keskiviikko 14. heinäkuuta 2010

Haluan, haluan, haluan

Juuri nyt kaipaan aivan äärettömästi läheisyyttä. Mahdollisuutta mennä viileiden (onko jossain sellaisia?) lakanoiden väliin, olla vaan toisen lähellä ja nauttia seurasta ja toisen läsnäolosta. Koskettaa hellästi, vetää toinen lähelle ja kenties nukahtaa siihen toisen lähelle, siihen syliin.

Saahan sitä haluta joo. PRKL!

Olen viime aikona myös pyöritellyt ajatuksia muuttamisesta mielessäni. Taannoin mietin asiaa paljonkin, hylkäsin ajatuksen sittemmin ja taas olen siinä tilanteesssa että mietin muuttamista täältä pois. Missä menee se raja, että kohtalaisen hyvä työpaikka ei enää pidättele minua täällä. Onko työni tällä paikkakunnalla ainut elämäni sisältö, mikä on järkevää ja kuuntelenko nyt järjen vain jotain muuta ääntä?. Kaikki läheiseni ja rakkaani ovat jossain muualla ja en ole itse missään vaiheessa edes halunnut juurtua tänne asumaan. Oloni ollut täällä Savossa koko ajan kovin väliaikainen ja levoton. Tiedostan toki arjen realismin toimeentuolosta ja työnteko on täällä mielekästä useimpina hetkinä. Jotain oman hyvinvoinnin kannalta tärkeää täältä kyllä tuntuu uupuvan. Onko se sitten sitä, että olen "kaapissa" työpaikallani ja joudun salailemaan asioitani sen suhteen. Vai onko se sitä että, harrastusmahdollisuudet ja vähemmistöriennot ovat varsin rajattuja täällä. En tiedä, pitänee varmaan ottaa kartta käteen ja alkaa tutkia vaihtoehtoja mistä suunnasta niitä töitä oikein alkaisikaan tosissaan etsiä.

8 kommenttia:

-L- kirjoitti...

Miksi enää pitää omaa blogia, kun toinen laukoo omia ajatuksia täällä :D Paitsi että en ole Savossa, enkä ole kaapissa työpaikallakaan. Mutta tuo läheisyys ja moni muu juttu mitä luettelit... juuh. Taas.

Vesihiisi kirjoitti...

Hih sentäs. ;) No en tunnusta varastavani sun juttuja tarkoituksella. Ilmeisesti nyt molempien elämäntilanne on joltain osin samankaltainen. Tai jotain... :D

-L- kirjoitti...

Ja anteeksi Savo - mutta koko ikäni kesälomia siellä mökillä viettäneenä jo näin pitkä ihminen kääntää jatkuvasti päitä tai katsotaan pitkään. Että mitä sitten jos kulkisi käsi kädessä naisensa kanssa....?!

Vesihiisi kirjoitti...

Niin, se suvaitsevaisuus ei täällä ole mitään huippuluokkaa. Ihmetystä tulisi ja sanotaanko, että valitettavasti näiltä Savon nurkilta on myös se eräs typerys joka osallistui Priden kaasuiskuun. Tosin eihän yksi typerys koko seudun mielipiteitä edusta, kusipää idiotteeja löytyy kyllä muualtakin.

Susannafin kirjoitti...

Täällä armaassa pääkaupungissa saa kyllä kulkea ihan rauhassa. Paitsi jos lapset on mukana, silloin saa kyllä mielenkiintoisia katseita.. Mua huvittaa se että aiemmin kellään ei ole ollut epäilystäkään siitä ettenkö olisi hyvä äiti lapsilleni, nyt se on täysin kyseenalaista muutamien mielestä...

Naapurilta kuulin että yhtiön juoruämmällä on elämää suurempi ongelma, kun hän ei tiedä miksi erottiin. Oli nähny mut kaupassa jonkun miehen kanssa (lasten setä...) ja tästä sitten päätteli että mulla on ollut toinen mies varmaan jo kauan. Toinen naapuri oli sitten kertonut että hän kyllä näki mut jonku naisen kanssa parkkipaikalla :) Oli sit ollut sen verran kohtelias ettei ollut kertonut mitä siellä parkkiksella näki, mä tiiän kyl :D.

Eksyinpä mä taas aiheesta... Hei, jos tuntuu että haluaa muuttaa, muuta. Kyllä niitä töitä muualtakin löytyy. Ja pelkkä työpaikka ei ole koskaan hyvä syy tehdä mitään, paitsi ehkä jos kertakaikkiaan ei löydy muuta duunia.

Vesihiisi kirjoitti...

Voi noita teidän taloyhtiön juoruämmiä. Se on aina niin helppoa olettaa yleensä juuri naisen löytäneen sen uuden MIEHEN. Itsekkin muistan erään eron jälkeen ns. appivanhempieni kertoneen nähneensä minun vieraan miehen kanssa kaupungilla. Se oli tietysti syy heidän mielestään meidän yllättävään ja äkilliseen eroomme. Toivottavasti heidän rakas poikansa muisti kertoa vanhemmilleen, että todellinen lopullinen syy eroon oli oikeasti pojan paneskelut venäläisen marjanpoimijan kanssa ;)

Mut joo, muuttaminen on yhä harkinnassa. Järkevä osa minusta koettaa kyllä koko ajan vakuutella pysymään vaan aloillaan, mutta mutta...

Susannafin kirjoitti...

Juoruämmät onneksi voi jättää omaan arvoonsa. Ihan pieni pelko takaraivossa kuitenkin on lasten takia. Mua ei kiinnosta mitä musta puhuvat, mutta täällä on ennenkin tapahtunut sellaista, että on tehty lastensuojeluilmoitus ihan vaan juorujen perusteella. Viimeksi syytettiin nuorta yh-äitiä että se vaan juopottelee ja pitää mitä lie bileitä, todellisuudessa tyttö on absolutisti ja "bileet" muutaman kaverin illanistujaiset silloin kun lapset oli isällään.... No kyllähän tuollaiset saa todistettua ja näin, mutta onhan se ihan hirveää joutua tollaiseen rumbaan, ja aina on riski että lastenvalvoja sattuu olemaan homofobinen kukkahattutäti...

Mut ei auta, täytyy vaan toivoa parasta. En kuitenkaan osaa kaapissakaan elää. Toisaalta avoimuuden ansiosta olen saanut paljon positiivista palautetta, kai se koetaan vähän niin, että kun pää pystyssä olet mitä olet etkä piittaa muiden sanomisista, ei maksa vaivaa vittuilla, tai jotain :D

Vesihiisi kirjoitti...

Nostan hattua tolle sun rohkeudelle tehdä asoita ja olla oma itsesi muiden typeristä mielipiteistä piittaamatta. Hienoa. Tosiaan nuo lapset aina mietityttää, kun heistä saadaan niin helposti se kiistakapula ja syy. Ja se on oikeasti erikoista, että hyvästä äidistä tuntuu tulevan huono äiti heti, kun jotain sateenkaarevuuteen liittyvääkään tapahtuu. Pidä pääsi rohkeana pystyssä. :) Toivon todella, että kaikki menee hyvin.