Superia ja vähemmän superia

Olen viimeaikoina seurannut kohtalaisen aktiivisesti pesäpallon finaaleja niin miesten, kuin naisten Superissakin. Tavoitteena olisi päästä käymään katsomassa edes yksi ottelu livenä finaaleista, seuraava finaaliottelu naisilla olisikin sitten jo ensi viikon sunnuntaina Jyväskylässä. Toivottavasti olen viikon päästä tähän aikaan jo palaillut Hippokselta yhtä finaaliotteluavierailua rikkaampana. Henkilökohtaisesti soisin jo mestaruuden jollekulle muulle kuin Kirittärille, eli toivotan onnea Porille Porin Pesäkarhuille ensi sunnuntaille. Tämän päivän ensimmäinen naisten finaali Porissa oli näköjään päättynyt 2-0 Jyväskylän Kirittärille . Otteluvoitot siis naisissa Jyväskylälle 1-0.

Samaten miesten puolella mestaruus voisi vaihtelun vuoksi matkata Kouvolaan, mutta katsotaan nyt kuinka käy. Vimpelin Veto on nyt voittanut jo kolmesta vaadittavasta voitosta kaksi, seuraavassa pelissä ratkeaa siis hyvällä tai huonolla tuurilla mestaruus. Vimpeli- Kouvola otteluvoitot 2-0.Jännää on.

Erinäiset hormonihäiriöt vetävät mielen aika matalaksi, mutta onneksi tätäkään tuskaa ei kestä toivottavasti muutamaa päivää kauemmin. Ensi viikon työt ahdistavat, sillä minun takanani on nyt aivan liian paljon töitä ja jatkoprosesseissa tarvittavaa sähköistä dataa. Ohjelmistontoimittajan olisi syytä saada toimimaan se hemmetin serveri Ruotsissa, sillä sen aparaatin tietoja tarvittaisiin kovasti meidän lafkan laskutukseen. En edes uskalla ajatella, mikä dominoefekti tulee, jos Ruotsista tiedot myöhästyvät, laskutus täällä myöhästyy, Kuopion postitus myöhästyy, asiakkaat saavat vääriä laskuja ja kenen pää siitä pistetään vadille. Ikävä vaan, että minun raivoamiseni ja uhkailuni ei täältä Savosta käsin korjaa sitä teknistä ongelmaa Ruotsin servereissä. On tämä taas.

No ehkä he antavat minulle tästä jo potkut, jos kauhukuva toteutuu? Toiveikaista ajattelua... :) Lohduttaudun ajatuksella, että tässä ei oikeasti ole kyse kenenkään hengestä ja kun sillä paskalla on tapana valua alaspäin, niin sekään ei ole minulle yllätys. Haukut tästä jokatapauksessa tulee, meni asiat huomenna miten tahansa ja oli syy sitten minun tai ei.

Rehellisyyden nimissä en tuonkaan asian takia menetä yöuniani, monen muun asian takia olenkin ne yöuneni hetkittäin viime aikoina menettänyt. Elämässä on oikeasti niin paljon enemmän, kuin se pelkkä työ ja viimeaikaiset tapahtumat ovat taas pistäneet elämänarvojani uusiksi. Raha toki helpottaa sitä elämää ja toimeentuloa, mutta ehkä on joskus syytä miettiä miten sen toimeentulonsa saa ja mistä.

Jästipäisyydessäkin on hyvä puolensa. Pystyy pitämään kiinni sovituista asiosta ja pitämään lupauksensa. Muuten olisin jo livennyt monta kertaa. On hämmentävää oivaltaa kaipaavansa teksiviestiä tai lyhyttä puhelua aamuisin. On ikävää kun ei voi soittaa tai tekstata, kun olisi asia minkä haluaisi jakaa.  Aikataulut ja työnkuvat näkyvät muokkaavan kommunikoimisen kovin nopeasti tietyn mukaiseksi itse kenenkin kanssa. Jonkun kanssa jutellaan iltaisin, joku tekee vuoroduunia ja häntä ei saa kiinni koskaan. Sitten on kaltaisiani jotka ovat aika vakiona töissä juuri siihen tiettyyn kellon aikaan.  Toiset vastaa puhelimeen aina, toisia ei saa kiinni koskaan. Toiset soittaa takaisin vastaamattomiin puheluihin, toiset taas odottaa henkilön soittavan uudestaan. Onneksi me ihmiset ollaan erilaisia tässäkin suhteessa.

Uneton yö Savossa

Tämä helle tekee tepposensa, ei oikein nukuta +28 asteen lämpötilassa. No nukuinhan minä muutaman hassun tunnin, mutta heräsin kuitenkin aivan liian aikasin pyörittelemään asioita mielessäni. Keskusteltiin yllätyspuhelussa eilen illalla ystävän kanssa. Edellinen puhelu oli jokunen aika sitten päättynyt varsin kiukkuisissa merkeissä sähiseviin ja piikikkäisiin kommenteihin, mutta onneksi tällä kertaa molemmat oltiin huomattavasti rauhallisempia ja rakentavempia. En oikein tiedä mitä mieltä oikeasti olen keskusteluiden sisällöstä, mutta olen älyttömän onnellinen siitä että ollaan ylipäätään saatu keskusteltua avoimesti asioista. Kadonnut keskusteluyhteys hiersi minua enemmän kuin arvasin itsekkään. Keskustelut eivät olleet tällä kertaaa kovinkaan kevyitä ja mietittävää jäikin paljon yleisellä tasolla esim. seksistä ja syistä miksi ihmiset päätyvät suhteisiin. ;)

Miksi ihmiset päätyvät ylipäätään harrastamaan jotain puuhasteluita, tarvitaanko siihen aina tunteita ja minkälaisia tunteita, pitäisikö sitä järjen ääntä aina kuunnella, vai kannattaako antaa vaan mennä tunteella?. Onko seksi ja/tai suhde parempaa, jos mennään tunteella, vai onko kaiken järjen vievä intohimo kaiken pahan alku ja juuri. Luin hiljattain jonkun lepakon blogia (anteeksi en nyt muista kenen) jonka jossain tekstissä pohdittiin ajautuvatko lepakot suhteisiin liian paljon ystävyyden kautta. Että ollaan ensin ystäviä ja sitten kun ei välttämättä muuta "erikoisempaa" kummallakaan ole, niin ajaudutaan suhteeseen, vaikkei siinä sitä jalat alta vievää tunnetta olisikaan. Blogissa pohdiskeltiin aihetta, onko hillitty rakastuminen ystäväpohjalta jotenkin parempi, kuin äkillinen rakastuminen ja jalat veteläksi vievä himo ja halu/rakastuminen. Niin, näitä hyviä ja huonoja tarinoita on varmaan tullut itse kenellekin vastaan elämän varrella ja ilmeisesti ihan samalla lailla rakastumisen tavasta huolimatta ollaan päädytty eroon. Itsekin olen molempia tapoja kokeillut ja todennut, että ihan sujuvasti molemmilla keinolla ero on ollut edessä ennemmin tai myöhemmin. Ikuisuuskysymyksiähän nämä ovat, samaten kuin se, miksi jonkun kanssa kemiat vaan toimii ja toisen kanssa sitten ei, vaikka toinen tyyppi olisi järjellä ajateluna se paras mahdollinen kumppani.

Kävin eilen myös katsomassa pesäpallo-ottelua Jyväskylässä ja olipas pitkästä aikaa taas mukavaa päästä seuraamaan peliä. Tykkään nykyisin ajella autolla, nauttia ajellessa musiikista ja liikkua vapaasti paikasta toiseeen. Matkaa peliin tuli vajaat 300 kilsaa, eli maailma ei nyt pelastu ja hiilidioksipäästöt eivät tosiaankaan pienene autoiluni takia. Minä sain kuitenkin taas rutkasti mielenrauhaa elämääni ja vilpitöntä hyvää oloa. Oli ihanaa oivaltaa viihtyvänsä taas pitkästä aikaa ihan yksinkin ja nauttivani elämästäni tällä hetkellä juuri tällaisena kuin se nyt on. Niin-n ja pelistä voisi sanoa sen verran, että olipas siellä paljon lepakkoeläimiä liikenteessä, melkein olisi voinut luulla paikallisen Setan kokoontuneen siellä eilen. :) Pelillisesti ottelu ei ollut mitenkään huippuhieno joukkueiden todella suuren tasoeron takia, mutta kiva sitä oli käydä kesäisessä illassa katsomassa. Tahtoo lisää :)

Tulipas tästä taas avautumispostaus. Ilmeisesti tähän tuli nyt vähän nukkuneen naisen hieman hakusessa olevia ajatuksia, mutta eiköhän ne ajatukset tästä kirkkaammiksi pikkuhiljaa muuutu. Syytä ainakin olisi ihan jos tulevaa työpäivää ajatellen. :)