Huono minä

Tapoin sitten pienestä akvaariostani ison osan sukarapupopulaatiostani.
Mädäntyneiden äyriäisten haju kodissani oli tyrmäävä. Järkyttävä tuho paljastui juhannuksen jälkeisenä arkiaamuna, kun tulin ihan sattumalta hakemaan kotoa unohtunutta työpuhelintani. Kiire töihin loppui juuri sillä sekunnilla, kun oivalsin mitä altaassa oli tapahtunut. Paniikinomainen rapujen pelastuoperaatio alkoi runsailla vedenvaihdoilla ja ulkosuodattimen putsauksella. Se mikä tulee olemaan lopullinen raatomäärä jää nähtäväksi. Vituttaa. Ankarasti.  Kannattaa siis unohtaa kytkeä suodattimet päälle...

Juhannukseen mahtui itikoita, uimista, ruokaa ja hoitajana toimimista jalkapuolipotilaalle, niin ja vielä kerran runsaasti verenhimoisia itikoita. Lisänä oli  huonoa omaatuntoa syystä jos toisestakin, sanaharkkoja, kalastamista, grillausta, lukemista ja mökkielämää muutenkin. Erinäisiä pelottavia oivalluksia ja runsaasti halonhakkaamista. Ehkä myös ensi juhannuksen muistan, ettei kannata juoda sekaisin siideriä, lonkeroa, vodkaa ja valkoviiniä. Siitä nimittäin tulee pää kipeäksi, tämäkin moka hävettää rankasti. Hankkia nyt krapula, hemmetti vie. Typerää. Tämäkin.

Niin-n ja onko pakko jos ei tahdo. Onko oikeasti? Juuri nyt olen kovin kiukkuinen, toivottavasti tämä tästä tasoittuu iltaan mennessä. ÄÄRRRR.

Aijaa

Ei tarvitse miettiä miksi otsaani on ilmaantunut ällöttävä pystyryppy. Se on se kaikki tämä kulmien kutristelu ja naaman alaspäin vääntely jättänyt jo jälkensä, tummista silmien alusista puhumattakaan. Onneksi viikonloppu oli ihan leppoisa ja tasainen, tietyt prosessit etenivät pikkuhiljaa mutta vakaasti. Oli kaikenlaista asioiden "henkistä rakentamista ja purkamista", mutta hyvä tästä vielä tulee.

Lauantai meni seikkaillessa Kuopiossa ja sunnuntaina "edustehtävissä" eräillä jossain määrin töihin liittyvillä messuilla. Tulisukarapujen populaatio on nyt harvennettu mukavasti ja uudet laumat asuvat tällä hetkellä Juvalla ja Kaavilla. Moisille vipottelijoille tuntuisi olevan kysyntää enemmänkin, siinä sitä taas on kilohinta kohdillaan niillä öttiäisillä.

Ja kyllä. Odotan pääsiäistä, odotan kauniita keväisiä kelejä, rahkapiirakka, hyvää ruokaa, reissuja vapaata aikaa ja kaikenlaista tohuamista. Kenties mukaan mahtuu jokunen uuden ihmisen tapaaminenkin. Eikä haittaa, vaikkei keli nyt niin keväinen olisi kunhan on vapaata ja rauhaa. Olen sen kyllä ansainnut, viime aikojen tunnekuohut ovat taas verottaneet kohtalaisen paljon energioita ja jaksamista. Nyt on sen lataamisen aika. Ehdottomasti.  :)

Vauvoja, vauvoja :)

Tässä näitä on, ihan pienen pieniä tulisukarapu-vauvoja. Altaassa on tulisukarapujen kaverina yksi leväsukarapu (japonica) mamma myös, ikää rouvalla on varmaan se 5-6 vuotta. Hän on yksin ensimmäisistä öttiäisiä mitä altaaseeni hommasin ja vanha rouva on muuttanut kolmeen eri kaupunkiin kanssani. Yhteistä historiaa siis löytyy. :)
Nyt jää enää ratkaistavaksi se, miten kummassa onnistun tekemään veden vaihdot rapulaan, etten vahingossa huuhdo lapsukaisia viemäriin...