EI ja uskaltaa kuunnella niitä pieniä kelloja mitkä kilkattelevat hetkittäin, jos joku ei tunnu hyvältä tai oikealta. Väkisinkään mikään ei onnistu, eli se oma tahto tai ääretön rakkaus ei auta vaikka kuinka haluaisi, tahtoisi ja toivoisi. Ei vaikka polkisi jalkaa siinä ohessa ja kiroilisi kuin turkkilainen. Olen myös miettinyt elämässäni sitä, että olenko rakastanut liikaa, koettanut omistaa toista ja olettanut toisen tekevän minusta onnellisen ihmisen. Ei se näin mene. Jokainen on kuitenkin itse vastuussa onnellisuudestaan, kukaan toinen ei sitä voi tehdä tai taikoa, rakasti toista miten paljon tahansa.
Noh, nämä olivat taas näitä mieltä ja päätä, sekä sydäntäkin selventäviä aamun ajattelutuokioita. Hyviä ja vapauttavia sellaisia. Minä alan pikkuhiljaa saada kiinni siitä, mikä minusta tekee onnellisemman ihmisen. Minä alan pikkuhiljaa löytää sen naisen, joka katosi jossain vaiheessa elämän pyörteisiin.
Hyvä näin. :)
lauantai 10. heinäkuuta 2010
Illan tullen
hiipivät pelottavat ajatukset ja ahdistavat katkelmat päivän tapahtumista mieleeni. En haluaisi pysähtyä mihinkään, haluaisin vain mennä jonnekkin/ihan minne vaan ja tehdä ihan mitä vaan, jotta välttyisin minkään ajattelulta.
Tänään elämäni ensimmäistä kertaa uin Saimaassa aamu-uinnilla, se oli myös tämän kesän ensimmäinen uintikerta. Ensimmäistä kertaa minut yritettiin pokata humalaisen mieshenkilön taholta polttoaineautomaatilla ja ensimmäistä kertaa jouduin myös antamaan henkilötiedot poliisille, näin ihmisen kuolevan silmieni edessä ja lauloin autossa niin kovaa kuin vain pystyin hitti-iskelmien tahdissa.
En taida olla ihan tasapainossa. Mitähän huominen tuo tullessaan? Uskallanko edes ajatella sitä...
Tänään elämäni ensimmäistä kertaa uin Saimaassa aamu-uinnilla, se oli myös tämän kesän ensimmäinen uintikerta. Ensimmäistä kertaa minut yritettiin pokata humalaisen mieshenkilön taholta polttoaineautomaatilla ja ensimmäistä kertaa jouduin myös antamaan henkilötiedot poliisille, näin ihmisen kuolevan silmieni edessä ja lauloin autossa niin kovaa kuin vain pystyin hitti-iskelmien tahdissa.
En taida olla ihan tasapainossa. Mitähän huominen tuo tullessaan? Uskallanko edes ajatella sitä...
Elämän lanka on välillä niin kovin lyhyt
Jouduin aamulla erittäin outoon ja pelottavaan tilanteeseen. Lähes kotiportillani oli kaatunut mieshenkilö polkupyörällä ja loukannut päänsä. Loukkaantunut makasi keskellä pyörätietä ja auttamassa oli jo muutama rouvashenkilö kun ovelta pyörätielle saavuin. Jäin odottamaan ambulanssia heidän kanssaan, sekä hain myös jotain pyyhkeitä miehen pään alle ja pyyhin verta yms. Ambulanssi tuli jossain vaiheessa ja mies saatiin paareille, haava puhdistettiin ja miestä oltiin nostamassa autoon kun hän vaipui yllätten tajuttomaksi. Mies otettiin takaisin autosa ulos jalkakäytävälle ja tässä vaiheessa lääkintähenkilökunta joutui pyytämään minua avukseen.
Heillä ei ollut riittävästi käsiä sekä paineluelvytyksen, että esim. elvytysvarusteiden purkamiseen autosta. Minä en siis ole edes käynyt ensiapukurssia ja joudun suvereenisti auttamaan intuboinneissa, jysäytykissä, tiputuksissa ja paineluelvytyksessä. Paikalle saapui toinen ambulanssi, mutta meitä oli kolme ammattilaista ja minä jatkamassa elvytystä kunnes poliisin saavuttua paikalle sain siirtyä pois tilanteesta.
Lopputuloksena oli kuitenkin valitettavasti vainaja ja olen antanut poliisille tietoni, jos heidän tutkija jotain lisäkysymyksiä haluaa minulle esittää. Puolitoista tuntia tapahtuneesta ja kyseistä miestä ei enää ole. Ajatus siitä, että minä kuulin hänen viimeiset sanansa ja puhuin hänen kanssaan viimeisenä tajunnan hetkenä on aika pelottava. Pesin kaatumisessa tulleet veret pois kadulta, postilaatikkoni edestä ja viemäriin valuva pesuvesi sai ajattelemaan onko elämä todella noin äkillisesti pois otettavissa. Että elämä valuu pois yhtä helposti kuin se vesi kadulla...
Niin ja miksi ihmiset ovat uteliaita ja jäävät päällistelemään moista tapahtunutta täysin ulkopuolisina. Onko toisen kuoleman katseleminen todella noin hauskaa, onko hauskaa katsoa veritä puolialastonta ihmistä jonka hengen eteen kaikki pyrkivät tekemään parhaansa. Ei voi ymmärtää...
Voi että, tämä kyllä pysäytti. Arvostan yhä enemmän tuon alan henkilöitä, yllättävää itselleni oli henkilökunnan kiitokset pienestä avustani ja selonteko ilman erillisiä kyselyitä siitä mitä tapahtui ja mitä tulee tapahtumaan jatkossa byrokratian puolella. Ilmeisesti pystyn siis työskentelemään yllättävissä tilanteissa rauhallisesti ja järkevästi, hyvä tietää tämäkin itsestään etten heti shokkiin joudu. He varmistivat myös henkisen vointini ennen poistumistaan, sillä ehkä se on maallikolle hieman shokeeraavaa puuhaa. Ei ihan joka hetki joudu auttamaan noin äkillisissä jutuissa ja itse kuolema ja kuollut henkilö on jo sinällään pelottava asia.
Heillä ei ollut riittävästi käsiä sekä paineluelvytyksen, että esim. elvytysvarusteiden purkamiseen autosta. Minä en siis ole edes käynyt ensiapukurssia ja joudun suvereenisti auttamaan intuboinneissa, jysäytykissä, tiputuksissa ja paineluelvytyksessä. Paikalle saapui toinen ambulanssi, mutta meitä oli kolme ammattilaista ja minä jatkamassa elvytystä kunnes poliisin saavuttua paikalle sain siirtyä pois tilanteesta.
Lopputuloksena oli kuitenkin valitettavasti vainaja ja olen antanut poliisille tietoni, jos heidän tutkija jotain lisäkysymyksiä haluaa minulle esittää. Puolitoista tuntia tapahtuneesta ja kyseistä miestä ei enää ole. Ajatus siitä, että minä kuulin hänen viimeiset sanansa ja puhuin hänen kanssaan viimeisenä tajunnan hetkenä on aika pelottava. Pesin kaatumisessa tulleet veret pois kadulta, postilaatikkoni edestä ja viemäriin valuva pesuvesi sai ajattelemaan onko elämä todella noin äkillisesti pois otettavissa. Että elämä valuu pois yhtä helposti kuin se vesi kadulla...
Niin ja miksi ihmiset ovat uteliaita ja jäävät päällistelemään moista tapahtunutta täysin ulkopuolisina. Onko toisen kuoleman katseleminen todella noin hauskaa, onko hauskaa katsoa veritä puolialastonta ihmistä jonka hengen eteen kaikki pyrkivät tekemään parhaansa. Ei voi ymmärtää...
Voi että, tämä kyllä pysäytti. Arvostan yhä enemmän tuon alan henkilöitä, yllättävää itselleni oli henkilökunnan kiitokset pienestä avustani ja selonteko ilman erillisiä kyselyitä siitä mitä tapahtui ja mitä tulee tapahtumaan jatkossa byrokratian puolella. Ilmeisesti pystyn siis työskentelemään yllättävissä tilanteissa rauhallisesti ja järkevästi, hyvä tietää tämäkin itsestään etten heti shokkiin joudu. He varmistivat myös henkisen vointini ennen poistumistaan, sillä ehkä se on maallikolle hieman shokeeraavaa puuhaa. Ei ihan joka hetki joudu auttamaan noin äkillisissä jutuissa ja itse kuolema ja kuollut henkilö on jo sinällään pelottava asia.
Outoa on se
Nykyisin minulla on kamala tarve tehdä uusia asioita, touhuta, ihmetellä ja rikkoa vähän oman pään sisäisiä raja-aitoja ja soveliaisuussääntöjä. Oletan sen olevan hyvä asia, aika luutunutta ja arkista elämää minä olenkin viettänyt. Mihin tämä muutos tähtää tai mitä sillä ajan, en tiedä mutta hemmetin hyvä näin. Aloitin tänään siivoamalla kodistani x-määrää asioita pois mitä en enää halua katsella, mitkä ovat jääneet paikalleen tavan vuoksi ja muuten vaan. Niiden aika on mennä nyt, haluan muutosta elämääni. Olen myös pohtinut paljon ulkoista olemustani ja mieleni tekisi tehdä sillekin jotain. Helpoin tapa olisi tehdä jotain radikaalia tukalle, samaten totesin etten oikeasti pidä uusista laseistani, ne tekevät kaltaisestani värittömästä ihmisestä vielä värittömämmän. Laihtuakkin saisin, mutta se tulee ajallaan, ei tähän muutosvimmaan.
Hienoa, että tuntuu tältä. :)
Hienoa, että tuntuu tältä. :)
perjantai 9. heinäkuuta 2010
Kiitos
Siivosin juuri joitain kirjoituksiani lähimenneisyydestäni pois. Ihan kaikkea ei ole järkevää kirjallisena säilöä ja tiettyjen asioiden unohtaminen on helpompaa kun tekstit eivät ole joka nettiselailulla muistuttamassa menneistä tapahtumista ja tunteista. Hyvät muistot kuitenkin säilyvät, ikävät hetket saavatkin mennä delete näppäimen avustuksella pois.
torstai 8. heinäkuuta 2010
Uneton yö Savossa
Tämä helle tekee tepposensa, ei oikein nukuta +28 asteen lämpötilassa. No nukuinhan minä muutaman hassun tunnin, mutta heräsin kuitenkin aivan liian aikasin pyörittelemään asioita mielessäni. Keskusteltiin yllätyspuhelussa eilen illalla ystävän kanssa. Edellinen puhelu oli jokunen aika sitten päättynyt varsin kiukkuisissa merkeissä sähiseviin ja piikikkäisiin kommenteihin, mutta onneksi tällä kertaa molemmat oltiin huomattavasti rauhallisempia ja rakentavempia. En oikein tiedä mitä mieltä oikeasti olen keskusteluiden sisällöstä, mutta olen älyttömän onnellinen siitä että ollaan ylipäätään saatu keskusteltua avoimesti asioista. Kadonnut keskusteluyhteys hiersi minua enemmän kuin arvasin itsekkään. Keskustelut eivät olleet tällä kertaaa kovinkaan kevyitä ja mietittävää jäikin paljon yleisellä tasolla esim. seksistä ja syistä miksi ihmiset päätyvät suhteisiin. ;)
Miksi ihmiset päätyvät ylipäätään harrastamaan jotain puuhasteluita, tarvitaanko siihen aina tunteita ja minkälaisia tunteita, pitäisikö sitä järjen ääntä aina kuunnella, vai kannattaako antaa vaan mennä tunteella?. Onko seksi ja/tai suhde parempaa, jos mennään tunteella, vai onko kaiken järjen vievä intohimo kaiken pahan alku ja juuri. Luin hiljattain jonkun lepakon blogia (anteeksi en nyt muista kenen) jonka jossain tekstissä pohdittiin ajautuvatko lepakot suhteisiin liian paljon ystävyyden kautta. Että ollaan ensin ystäviä ja sitten kun ei välttämättä muuta "erikoisempaa" kummallakaan ole, niin ajaudutaan suhteeseen, vaikkei siinä sitä jalat alta vievää tunnetta olisikaan. Blogissa pohdiskeltiin aihetta, onko hillitty rakastuminen ystäväpohjalta jotenkin parempi, kuin äkillinen rakastuminen ja jalat veteläksi vievä himo ja halu/rakastuminen. Niin, näitä hyviä ja huonoja tarinoita on varmaan tullut itse kenellekin vastaan elämän varrella ja ilmeisesti ihan samalla lailla rakastumisen tavasta huolimatta ollaan päädytty eroon. Itsekin olen molempia tapoja kokeillut ja todennut, että ihan sujuvasti molemmilla keinolla ero on ollut edessä ennemmin tai myöhemmin. Ikuisuuskysymyksiähän nämä ovat, samaten kuin se, miksi jonkun kanssa kemiat vaan toimii ja toisen kanssa sitten ei, vaikka toinen tyyppi olisi järjellä ajateluna se paras mahdollinen kumppani.
Kävin eilen myös katsomassa pesäpallo-ottelua Jyväskylässä ja olipas pitkästä aikaa taas mukavaa päästä seuraamaan peliä. Tykkään nykyisin ajella autolla, nauttia ajellessa musiikista ja liikkua vapaasti paikasta toiseeen. Matkaa peliin tuli vajaat 300 kilsaa, eli maailma ei nyt pelastu ja hiilidioksipäästöt eivät tosiaankaan pienene autoiluni takia. Minä sain kuitenkin taas rutkasti mielenrauhaa elämääni ja vilpitöntä hyvää oloa. Oli ihanaa oivaltaa viihtyvänsä taas pitkästä aikaa ihan yksinkin ja nauttivani elämästäni tällä hetkellä juuri tällaisena kuin se nyt on. Niin-n ja pelistä voisi sanoa sen verran, että olipas siellä paljon lepakkoeläimiä liikenteessä, melkein olisi voinut luulla paikallisen Setan kokoontuneen siellä eilen. :) Pelillisesti ottelu ei ollut mitenkään huippuhieno joukkueiden todella suuren tasoeron takia, mutta kiva sitä oli käydä kesäisessä illassa katsomassa. Tahtoo lisää :)
Tulipas tästä taas avautumispostaus. Ilmeisesti tähän tuli nyt vähän nukkuneen naisen hieman hakusessa olevia ajatuksia, mutta eiköhän ne ajatukset tästä kirkkaammiksi pikkuhiljaa muuutu. Syytä ainakin olisi ihan jos tulevaa työpäivää ajatellen. :)
Miksi ihmiset päätyvät ylipäätään harrastamaan jotain puuhasteluita, tarvitaanko siihen aina tunteita ja minkälaisia tunteita, pitäisikö sitä järjen ääntä aina kuunnella, vai kannattaako antaa vaan mennä tunteella?. Onko seksi ja/tai suhde parempaa, jos mennään tunteella, vai onko kaiken järjen vievä intohimo kaiken pahan alku ja juuri. Luin hiljattain jonkun lepakon blogia (anteeksi en nyt muista kenen) jonka jossain tekstissä pohdittiin ajautuvatko lepakot suhteisiin liian paljon ystävyyden kautta. Että ollaan ensin ystäviä ja sitten kun ei välttämättä muuta "erikoisempaa" kummallakaan ole, niin ajaudutaan suhteeseen, vaikkei siinä sitä jalat alta vievää tunnetta olisikaan. Blogissa pohdiskeltiin aihetta, onko hillitty rakastuminen ystäväpohjalta jotenkin parempi, kuin äkillinen rakastuminen ja jalat veteläksi vievä himo ja halu/rakastuminen. Niin, näitä hyviä ja huonoja tarinoita on varmaan tullut itse kenellekin vastaan elämän varrella ja ilmeisesti ihan samalla lailla rakastumisen tavasta huolimatta ollaan päädytty eroon. Itsekin olen molempia tapoja kokeillut ja todennut, että ihan sujuvasti molemmilla keinolla ero on ollut edessä ennemmin tai myöhemmin. Ikuisuuskysymyksiähän nämä ovat, samaten kuin se, miksi jonkun kanssa kemiat vaan toimii ja toisen kanssa sitten ei, vaikka toinen tyyppi olisi järjellä ajateluna se paras mahdollinen kumppani.
Kävin eilen myös katsomassa pesäpallo-ottelua Jyväskylässä ja olipas pitkästä aikaa taas mukavaa päästä seuraamaan peliä. Tykkään nykyisin ajella autolla, nauttia ajellessa musiikista ja liikkua vapaasti paikasta toiseeen. Matkaa peliin tuli vajaat 300 kilsaa, eli maailma ei nyt pelastu ja hiilidioksipäästöt eivät tosiaankaan pienene autoiluni takia. Minä sain kuitenkin taas rutkasti mielenrauhaa elämääni ja vilpitöntä hyvää oloa. Oli ihanaa oivaltaa viihtyvänsä taas pitkästä aikaa ihan yksinkin ja nauttivani elämästäni tällä hetkellä juuri tällaisena kuin se nyt on. Niin-n ja pelistä voisi sanoa sen verran, että olipas siellä paljon lepakkoeläimiä liikenteessä, melkein olisi voinut luulla paikallisen Setan kokoontuneen siellä eilen. :) Pelillisesti ottelu ei ollut mitenkään huippuhieno joukkueiden todella suuren tasoeron takia, mutta kiva sitä oli käydä kesäisessä illassa katsomassa. Tahtoo lisää :)
Tulipas tästä taas avautumispostaus. Ilmeisesti tähän tuli nyt vähän nukkuneen naisen hieman hakusessa olevia ajatuksia, mutta eiköhän ne ajatukset tästä kirkkaammiksi pikkuhiljaa muuutu. Syytä ainakin olisi ihan jos tulevaa työpäivää ajatellen. :)
maanantai 5. heinäkuuta 2010
Hikeä, verta ja kyyneleitä
Kaikkea otsikossa mainuttuja löytyi tänään pyörälenkilläni ja jälleen kerran totean, että raivopäinen liikunta auttaa aina kaikkeen vitutukseen ja unettomuuteen. Piirun vajaa tunti reipasta pyöräilyä, maksimisyke 188, keskisyke aivan liikaa ja kuluneita kaloreita 606. Hemmetti että hiki lensi 28 asteen helteessä, mutta tekipäs se hyvää :)))
Nyt sitten joudun jälleen kerran totetamaan sen, että minun pitäisi saada uusi pyörä. 3 vaihteinen citipyörä napavaihteineen ei oikein riitä lenkeilleni, eikä oikeasti edes noihin työmatkapyöräilyihinkään enää. Suurimmaksi ärsytykseksi on noussut talvipyöräilyssä jäätyvät vaihteet, mitä ei sitten enää pakkasella vaihdeta mihinkään, eli on syytä aina varmistua sopivan vaihteen päälle jääminen.
No katsotaan nyt hetki.
Nyt sitten joudun jälleen kerran totetamaan sen, että minun pitäisi saada uusi pyörä. 3 vaihteinen citipyörä napavaihteineen ei oikein riitä lenkeilleni, eikä oikeasti edes noihin työmatkapyöräilyihinkään enää. Suurimmaksi ärsytykseksi on noussut talvipyöräilyssä jäätyvät vaihteet, mitä ei sitten enää pakkasella vaihdeta mihinkään, eli on syytä aina varmistua sopivan vaihteen päälle jääminen.
No katsotaan nyt hetki.
sunnuntai 4. heinäkuuta 2010
Hmm
Eilen mieleeni pälkähti varsin hämmentävä ja kohtalaisen ahdistavakin ajatus. Ilmeisesti on hyvinkin tyypillistä alkoholistiperheen lapselle sairastua johonkin addiktioon ja jäin pohdiskelelmaan ihan vakavissani kärsinkö läheisyysriippuvuudesta.
Taustoiltani olen siis rankan nuoruuden viettänyt kovin levottomassa, väkivaltaisessa ja sekavassa perheympäristössä, enkä yhtään epäile etteikö moinen olisi jättänyt jälkiään minuunkin. Nykyisin perheelleni kuuluu vain hyvää, he paransivat elämänsä ja aloittivat tavallaan kaiken uudestaan päihteettöminä, puhtaalta pöydältä. Menneisyydestä ei olle kyetty keskustelemaan, mutta en minä oikeastaan haluakaan repiä kaikki haavoja taas auki.
Päällisin puolin olen selvinnyt kuitenkin jaloilleni ja olen mielestäni kohtalaisen tasapainonen ihminen kaikesta huolimatta. Joihin aikuisiäni parisuhteisiini on liittynyt suurta vallankäyttöä ja henkistä alistamista. Itse tunnustan/tunnistan kyllä itsessäni hetkittäin kilttityttö-syndrooman oireita itsessäni ja elämässäni. Eräs ystäväni sanoi minulle exäni olevan narsisti ja minulla meni todella kauan suostua myöntämään moisen seikan paikkansa pitävyyden. Olen ollut liian kauan huonossa suhteessa, koska en siitä osannut irrottautua ja olen myös elänyt liikaa kumppanini kautta hänen mielialojaan miettien, unohtaen siinä ohessa elää itse omaa elämääni.
Haluan kontrolloida myös elämääni ja olen jossain määrin työnarkomaani ja joskus tuntuu, että ainut asia mitä voin kontrolloida elämässäni ovat työtehtävät. Siksi kai panostankin työhöni kohtalaisen paljon.
Aikalailla klassisia läheisriippuvuuden oireita nuokin.
Tässäpä sitä miettimisen aihetta minulle...taitaa siis olla melkomoisen itsetutkiskelun ja pohdiskelun paikka nyt.
Taustoiltani olen siis rankan nuoruuden viettänyt kovin levottomassa, väkivaltaisessa ja sekavassa perheympäristössä, enkä yhtään epäile etteikö moinen olisi jättänyt jälkiään minuunkin. Nykyisin perheelleni kuuluu vain hyvää, he paransivat elämänsä ja aloittivat tavallaan kaiken uudestaan päihteettöminä, puhtaalta pöydältä. Menneisyydestä ei olle kyetty keskustelemaan, mutta en minä oikeastaan haluakaan repiä kaikki haavoja taas auki.
Päällisin puolin olen selvinnyt kuitenkin jaloilleni ja olen mielestäni kohtalaisen tasapainonen ihminen kaikesta huolimatta. Joihin aikuisiäni parisuhteisiini on liittynyt suurta vallankäyttöä ja henkistä alistamista. Itse tunnustan/tunnistan kyllä itsessäni hetkittäin kilttityttö-syndrooman oireita itsessäni ja elämässäni. Eräs ystäväni sanoi minulle exäni olevan narsisti ja minulla meni todella kauan suostua myöntämään moisen seikan paikkansa pitävyyden. Olen ollut liian kauan huonossa suhteessa, koska en siitä osannut irrottautua ja olen myös elänyt liikaa kumppanini kautta hänen mielialojaan miettien, unohtaen siinä ohessa elää itse omaa elämääni.
Haluan kontrolloida myös elämääni ja olen jossain määrin työnarkomaani ja joskus tuntuu, että ainut asia mitä voin kontrolloida elämässäni ovat työtehtävät. Siksi kai panostankin työhöni kohtalaisen paljon.
Aikalailla klassisia läheisriippuvuuden oireita nuokin.
Tässäpä sitä miettimisen aihetta minulle...taitaa siis olla melkomoisen itsetutkiskelun ja pohdiskelun paikka nyt.
Nordkapp
Knivskjellodden, kauempana häämöttävä niemi on se oikeasti Pohjoisin paikka. Kuva otettu Nordkappista päin.
Tästä alkoi sitten silmänkantamattomiiin jäämerta. Säät vaihtelivat todella nopeasti, välillä oli todella kirkas auringonpaiste ja sitten usvapilvet peittivät kaiken näkyvyyden.
Pyörällä saapuminen oli monelle se juttu Nordkappiin. Tälläkin hemmolla oli vähän pitempi turnee menossa.
Ehdottomasti erikoisin matkailuvaunu mitä reissussa näin. Traktori mihin oli tehty taakse makuusoppi. Mietin vaan mielessäni millaisia jonoja moinen vekotin oli taakseen kerännyt vuoristoisilla serpentiiniteillä.
Tiesitkös muuten, että Nordkapp on oikeasti Manner-Euroopan pohjoisin maanteitse saavutettava paikka, vieressä oleva Knivskjellodden, 71°11′08″ N on todellisuudesta se mantereen pohjoisin paikka. Sinne ei vaan ole maantietä ja ´niemeen menee vain patikointipolku, joten ymmärrettävää että Nordkapp on se suositumpi näistä kahdesta paikasta.
Maisemien ja itse paikan erikoisuuden takia Nordkapp on ehdottoman upea paikka tutustua, ei vaan pidä ahdistua paikan kaupallisuudesta, krääsäkaupoista joulupukkitavaroineen ja vielä toistaiseksi kohtalaisen suolaisesta hinnasta tunnelitullin osalta. Käytännössä saarelle ei siis pääse, ellet tätä tullia makseta ja maksu suoritetaan tunnelin eteläisessä päässä. Tunnelitulli oli 192 NOK, 2 aikuista ja auto ja summa perittiin mennen tullen. Hinnoittelun pitäisi poistua vuonna 2012, kun 15 vuoden aika on umpeutunut minkä aikana tunnellin kustannuksia saa rahoittaa tällä maksulla. itse Nordkapp tasanteelle oli myös oma sisäänpääsymaksunsa 215 NOK (n.28euroa), pääsylippu oli tosin onneksi voimassa 2 vrk. Turisteja houkutti tällä kertaa keskiyön aurinko, pelkästään busseja oli n.30 kappaletta satojen asuntoautojen, sun muiden vempeleiden lisäksi. Saksalaiset moottoripyöräilijät olivat myös kovin innoissaan Nordkapista.
Pohjoista Norjaa pitkin ja poikin
Kassilohien kasvatusta vuonoissa.
Karitsat aiheuttivat useammanki yllätystilanteen teillä. Nämä sentäs nukkuivat tien vierustoilla, mutta eräästäkin pienokaisesta meinasi tulla vainaa, kun pikkuinen nukkui keskellä tietä mutkan jälkeen. Onneksi vastaantulevalla matkailuautoilijalla oli reflektit kohdillaan ja kuski nousi kiltisti siirtämään lampaan tien syrjään. Myöskin porot aiheuttivat säpinää monin paikoin, esim. vetelemällä koko porotokan voimin pitkin pääkatua keskellä Hammerfestiä. ;)
Turskaa kuivattiin jossain määrin yhä kylissä, haju oli melkoinen ja ajatus 3-4 kk moisissa telineissä roikkuneita kaloista einiinhygieenisissä oloissa oli aika ällöttävä.
Lunta löytyi ylhäältä kovinkin helposti.
Mielenkiintoinen plakaati Norjan ja Venäjän rajalta Kirkenesistä, vanhalta raja-asemalta.
Rannikkovartioston laiva Honningsvågin (maailman pohjoisin kaupunki)satamasta. 
Kirkenesin satamasta merirapu-rysiä rannalla ihanine "kohoineen".
Kirkenporten hieno kallioseinämä maailman pohjoisimmasta kalastajakylästä. Reissu on onnellisesti takana ja nyt on sitten nähty Nordkapp ja paljon, paljon muutakin. Rapakuntoiselle sohvaperunalle moinen tuntureiden ja vuorien maa oli ihan fyysisestikin varsin haastava, sille niitä kukkuloita oli enemmän kuin muutama minne geokäköjen sun muiden syiden takia tuli noustua. Kaikki hyvin kuitenkin, vaikka polvi jossain vaiheessa vähän muistutteli itsestäänja liiallisesta äkillisestä rasituksesta. Varsinaisia pitempiä vaelluksia emme tehteet, muutta sitä liikettä kyllä sen autossa istumisen lisäksi oli ihan riittämiin.
Säät reissussa olivat varsin vaihtelevat ja usempikin välikalsaripari olisivat olleet varsin tarpeen hyisessä tuulessa. Viimeiset päivät Norjassa olivat varsin aurinkoisia, mutta välillä vettä satoi ihan riesaksi asti. Lunta ei sentäs tullut, vaikka sitäkin vuoristosta kyllä löytyi riittäviin. Nyt myös ymmärrän sen, miksi lähes joka toisella paikallisella on maastoauto moisissa kuoppaisissa ja mäkisissä maastoissa. Mietin vaan miten mielenkiintoisa autoilu mahtaa olla talvisissa keleissä, kun nyt kesälläkin meinaa olla vaikeuksia ajamisen suhteen näin turistina.
Suomen Lappia
Muutama kuvanen Juhannuksesta ja keskiyön auringosta Kiilopään huipuilta. Koira on paikallisen poroisännänä 4 kuukautinen Vekku. Hän oli kovin iloinen ja sosiaalinen tapaus,joten kaverihan piti sitten myös ikuistaa kuvaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)