NyyskisTyrksis

Eipä siitä kuivin silmin selvitty, ei tietenkään. Sanoin työkaverille osanottoni ja seuraavana juoksinkin kiitolaukkaa kohti vessaa vollottamaan hillittömästi. Oletan hänen arvostaneen sitä, etten jäänyt hänen silmien alle kyynelehtimään. Yllättävän paljon tämä satttui minuunkin, täysin ulkopuoliseen ihmiseen. Ehkä tässä ohimennessäni tihrustelen omia muita surujan pois, en tiedä. Vähän yliregoin tähän hommaan, ei mahta mitään.  Herkkis, mi herkkis.

Hieman kevyempinä aiheina voisi todeta, että kannattaa omistaa halpa Toyota merkkinen paketti- tai avolava-auto. Niillä merkeillä/malleilla näkyy olevan menekkiä, eikä ole varaa että auto jää pyörimään nurkkiin. Isä halusi päästä vanhasta  Toyota Hiacestaan eroon ja voi sitä soittorumbaa mitä yksi ilmoitus sai aikaiseksi nettiauto-palvelussa. Soittoja tuli lähes sata. Vajaa tunti ilmoituksen jätön jälkeen ja auto oli jo myyty. Eritoten kiinnostusta oli rajan takana Virossa ja tämäkin auto lähti suomalaisen välittäjän matkassa rekkakyydillä Viroon. Jos ihan rehellinen olen, niin minusta siitä ruosteisesta autosta maksettiin jopa ylihintaa, toki tekniikkahan se on mikä ratkaisee, ei pellit. Höh, outoja ovat nämä markkinavoimat. Saisinkohan minä myyntiprovikat kun niin kivat kuvat ja hyvän ilmoituksen osasin laatia. Ei tarvinnut niitä isän ehdottamia myyviä bikinibeibi kuvia ottaa, kun auto meni kaupaksi muuten. Kuvaushetkellä olisi ollutkin pitkän huiskea kilometrikopinen malli paikalla, mutta ne biksut olivat jääneet tällä kertaa kotiin. Sitä millainen mallipalkkio hänelle olisi sitten pitänyt maksaa maaliskuun hyisestä poseerauksesta ruosteisen ja vanhan Hiacen kyljessä jäi vielä neuvotteluasteelle.  ;)

Maaliskuun kuvajutussa olisi aiheena hymy. Maanantaina ei mitenkään kamalasti hymyilyttänyt, niin pitänee keksiä hymyä vähän väkisin. Hajahuomioina voisin myös todeta, että aikuiskoulutuksen hakuaika on myös alkanut ja tämä tieto aiheuttaa minussa tällä kertaa jopa toimenpiteitä. Viime vuonna asia jäikin pelkän jahkailun asteelle, nyt jo tekojen aika.

Syvissä vesissä

Tämän aamun närkästys.
Rekisterikilven valo. Jotenkin tuntuu, että minulla on joku huono karma ainoastaan ja vain tämän tietyn valon kanssa, oli kyseessä sitten mikä autoyksilö tahansa. Edellisessä autossa piti rikkoa väkivalloin ruostunut ruuvi, kun turkasen polttimoa ei muuten saanut vaihdettua ja taidettiin siinä ohessa rikkoa muutama poranteräkin. Tässä nykyisessä autontekeleessä oli sitten muuten vaan ongelmia, yhden pienen polttimon vaihtamiseen tarvittiin ruuvimeisseliä, pihtejä ja toisenlaisiakin pihtejä. Hermo paloi siis heti aamusta, mutta nyt tuo hemmetin valo on vaihdettu katsastusta varten. Jatkossa muistan suhtautua asian vaatimalla vakavuudella juuri tämän polttimon vaihtoon, oli auto mikä tahansa. Enkä ainakaan aloita vaihtamista kiireessä, ennen töihin lähtemistä, naivina ajatuksen hoitaa homma viidessa minuutissa.
Aikaa saada tuo auto katsastuskuntoon on lähes 4 kuukautta, joten kerrankin minä olen ajoissa liikenteessä, isompia vikoja kopperossa ei tietäänkseni ole. Minulla on pieni taka-ajatus auton vaihtamisesta lähiaikoina ja näin melkein blondina kuvittelen juuri katsastetun auton olevan ihan hyvä juttu.

Kuohuva mielenikin on tätä nykyä tasoittumaan päin. Viime viikkoina ja etenkin ihan lähipäivinä olen pähkäillyt elämääni ihan uudelta kantilta. Tähän oivallukseen ja asioiden havahtumiseen tarvitaan loppujen lopuksi aika vähän. Ehkä palikat loksauttaa paikoilleen ne tietyt sanat tai pelkästään vain se, että olen itse valmis vastaanottamaan jo muidenkin apua,neuvoja ja mielipiteitä. Olen itsekkäästi ylpeä juuri nyt omasta käyttäytymisestäni, sen verran töitä olen pääni ja oman hyvinvointini eteen viime aikoina tehnyt. Tiettyjen asioiden myöntäminen sattuu, mutta sen jälkeen kun olen suostunut katsomaan asioita raadollisen suoraan elämä on tuntunut paljon helpommalta. Mikähän siinä on, että sitä on niin kärkäs ja halukas syyttämään aina niitä muita ja jotakuta toista pahasta olosta ja tapahtuneista asioista. Jotenkin alan pikkuhiljaa oivaltamaan tiettyjen menneisyyden tapahtumien vaikutukset nykyiseen elämääni, ihmissuhteisiin ja kaikkeen tähän arkiseen elämään. Miksi tietyt kaavamaisuudet toistuvat elämässäni ja mitä kaikkea tuo alkoholistiperheessä kasvaminen on minulle tehnyt ja millaisia jälkiä se on mieleeni jättänyt.

Olen monesti mennyt juuri siitä mistä se hemmetin aita on ollut matalin ja sen asian myöntäminen itselleni on ollut varsin kova paikka. Motiivina tälle käyttäytymiselle on ollut konfliktien välttäminen ja toisten ihmisten suojelu. Aika isot valtuudet olen itselleni jossain vaiheessa ottanut, kun olen kuvitellut olevani viisas ja vahva tekemään moisia päätöksiä toisten puolesta. Enhän minä voi tietää ihmisen pään sisälle tai sydämeen, mikä hänelle on hyvästä ja mikä ei ole.

Kuvittelin itseni vähän ryhdikkäämmäksi ihmiseksi, mutta enpä näköjään ihan kaiken suhteen sitä(kään) ole ollut.

Sabato

Tästä päivästä tulikin ihan erilainen kuin suunnittelin, mutta ihan kiva pitää kotiloikoiluilaiskottelu-päiviäkin välillä. Sain tilattua vihdoinkin, lähes kahden vuoden jahkaamisen jälkeen kirjahyllyt. Rahaa palaa kiitettävästi, mutta järkeilin kerrankin ajatuksella huonekalujen mahdollista jatkokäyttöä. Nykyisessä asunnossani viistot katot aiheuttavat sisustuksen kanssa hieman ongelmia ja hyllyjen oli siis oltava alle 145 senttiä korkeita. Muita ehdottomia edellytyksiä kirjahyllylle olivat lasiovet ja vaalea väri, joten kerrankin löytyi haluamani kokoonpano ihan puolihuolimattoman nettisurffailun perusteella.

Nyt on sitten ostettu moduuleista kasattava hyllyt, johon on jatkossa saatavilla lisäosia ja sen voi korottaa isommassa asunnossa uusilla moduleilla vastaamaan paremmin oikeaa huonekorkeutta. Tai oikeammin siis maksoin käsirahan ja odottelen elokuulle, kunhan nyt hyllyt sattuvat saapumaan tehtaalta tänne Savoon. Hieman huvittavaa, että kesälomat viivästyttivät myös tässä tapauksessa toimituksia tuolta Viron puolelta. Olen kuitenkin tyytyväinen :) Tämäkin... kieltämättä hieman vastenmielinen tehtävä on nyt hoidettu, sisustaminen kun ei ole koskaan ollut se vahvin puoleni. To Do-list on taas yhden asian verran lyhyempi nyt.

Muita päivän aiheita ovat olleet erinäisissä nettiblogeissa surffailua, pohdiskelua Mac kantaan siirtymisestä ja lukemattomien vaihtoautojen katselua autoliikkeiden sivuilta. Oi miten helpompaa elämä olisikaan, jos autoja olisi vaan muutama malli/merkki, kuka hemmetti noista nyt ottaa selvää onko ne päteviä pelejä vai toimiiiko ne vain sen hetken, kun perävalot ovat liikkeen pihasta hävinneet. Hankalaa on nyt tämä Neidin elämä.



Ja tämä kuva ei ole todiste surkeasta sisutustaidostani, vaan epätoivon hetkellä tehty tuuletusratkaisu. Heräsin keskellä yötä hiestä litimärkänä ja oli pakko saada asuntoon tuuletusta. Iso ikkuna auki keittiöstä, vaatehuoneesta pikaisesti haalitut valoverhot hyttyssuojiksi verhotangon yli heittämällä ja painoina "hyttyssuojassa" käytin säilykepurkkeja komerosta. Aikaa meni muutama minuutti, rahaa 0 euroa ja tuuletus toimii. Ei tullut hyttyisiä sisälle ja kämppä viileni edes hiukan tämä väkerryksen avulla. Virityksen olen nyt niin hyväksi havainnut, etten taida purkaa sitä ennenkuin helteet ovat poissa. Kaikkea sitä keskellä yötä hikinen lepakko keksiikin helpottakseen oloaan. ;) Kuvasta näkyy myös tuo haasteellinen viisto kattorakenne, mikä hankaloittaa tosiaankin näitä huonekalujen ostamisia ja sijoittelua.