Jouduin aamulla erittäin outoon ja pelottavaan tilanteeseen. Lähes kotiportillani oli kaatunut mieshenkilö polkupyörällä ja loukannut päänsä. Loukkaantunut makasi keskellä pyörätietä ja auttamassa oli jo muutama rouvashenkilö kun ovelta pyörätielle saavuin. Jäin odottamaan ambulanssia heidän kanssaan, sekä hain myös jotain pyyhkeitä miehen pään alle ja pyyhin verta yms. Ambulanssi tuli jossain vaiheessa ja mies saatiin paareille, haava puhdistettiin ja miestä oltiin nostamassa autoon kun hän vaipui yllätten tajuttomaksi. Mies otettiin takaisin autosa ulos jalkakäytävälle ja tässä vaiheessa lääkintähenkilökunta joutui pyytämään minua avukseen.
Heillä ei ollut riittävästi käsiä sekä paineluelvytyksen, että esim. elvytysvarusteiden purkamiseen autosta. Minä en siis ole edes käynyt ensiapukurssia ja joudun suvereenisti auttamaan intuboinneissa, jysäytykissä, tiputuksissa ja paineluelvytyksessä. Paikalle saapui toinen ambulanssi, mutta meitä oli kolme ammattilaista ja minä jatkamassa elvytystä kunnes poliisin saavuttua paikalle sain siirtyä pois tilanteesta.
Lopputuloksena oli kuitenkin valitettavasti vainaja ja olen antanut poliisille tietoni, jos heidän tutkija jotain lisäkysymyksiä haluaa minulle esittää. Puolitoista tuntia tapahtuneesta ja kyseistä miestä ei enää ole. Ajatus siitä, että minä kuulin hänen viimeiset sanansa ja puhuin hänen kanssaan viimeisenä tajunnan hetkenä on aika pelottava. Pesin kaatumisessa tulleet veret pois kadulta, postilaatikkoni edestä ja viemäriin valuva pesuvesi sai ajattelemaan onko elämä todella noin äkillisesti pois otettavissa. Että elämä valuu pois yhtä helposti kuin se vesi kadulla...
Niin ja miksi ihmiset ovat uteliaita ja jäävät päällistelemään moista tapahtunutta täysin ulkopuolisina. Onko toisen kuoleman katseleminen todella noin hauskaa, onko hauskaa katsoa veritä puolialastonta ihmistä jonka hengen eteen kaikki pyrkivät tekemään parhaansa. Ei voi ymmärtää...
Voi että, tämä kyllä pysäytti. Arvostan yhä enemmän tuon alan henkilöitä, yllättävää itselleni oli henkilökunnan kiitokset pienestä avustani ja selonteko ilman erillisiä kyselyitä siitä mitä tapahtui ja mitä tulee tapahtumaan jatkossa byrokratian puolella. Ilmeisesti pystyn siis työskentelemään yllättävissä tilanteissa rauhallisesti ja järkevästi, hyvä tietää tämäkin itsestään etten heti shokkiin joudu. He varmistivat myös henkisen vointini ennen poistumistaan, sillä ehkä se on maallikolle hieman shokeeraavaa puuhaa. Ei ihan joka hetki joudu auttamaan noin äkillisissä jutuissa ja itse kuolema ja kuollut henkilö on jo sinällään pelottava asia.
2 kommenttia:
Kamalaa ja surullista :( Pidä nyt hyvää huolta itsestäsi ja anna tunteiden tulla. Me, jotka kykenemme toimimaan noissa tilanteissa, koetaan se shokki vasta jälkikäteen.
Suurin shokki on varmaan tullut jo, tosin yllättävän pitkällä viiveellä tapahtuneesta. Olen parhaani mukaan asiaa käynyt läpi yhden jos toisenkin henkilön kanssa, eli eiköhän tuo ahdistus helpota ajan kanssa. Tai on jo helpottanut.
Harmillista, että kotiportti ja postilaatikkoni ovat tässä tapauksessa muistuttamassa tapahtuneista koko ajan.
kiitos sinulle :)
Lähetä kommentti