Koskella

Hyväntuulinen huomen

Tulossa on toivottavasti hyvä viikonloppu, rentouttava, mukava, leppoisa ja kohtalaisen kotinurkissa paikoillaan pysyvä sellainen. Viime aikoina olen suhaillut Suomen maata edes takaisin ja tästäkin ajelun motiiveista näin jälkikäteen on selkeästi nähtävillä syy/seuraus-ketju ihan suoraan. Olen hyvin yllättynyt siitä, miten sterotypisesti minäkin käyttäydyn tietyissä elämäntilanteissa. Jälkikäteen on melkein riemastuttavaa oivaltaa nämä syyt ja seuraukset asioille, taaksepäin katsoessa ne ovat niin selkeitä katseltavia ja helppoja analysoida.

Nyt on kuitenkin ihanaa olla vaan kotona, ilmojen viilennyttyä ja sisälämpötilan laskiessa siedettäviin (alle +30c) alle lukemiin on hyvä vähän keskittyä muihinkin asioihin. Haaveilen huomenna tosivarhaisesta aamuheräämisestä, aamu-uinnista ja kuvausreissusta kaupunkiin. Aamullisessa tyhjässä kaupungissa on jotain varsin erikoista, kun ketään ei vielä ole oikein missään ja kaupunki alkaa vasta heräilemään aamuun. Toivottavasti sää olisi suosiollinen vielä viikonloppunakin.

Valokuvaus onkin viime aikoina jäänyt valitettavan vähälle, kuvaaminen kun vaatii minulta tietyn tyynen olotilan ja ennenkaikkea sitä rauhaa ja aikaa kuvaamiselle. Viime aikaisissa koheltamisissa kun ei ole tainnut olla mitään noista tekijöistä läsnä ja valokuviakaan ei siis ole tullut suuremmin näppäiltyä.

Päätöksiäkin olen tehnyt. Suunnitelma A on nyt tehty, mutta suunnitelmiin tulee varmasti jotain muutoksia. Ainahan niihin tulee. Puitteet, resurssit ja tavoitteet on nyt kuitenkin hahmotelu kasaan, suunnitelman puhtaaksikirjoitus vaan odottaa vielä. Haluan pistää asiat vielä paperille, se on siten enemmän konkreettista kuin oman pään sisällä pyörittely. Voin huonona hetkenä käyn katsomassa suunnitelmaa ja todeta, mitä kohti olenkaan menossa ja onko se suunta pysynyt reitillään.

Sitten tuosta asioiden pyörittelystä. Mie alan olla siinä aika hyvä, mutta yllättäen törmäsin netin ihmeellisessä maailmassa toiseen kaltaiseeni asioiden pohdiskelijaan. Ja voin kuinka antoisaa onkaan pähkäillä asioista, kun joku tavallaan hieman samassa tilanteessa oleva ihminen voi kommentoida omalta kantiltaan asioita. Varsinaista vertaistukea ja etäterapiaa, eli kiitos asianomaiselle henkilölle. :)

Niin-n ja sitten ystäviin. Olen taas viime aikoina oivaltanut sen, miten tärkeitä ystävät ovat. Joskus typeryyksissäni ja marttyyrina olen manannut kaikki syvimpään helvettiin ja jopa tietoisesti karkoittanut ihmisiä ympäriltäni. Ilmeisesti minulle on ollut helpompaa häätää ongelmat ja ihmiset pois, kun selvittää niitä. Aita on ollut matalin siitä ja siitä minä olen sitten taas mennyt. Meinasin tehdä saman virheen jälleen, x:n kerran, mutta onneksi jotain on tapahtunut maailmassani. En karkoittanut Minulle Hyvin Tärkeää Ihmistä pois. Olen tästä ratkaisusta vilpittömän onnellinen.

Pyhäinpäivänä

Piti ihan sivistää itseään miksi kummassa tätäkin pyhää vietetään.

Nykyinen suomalainen pyhäinpäivä on yhdistelmä kahdesta varsinkin katolisen kirkon keskiajalta lähtien viettämästä juhlasta, jotka ovat kaikkien pyhien päivä 1. marraskuuta ja kaikkien uskovien vainajien muistopäivä 2. marraskuuta. Alunperin kaikkien pyhien päivää alettiin viettää 300-luvulla Syyriassa ja kaikkien uskovien vainajien muistopäivää 900-luvulla Ranskassa. Suomessa siitä on tullut yleinen vainajien muistopäivä. Silloin monet vievät läheisten haudalle esimerkiksi kynttilän tai kukkia kuolleiden muistoksi. Kotona voidaan myös sytyttää kynttilä läheisen muistoksi.

Ennen uskonpuhdistusta katolinen kirkko vietti Suomessakin vuosittain monia juhlapäiviä pyhimysten muistoksi, ja monet niistä olivat samalla pyhäpäiviä. Kun Suomi kuninkaan käskyllä siirtyi luterilaisuuteen, useimpia pyhimysten päiviä lakattiin viettämästä, mutta "kaikkien pyhien päivä" eli pyhäin miesten päivä säilyi.

Vanhoista ajoista on Suomessa vietetty syksyllä sadonkorjuun päättymisen jälkeen kekriä. Koska se ajankohdaltaan sattui lähelle kristillistä pyhäinpäivää, se on myöhempinä aikoina usein samastettukin pyhäinpäivän kanssa, josta kansanomaisesti onkin käytetty myös nimitystä kekri. *lähde Wikipedia*


Että näin. Pitänee varmaan illalla hiljentyä muistamaan hetkeksi poismenneitä läheisiä. Oma Pyhäinpäivä kului näin aamutuimaan upean aurinkoisen, mutta viileän kelin hyödyntämiseen kuvaamisen tiimoilta. Hani on omilla reissuillaan koko viikonlopun, joten sain oman varsin tarpeellisen ja kaivatun vapaan viikonlopun omien puuhailujeni kanssa. Ollaan viimeaikoina eletty Hanin kanssa ihan eri päivärytmissä ja minä en jaksa enää illalla töitten jälkeen suuremmin mitään ylimääräisiä. Tämä toinen osapuoli puolestaan yön kukkuneena ja päivän nukkuneena on kaikkein aktiivisimmillaan silloin kuin minä olen jo aivan naatti, poikki ja valmis nukkumaan. Harmillista, ettenkö sanoisi.

Kuvaset on nappailtu matkalla keskustaan, eli nähin sorsiin törmäilen säännölliseti työpaikalle pyöräillessäni. Sana törmäillä ei ole yhtään lioteltua, sillä sen verran usein linnut pyörätiellä makoileva. Missähän vaiheessa linnut häviävät kokonaan lämpimämpiin maisemiin, sillä virtapaikan viimeiset sulat kohdat jäätyvät varmaan hyvinkin piakkkoin. Jälleen kerran jään miettimään onko sorsien ruokkiminen välttämättä kovinkaan viisasta...

Värikästä syksyä

Metsän Emäntä

Vuoden 2009 luontokuva on taas valitttu. Kuva
Hieno otos, tykkäsin itse tästä kuvast erittäin paljon.

Vakavempaa pohdiskelua aiheutti kuvausreissulla tapahtunut outo sattumus. Ajoin auton parkkipaikalle tarkoituksenani kuvailla lähistön sillalta hienoa syksyistä usvamaisemaa. Ihmettelin kuitenkin samalla miksi ihmeessä täällä parkkipaikalla on hautakynttilöitä, kukkia ja muistokirjoituksia. Selvisithän se nopeasti, olin sattumoisin tullut tänne. Huokaus... kovin vakavaksi tuo paikka veti minutkin. Elämä on todella, todella raadollista välillä.

Alakerran väki on todellakin lomilla viikon verran ja tunnelma on tässä talossa hieman outo. Enpä olisi uskonut, että minä kaipaan lasten äänia. Täällä on aivan liian hiljaista. :)

Pakkasyön jälkeen

Syksyinen Savonlinna

Allas ja minä palattiin molemmat reissusta ehjinä, vaikka aamun liukkaat autoillessa hieman aiheutti ylimääräistä jännitystä tiellä pysymisen suhteen. Hysteriaa hieman lisäsi RadioNovan jatkuvat tiedostukset etelän teistä ja kolariryppäistä, noh eipä meillä täällä korvessa ole noita ruuhkia siinä määrin.

Kävin siis Savonlinna kautta Susirajalla ja piti pysähtyä Savonlinnassa kuvailemaan maisemia näin turistivapaana aikana. Kaunista ja koleaa oli, ohessa todistusaineistot reissuista. Pässikin on tukevasti paikoillaan ja sorsatkin vasta heräilivät ja eivät edes jaksaneet kerjätä herkkuja meikäläiseltä. Tuo yksi neitosorsa kyllä oli niin pulska, että ei lisäravintoa kyllä näytä kaipaavan.

Niin-n ja Mikkelin tori on nyt siten tämän näköinen tätä nykyä... Pysäköintitilaa tarvitaan ja tilaa saadaan vain enää torin alta, eli Kuopion mallin mukaan toriparkki on rakenteilla. Lisäpaikkoja pitäisi tulla kahteen kerrokseen yhteensä 620autopaikkaa. Homman pitäisi valmistua vuoden 2010 loppuun mennessä. Aikasta ruma, ettenkö sanoisi.

Syksyä

Jep, jep. Tulee se, halusin minä sitä tai en. Vaahtera oli tiputtanut jo lehtensä, kesäkukat oli paleltuneet ja luntakin Lapissa sataa. Kaivoin jo talvivaatteita varastosta esille hieman nyrpein mielin, mutta vähän minä asialle voin muuta tehdä kuin hyväksyä sen hiljalleen. Kesä män...


Ohessa myös näppäisy arkisesta elämästä, jokainen arvailkoon vaikka mielessään,mistä olikaan kuvassa kyse.

Historian havinaa

Lättähattu vieraili lähistön rautatieasemalla juhlistamassa Savon radan 120-vuotisjuhlaa ja sitähän piti meidänkin päästä katselemaan tarkemmin. Mielenkiintoisinta asemalla oli ihmisistä huokunut hyvä mieli ja iloinen asenne, sen verran nostalgista monellekin oli moisen lättähatun näkeminen. Hienoa :) kyseinen lättähattu on vaunu nro4135, rakennettu vuonna 1959, poisettu käytöstä 1988 ja on Jyväskylän Suolahden Keitele-Museo omaisuutta ja on yhä liikennöintikelpoinen hieno vanha Dm7 kiskovaunu. Lättähatun kokoluokkasta saa parhaan kuvan vertaamalla sitä viereisen raiteen IC-junaan.

Syksyn kukkia

Hanin äidin kukkapenkistä muutama kuvanen. Vielä ei yön pakkaset olleet ehtineet tehdä tuhojaan.

Jos metsään haluat mennä nyt

Lyhykäisesti tuo hullun metsokukon tarina. Mökin lähistöllä majailee uhkarohkea, ns. hullu metsokukko joka koppelon kaipuussaan on täysin peloton ja uhkarohkea. Ideana oli saada vaan muutama kiva kuvaa metsosta, mutta reissusta tulikin yllättävän haastava. Kukko ei suhtautunut täysin myötämielisesti vierailuumme ja jossain vaiheessa lintu kävi meidän molempien kimppuun täysin raivopäisenä. Kyseessä on iso lintu, joka satuttaa kyllä nokkiessaan ja piestessään siivillään, eli lähikontaktit eivät ole suotavian näin kokemuksen syvällä rintaäänellä. Samaa mieltä kanssani on varmaan Hani, joka valitettavasti kaatui kirmatessaan lintua pakoon ja ainut mikä linnun Hanin kimpusta karkoitti, oli varsin raju kumisaapaalla "potkaisu". Lintu ei vahingoittunut kahakassa, eikä mekään onneksi saatu muutamia mustelmia pahempia vammoja. Erikoinen lintu, mutta olkoot jatkossa meidän puolesta ihan rauhassa.

Kuvissa ensin kukkko uhoilee ja pörhistelee sulkiaan, sitten tuli jo kiire kuvaajalle ja lopussa lintu näyttää peräpäänsä poistuessaan maisemista.


Majavat olivat tehneet läheisellä purolla ihan kunnon kaato-operaatioita. Kaadetut puut olivat jo melkomoisen paksuja haapoja, eli melkomoista tuhoa eläimet tuollakin olivat tehneet. Kaikki puron yli kaatuneet puut olivat majavien kaatamia.





Joutsenet sentäs tyytyvät vain tarkkailemaan tilannetta viileän rauhallisesti.

Viikonlopun rientoja

Käytiin Hanin kaa Susirajan entisillä kotiseuduilla pitkästä pitkästä aikaa. Olotila oli melkein nostalginen vanhoilla tutuilla seuduilla pyöriessä ja en oikein osannut päättää kaipaanko kotiseuduille takaisin vain en. No pohdinnan jälkeen totesin, että se oli ja meni aika tuolla seudulla ja nyt on sit uudet maisemat ja kujeet. Olin muuten elämäni ensimmäisen kerran yötä laavulla ja kieltämättä oli varsin veikeä kokemus herätä aamulla sumuisen järven rannalta lämpötilan huidellessa melkein pakkaslukemia. Hienoa oli ja nyt sitten on taas vimmattu peseminen kun kaikki vaatteet nyt sattuvat haisemaan savulle. Eipä haittaa, kivaa oli :)

Työsopimukseni on taas katkolla parin viikon päästä ja olin jo herkutellut mahdollisuuudesta päästä eroon kyseisestä duunista koska firman taloudellinen tilanne ei salli määräaikaisten työsuhteiden jatkamista. Pomo halusi perjantaina jutella kanssani juuri ennen työaikani loppua ja työsopimuksen jatkojahan hän minulle tarjosi. Olin jo päättänyt etukäteen kieltäytyä työstä, mutta rahallinen kuukausittainen korvaus työstä oli yllättävän suuri ja lupasin harkita asiaa. Katsotaan nyt onko minulla kanttia heittäytyä taas tyhjän päälle, vai tyydynkö vanhaan ja turvalliseen työhön.

Ohos

Tämä kala ei sitten ole kuollut, neito vaan nauttii kasvisateriaansa leppoisasti kyljellään.

Osa ruusutetra-parvesta esittäytyy tässä.


Lähistön pullasorsapopulaatio katseli hieman närkästyneenä kuvauksiani.





Minä olen muuten nyt kesälomalla. Ihan siis oikeasti ja virallisesti. Olotila on kovin hämmentynyt kun ei tässä vuoden aikana juurikaan ole lomia ollut ja nyt sitten saan riekkua ja keikkua juuri niinkuin haluan. Siis ainakin tämän viikon. ;)

Ja pitihän sitä päästä myös testaamaan yökuvaustakin lähistön maisemista.