Tämän aamun närkästys.
Rekisterikilven valo. Jotenkin tuntuu, että minulla on joku huono karma ainoastaan ja vain tämän tietyn valon kanssa, oli kyseessä sitten mikä autoyksilö tahansa. Edellisessä autossa piti rikkoa väkivalloin ruostunut ruuvi, kun turkasen polttimoa ei muuten saanut vaihdettua ja taidettiin siinä ohessa rikkoa muutama poranteräkin. Tässä nykyisessä autontekeleessä oli sitten muuten vaan ongelmia, yhden pienen polttimon vaihtamiseen tarvittiin ruuvimeisseliä, pihtejä ja toisenlaisiakin pihtejä. Hermo paloi siis heti aamusta, mutta nyt tuo hemmetin valo on vaihdettu katsastusta varten. Jatkossa muistan suhtautua asian vaatimalla vakavuudella juuri tämän polttimon vaihtoon, oli auto mikä tahansa. Enkä ainakaan aloita vaihtamista kiireessä, ennen töihin lähtemistä, naivina ajatuksen hoitaa homma viidessa minuutissa.
Aikaa saada tuo auto katsastuskuntoon on lähes 4 kuukautta, joten kerrankin minä olen ajoissa liikenteessä, isompia vikoja kopperossa ei tietäänkseni ole. Minulla on pieni taka-ajatus auton vaihtamisesta lähiaikoina ja näin melkein blondina kuvittelen juuri katsastetun auton olevan ihan hyvä juttu.
Kuohuva mielenikin on tätä nykyä tasoittumaan päin. Viime viikkoina ja etenkin ihan lähipäivinä olen pähkäillyt elämääni ihan uudelta kantilta. Tähän oivallukseen ja asioiden havahtumiseen tarvitaan loppujen lopuksi aika vähän. Ehkä palikat loksauttaa paikoilleen ne tietyt sanat tai pelkästään vain se, että olen itse valmis vastaanottamaan jo muidenkin apua,neuvoja ja mielipiteitä. Olen itsekkäästi ylpeä juuri nyt omasta käyttäytymisestäni, sen verran töitä olen pääni ja oman hyvinvointini eteen viime aikoina tehnyt. Tiettyjen asioiden myöntäminen sattuu, mutta sen jälkeen kun olen suostunut katsomaan asioita raadollisen suoraan elämä on tuntunut paljon helpommalta. Mikähän siinä on, että sitä on niin kärkäs ja halukas syyttämään aina niitä muita ja jotakuta toista pahasta olosta ja tapahtuneista asioista. Jotenkin alan pikkuhiljaa oivaltamaan tiettyjen menneisyyden tapahtumien vaikutukset nykyiseen elämääni, ihmissuhteisiin ja kaikkeen tähän arkiseen elämään. Miksi tietyt kaavamaisuudet toistuvat elämässäni ja mitä kaikkea tuo alkoholistiperheessä kasvaminen on minulle tehnyt ja millaisia jälkiä se on mieleeni jättänyt.
Olen monesti mennyt juuri siitä mistä se hemmetin aita on ollut matalin ja sen asian myöntäminen itselleni on ollut varsin kova paikka. Motiivina tälle käyttäytymiselle on ollut konfliktien välttäminen ja toisten ihmisten suojelu. Aika isot valtuudet olen itselleni jossain vaiheessa ottanut, kun olen kuvitellut olevani viisas ja vahva tekemään moisia päätöksiä toisten puolesta. Enhän minä voi tietää ihmisen pään sisälle tai sydämeen, mikä hänelle on hyvästä ja mikä ei ole.
Kuvittelin itseni vähän ryhdikkäämmäksi ihmiseksi, mutta enpä näköjään ihan kaiken suhteen sitä(kään) ole ollut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti