hiipivät pelottavat ajatukset ja ahdistavat katkelmat päivän tapahtumista mieleeni. En haluaisi pysähtyä mihinkään, haluaisin vain mennä jonnekkin/ihan minne vaan ja tehdä ihan mitä vaan, jotta välttyisin minkään ajattelulta.
Tänään elämäni ensimmäistä kertaa uin Saimaassa aamu-uinnilla, se oli myös tämän kesän ensimmäinen uintikerta. Ensimmäistä kertaa minut yritettiin pokata humalaisen mieshenkilön taholta polttoaineautomaatilla ja ensimmäistä kertaa jouduin myös antamaan henkilötiedot poliisille, näin ihmisen kuolevan silmieni edessä ja lauloin autossa niin kovaa kuin vain pystyin hitti-iskelmien tahdissa.
En taida olla ihan tasapainossa. Mitähän huominen tuo tullessaan? Uskallanko edes ajatella sitä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti