Voihan Pertti vieköön!

Olen tässä viime aikona kiemurellut fiiliksissä jos toisissakin. Itkua on riittänyt ihan aiheesta, sen vierestä ja ihan muuten vaan. Isän terveys on aiheuttanut nyt suurta huolta ja harmistusta, mutta vaikka albulanssilla mentiin, niin pois tultiin onneksi ihan henkilöautolla kolmen päivän päästä. En voi kun järkyttyneenä katsoa miten pieleen diagnoosi "ei sinua mikään vaivaa, mene kotiisi ja ota Buranaa" voikaan mennä. Melkein tekisi mieleni tehdä virallinen valitus ko. lääkäristä, mutta mietitään nyt vielä. Henki ei lähtenyt, se kai se tässä tärkeintä on.

Muulla saralla viikonloppu oli hötkyily-vapaata. Hyvää ruokaa, juomaa ja seuraa. Tivolia, rantakiviä, tärkeitä ihmisiä ja leppoisaa elämää. Katiskoja, kaloja ja hysteerisiä koiria. Itkuja ihan vaan pelkästään ilosta, itkua välillä kipeistä asioita ja niiden pelottavien mörköjen kohtaamista. Puhumista, pohdiskeluja, pähkäilyjä ja ennenkaikkea sitä kuuntelemista. Herkkyys ei ole paha asia, ei ollenkaan. Niin ja se jarru näkyy luistavan jo.

Toisaalla jäin miettimään sitä, miksi onnistun yhä vaan alentamaan itseni erään ihmisen "silmissä". Miksi tunnen itseni täysin arvottomaksi, hyödyttömäksi ja vastenmielikseksi ihmiseksi. Totuuden kanssa näillä on tuskin mitään tekemistä ja hän ei ole koskaan, eikä missään tilanteessa ole antanut mitään aihetta tuntea näin kuin tunnen. Outoja ovat mielen liikkeet ja tiet. Sekin on outoa, että mistä puskista taas nämä ajatukset kumpusivat, ihan ilman mitään syytä. Äh, eiköhän taas tuokin päätön mieleenjuolahtelu painu sinne mistä on tullutkin.

Muualla seutuvilla se murtunut jalkapöydän luu parenee pikkuhiljaa. Se riittääkö paranemistahti reissuun lähtemiseen jää nähtäväksi. Päätöksiä sillä saralla pitäisi tehdä. *huokaus*

Yöks

tein eilen elämästäni ihanaa, höttöistä, kevyttä, makeaa  ja ennenkaikkea ihkun vaaleanpunaista.

Siis, ihan vaan syömällä vaahtokarkkeja... Niin paljon, että vieläkin on kuvottavan paha olo. Niitä vaahtonameja jäi vielä pussin pohjalle ja luulen että hävitän pussin ihan vaivihkaa ja pikkuhiljaa roskiin. Yököttää jo pelkkä ajatuskin. Toivottavasti muistan tämän opetuksen... ahneista sun muista. Tätäkin ällöä olotilaa uhmaten haaveilen kuitenkin leipovani jo tänään rahkapiirakoita. :)

Huominen Imatran koulutuskeikkakin peruuntui, mikä on tämäkin vaan hyvä asia. Olisi tullut kohtalaisen raskas päivä kiirastorstaista. Aamuvarhaisen reissaaminen Etelä-Savosta Etelä-Karjalaan ja sitten sieltä koulutuksellisesti rankan päivän jälkeen ajelemaan läpi suomen Satakunnan suuntaan kuulostaa kohtuu rankalta.

On myös nyt todistettu, ettei harjaton pesu ole se paras mahdollinen vaihtoehto todellllaaaaa likaisella autolle. Yltiöoptimistina käytin auton eilen moisessa "teho"pesussa, harmi vaan että pesuhallista tuli sievä, likaraidallinen auto takaisin. Ei suinkaan puhdas ja kiiltävä, joten olin pakoitettu tekemään harjallisen uusintapesun. Tämäkin siis piti kokeilla omakohtaisesti, ei täälläkään kertaa riittänyt muitten kommentit asiasta. Jästipää, mi jästipää. Harmi, etten älynnyt ottaa niistä sievistä seepraraidoista auton kyljistä kuvallista materiaalia.

Tämä Silvia Modigista kertova uutinen sai minut hymyilemään kaikkien polittisten jytky-kauhukuvien jälkeen. Ainoa yllätys asiassa oli hänen kumppaninsa henkilöllisyys, mutta uutinen on pelkästään hieno. Tietysti tästäkin piti vetää raflaavat otsikot ex-pornotähdestä sun muusta, mutta hemmetti vieköön. Entäs sitten. Rakastakoot rauhassa ja tykkäilen muutenkin molemmista persoonista kovasti. Raakelin  kuvallista materiaalia pornouralta en tosin ole tainnut koskaan nähdä. Hmm. Pitääköhän nyt korjata tämäkin sivistymättömyys aiheesta. ;) Jotenkin vaan uskon ja toisaalta pelkään, että joku vetää tästäkin herneet nenenäänsä. Kansanedustaja, joka on lesbo ja joka on naimisissa entisen pornotähden kanssa... jään odottelemaan kuka repii ne pelihousunsa tästä oikein kunnolla ja kenen kukkahattu on vinossa ensimmäisenä. Päivi Räsänen ja Silvia Modigin keskustelut voivat olla jossain tilanteessa varsin mielenkiintoista.. ;)

Alakerran naiseläjä näkyy olevan raskaana. Taas. Tuleva muksu on sitten numero viisi, nuorin katraasta ei vielä kävele ja vanhin on eskarissa. Voi ei. Toivottavasti se niiden talo valmistuu ennenkuin tuo viimeisin masuasukki tulee maailmaan.

(Pääsinpäs käyttämään tuota yökkis sanaa. Inhokkisanojen top 5 listalta tuo masuasukki. Mikä hemmetin masuasukki? Samaan kastiin menee sana avokki ja uutena sama ykköspaikalla jytky. ÄRRR.Meillä oli joskus shettisponi, jonka nimi oli Jytky... hän oli kovin ärsyttävä suuriegoinen, pieni, äkäinen, pureva ja potkiva musta poni. Raivostuttava persoona, kuten on raivostuttava sanakin tuo jytky.)

Tänään on muutenkin ollut hyvä päivä, otsan rypyt ovat olleet oikenemaan päin. Illalla teen viimehetken rahkapiirakat ennen reissun lähtöä ja otan loppuillan vaan lunkisti. Kyllä tämä tästä. :)

Arkea

Pidennetty, leppoisa viikonloppu on takana. Aika meni yllättävän nopsaan ihan kotinurkissa pyörisessä, joten mitään raportoimista erikoisten tapahtumien tai tekemisten osalta ei taida olla. Pakastin on nyt täynnä herkkuja ja vielä kun saisin joulutorttuja tekaistua, niin siinähän sitä leipomista vähäksi aikaa. Eilen lähti 4 albiinopartista maailmalle (Tamperelle) ystävän suosiollisella avustuksella. Kiitos. :) Pienessä akvaariossa tulisukaravut ovat lisääntyneet kiitettävässä määrin, pieniä poikasia vilistelee siellä sun täällä ja näköjään neljä rapumammaa näyttää odottavan pyörine masuineen jälkikasvua. Katsotaan tuleeko jossain vaiheeessa altaaseen ylikansoitusta, mutta nyt poikaset ovat vain hyvä asia.

Vierailevien kissavieraiden pienimuotoiset sotkut on nyt siivottu ja kukat palautettu komeroevakosta takaisin päivänvaloon. Pitkät, hyvin nukutut katkeamattomat yöunet helpottivat kummasti, eli nyt taas jaksaa arjen pyöritystä. Nyt voin taas kuvitella käyväni melkein täysillä, kun univajeet on paikattu. Positiviista on myös se, että paskavarvaskissa ei enää ollut kotimatkallaan rannikkolle paskavarvas. Ainostaan kusivarvas tällä kertaa. ;) Vaipat sille pitäisi olla. Niin.

Kovin on siis tasaista tämä elämä. Hyvä näin. Ilmeisesti jotain on tapahtunut, korvien välissä ja ennenkaikkea sydämessäni. Aika tekee näköjään väistämättä tehtäviään ja tässä tapauksessa se on vain, ainoastaan ja pelkästään hyvä asia. Järjen ääni on saanut taas voiton kaiken maailman haihatteluista, näin asioiden kuulukin olla. Noh, elämäähän tämä vaan on. :))

Musta ja valkoinen

Olotila on tyhjäpäisen kevyt, ettenkö sanoisi varsin höttöpäinen. Suuren suuria murheita ei ole millään rintamalla. Viikonloppuna on odotettavissa reissua Susirajalle, tiedossa siis hyvää ruokaa, ystävien tapaamisia ja perheen näkemistä. Kiva :))

Ruoka on viime aikona myös mietityttänyt minua kovasti. Päätin uskaltautua kokeilemaan karppausta. Katsotaan nyt mitä tuleman pitää, hieman kyllä hirvittää näin alkuun. Pikkuhiljaa hyvä tulee. Tässäkin asiassa kuuntelen itseäni ja tuntemuksiani tarkasti.

Aamulla mietintätuokion aiheutti myös minut täysin yllättänyt aamullinen keskustelunaihe.Taidan jättää aiheen vatvomisen suosiolla ihan sikseen. Sen verran nautin nykyisestä seesteisestä olotilastani, etten halua tietoisesti pilata tasapainoista mieltäni ja levollista oloani turhalla vatvomisella. Toki tavoilleni uskollisena pyörittelin asiaa hetken aikaa, mutta päätin kuitenkin tietoisesti antaa asian vaan olla ja elämän viedä. Turha tästä(kään) on mitään elämää suurempaa asiaa tehdä. Pieni, itsekäs Neiti taisi juuri nostaa päätään ja miettii aika itsekkäitä ajatuksia. Hienoa ;)

Kummastusta itsessäni aiheutti myös eräs kommentti riitelyn merkitystä ja sen taidon oppimisesta. Olen itse menneisyydestä saamani virheellisen mallin mukaan välttänyt riitelyä viimeiseen asti ja vältellyt kaikkia erimielyyksiä ja ristiriitoja rasittavuuteen asti. Moisen opitun tavan karistaminen on ollut minulle iso työ, mutta onneksi riitely alkaa nyt onnistua. Osan edistymisestä otan ihan omalle kontolleni, mutta osa kiitosta kuuluu varmaan hyville harjoitusvastustajille. Kiitos heille siis tästä.

Ystäväni oli myös saanut keskusteltua hiertävät asiat oikeisiin mittasuhteisiin sen tärkeän ihmisensä kanssa rauha on palannut heidän keskuuteensa ja tarina jatkuu taas. Hyvä juttu.

*****************
Edit. kello 21.13. Ehkä minun kannattaisi kuunnella ihan vakavissani tätä sisäistä ääntäni. Seesteisyys on näköjään kovin katoavaista. Tekisi mieli ottaa nyt kunnon itkupotkuraivarit, heittää hanskat tiskiin ja antaaa vaan kaiken olla. Hemmetti.

Hop

Perjantai. JEE. Viikonloppu JEE JEE. Tiedossa ei ole mitään erikoista, kunhan vaan olen muuten vaan iloinen. On mahdollisuus nukkua  pitkään, tehdä hyvää ruokaa, nauttia vaan rauhaisasta paikallaan pysyvästä elämästä.

Haaveissa olisi päästä koeajamaan muutama auto, tehdä varmuuskopiot vihdoinkin kondikseen kuvista, päästä lenkille ja ulos. Kenties uintireissu voisi olla kiva. Ilmassa on ollut myös aavistu kissanpennun tuoksua, ehkä, siis ehkä, sijoitan hetkeksi punaisen kissanpennun luokseni odottamaan uutta kotiaan. Katsotaan nyt kuinka suunnitelmat etenevät. Tahtoni olen asiassa ilmaissut, joten ehkä kodissani on pienen kissamirrin mentävä tyhjä aukko. Katsotaan nyt, asiat selviävät tässäkin asiassa.

Tämän  aamun poskilihaksia kramppaavat keskustelut käytiin aggregaatista.

Aggregaatti (polttomoottori-generaattori) on laite, joka tuottaa suoraan sähköä esimerkiksi bensiini- tai dieselmoottorin voimalla. Aggregaatti on useimmiten siirrettävä ja sen tyypillisiä käyttökohteita alueet, joihin sähköverkko ei ulotu tai sähkön jakeluhäiriön varalta tarvitaan nopeasti varavirtaa.

*tirsk* Keskusteltiin sen tarpeellisuudesta ja käyttöfunktiosta noin niinkun omakotitalon yläkerran asukkina. Pakokaasuista ja käyttömukavuudesta keskusteltiin kovasti, käyntiäänestä puhumattakaan.Tosin voidaan myös ajatella, että dieselmottorin jytke peittää taas muita, kenties häiritseviä ääniä alleensa.Oli ne äänet sitten alakerran kiljuvat ja vauhkopäisenä loikkivat ipanat tai muu oopperalauluun verrattavissa oleva kiekumiskonsertti jossain muualla.

Jaa-a, en mie sitä nyt varmaan niin usein tarvii. Toki siihen hädän hetkeen olisi syytä varustautua hyvin, ei ole kiva jos sähkö loppuu väärässä hetkessä ja paikassa. Ei totisesti ole, sen verran omakohtaista viimeaikasta kokemusta tästäkin ikävästä seikasta on. Onneksi olen kuitenkin jo se "ikääntyvä" daami eläkepäiviä odotellessa, joten tuo virran tarvekin on varmasti vähenemään päin. Kyl mie pärjään nykyisilläkin konsteilla. :))  *Tirsk uudestaan*

Niin-n ja sakset eivät nyt olleet mitään niin järkyttävän pahaenteistä, vaikka yks jos toinen taho asista hämmästyneen ja hetkittäin jopa huolestuneen kyselyn pisti pystyyn. Ihan rauhassa vaan.

Juu-u. Ja mie olen ihan ällöttävän hyvällä päällä, melkein ilman mitään näkyvää suoraa syytä. Hyvä näin.

Hyvä olla

Minulla on tajuttoman hyvä olla juuri nyt. Tähän ei ole tarvittu mitään ihmettä, jotain vaan on nyt muuttunut. Ihanaa. Istun sohvatuolilla, kylpytakissa, juon Pepsi Maxia ja olen vaan. Siihen, että onnellisuuteen ei näköjään vaadita aina niin suuria asioita. Kukaan muu ei muuta elämääni, kukaan muu ei tee minua onnelliseksi. Kaikki lähtee itsestäni, sisältäni ja omasta hyvinvoinnistani. Sitä hyvää mieltä ja oloa voi myös jakaa, yleensä sitä silloin tulee myös takaisinpäin. Hymyllä ja ystävyydellä saa paljon enemmän, kuin sillä naamanorsunvitulla-ilmeellä ja ainaisella kitinällä.

Onpas tämän paatoksellista, melkein kuin jo jotain uskonnollista höpötystä. Huh. ;) Kaikki on kuitenkin minulla hyvin, enemmänkin kuin hyvin. Toivotaan, että tätä olotilaa jatkuu pitkään.

Naps

Istuin aamulla autossa, työpaikan parkkipaikalla. Pimeässä. Ketään ei ollut vielä tullut töihin, kukaan muu ei vielä liikkunut missään. Ulkona oli kurjaakin kurjempi keli, vetistä räntäsadetta räimi auton tuulilasiin. Viilenevässä autossa, ikkunoiden huurtuessa pikkuhiljaa, jossain sisälläni jotain sanoi kuvainnollisesti "naps". Oliko tämä nyt vihdoinkin SE oivalluksen hetki. JES. Menneet ovat menneitä,  tietyt asiat ja hetket olivat loistavia ja niitä ei  enää saa takaisin. Eikä edes tarvitse saada. Muistot säilyvät, elämä jatkuu ja muuta liirumlaarumsontaa tähän väliin. Huh ja erittäin sarkastinen, itseironinen naurahdus, ettenkö sanoisi ihan peräti röhönauru tähän väliin. Saakutti vie. :D

Eiköhän tuo jossain pyöriskely taas tältä erää riitä, säkin voinkin pistää  kuivumaan toistaiseksi ja tuhkan siirrän odottamaan seuraavaa hepulia. Voisin toki pistää moiset vermeet pitemmäksikin aikaa piiloon ja pois, eli tasaista elämää on nyt tilattu... ööö...toistaiseksi.  Tilaisin siis alustavasti kuukauden määräaikaisen, seesteisen ja tasaisen ajanjakson tänne Savoon, KIITOS. Jatkossa toki se toistaiseksi voimassaoleva sopimuskin olisi varsin kiva, kenenkähän kanssa minä allekirjoitan tämä sopparin. Hmm.

Mietiskelin tuossa avartavani maailmankatsomustani hieman. Haluan mennä katsomaan jääkiekkoa. Poikkeuksellisesti mielenkiintona olisi SM-liigan ottelu ja äijien totista pelaamista melkein elämää suuremmasta asiasta. Ihan siis oikeasti haluan, omasta vapaasta tahdosta. Ehkä en siitä innostu sen enempää, mutta voinpahan kuitata yhden asian pois kerranelämässäkoettaviaasioita-listasta. Listalta löytyy myös nahkiaisten maistelua, mistähän sitäkin herkkua mahtaisi löytyä ja voisinko kenties yhdistää nämä eksoottiset kokemukset toisiinsa samalla reissulla? Siis ei nyt siellä hallilla tarvii sitä nahkista syödä, mutta jos edes samalla rannikkoseudun matkailureissulla saisin molemmat kokemukset kuitattua tehdyksi.

Haluan myös kampaajalle, salibandia seuraamaan, valokuvaamaan, kätköilemään, uimaan ja kuntosalille. Haluan myös tavata jossain vaiheessa muutaman uuden tuttavuuden ihan IRL ja liudan vanhoja ystäviä, jotka toivottavasti eivät ole liikaa hermostuneet laiskasta yhteydenpidostani, tai viimeaikaisesta raivostuttavasta kokoaikaisesta valittamisestani. Ihaninta tässä on taas se, että tunnen haluavani ylipäätään edes jotain pitkästä, pitkästä aikaa. Piehtarointi synkissä vesissä ei todellakaan tee hyvää, millään lailla.

Ne saakutin työasiat lutviutuvat tuossa ohessa, niillekään en mitään voi, joten luvutusvoitto tällä kertaa tuon asian suhteen. Odotan muiden tekevän osuutensa, siis sen mistä heille ison määrän rahaa joudumme maksamaan ja lakkaan vouhkaamasta turhasta. PISTE. Niin.

Toivottavasti illalla saan sanoa toisen kerran tällä päivällä JES, että kotikotona ei kenelläkään ole oikeasti hätää. Että se yksi vaiva oli oikeasti vaan jotain melkein harmitonta, ei mitään vakavaa. * pieni huokaus* tälle asialle.

****************
kello 17.18.
JES
Uutiset lääkäriltä on helpottavia, se onkin vain astmaa. :) Ei keuhkosyöpää, nyt kun vielä onnistuisi tuo tupakanpolton lopettaminen. Pidän peukkuja.

Työkiireitä

Työkuviot ovat pitäneet viimeaikoina minut sen verran kiireisenä, että en ole ehtinyt kriiseillä mistään. Tämä olotila on enemmän kuin hyvä, lisää vaan töitä ja haasteita tänne. Kiitos. Mennyt typerä kohtauskin tuntuu vähintäänkin lievästi sanottuna typerältä, vaikka sen syyt sekoamiseen ovat kaikesta huolimatta varsin ilmeiset. Joskus se viisi minuttia harkintaa pelastaisi paljolta, mutta kun ei vaan aina malta riittävästi. Kaikkea ei ole syytä tehdä heti, ei varsinkaan keskellä yötä ja tunnekuohuissa. En jaksa miettiä syvällisemmin syitä, miksi tunnen niinkuin tunnen ja mitä moiset tuntemukset mistäkin asiasta kertovat. Näin nyt vaan näkyy olevan ja odotan nyt mielen ja tunteiden selkeytymistä lopullisiin omiin uomiinsa. Selkeytymistä on jo runsaasti tapahtunut ja elämä jatkuu. Onneksi näin.

Tällä kertaa ei muuta mieltä kuohuttavaa ole kerrottavaksi asti. Lähipiirissä sitten kuohuu ja kohisee siitäkin edestä ja viime aikoina roolini monenkin eri ihmisen suhteen on ollut vaan se kuuntelevana korvana oleminen. Ketä ahdistaa se huono parisuhde, ketä ahdistaa työkuviot ja sen tuoma epävarmuus, ketä mietityttää rakkaus muuten vaan. Erikoista on myös he, joista ei kuulu mitään ja ovat vaan onnellisia elämässään. Onneksi jollakulla on elämä työssäkin malissa. Ehkä johonkin kuuntelun väliin osaan jotain kommentoida, mutta yleensä se asioiden jakaminen auttaa ja helpottaa ihan eniten. Sen kuuntelun taidon minä sentään osaa, jos en muuta. :)

Ihana aamu

Ei ole kiire minnekkään. Aamulla  herääminen oli pitkän kaavan mukaan, verkkaisesti sängystä ylös. Tuoretta aamukahvia, Hesari ja taivaallinen hiljaisuus alakerrassa. Naapurin muksut eivät ole vielä heränneet kiljumaan siellä. Paahtosämpylää, tuoremehu ja hyvä mieli.
Hyvästä aamusta loistavan olisi tehnyt herääminen sen rakkaan vierestä, hiljakseen ja hellästi. Nauttien läheisyydestä, suukotellen. *huoh* Kaikkea ei voi saada, joten nautin nyt tästä. Ehkä seuraavassa elämässä, ehkä joskus. Ei voi tietää.

Nyt vakavaa keskittymistä työpaikkailmoituksiin ja työnhakuun, sumuinen sää ei houkuta valokuvaamaan joten tänään on keksittävä jotain muuta mukavaa.

Sadesää

Ulkona on kovin sateinen, sumuinen ja surullinen sää. Juuri nyt hieman mukavuudenhaluisena ja laiskana ihmisenä pysyttelen sisätiloissa myös ruokatunnin ajan, joten menkööt tämä päivä ravitsemuksellisesti sitten kahvin ja keksien avulla.
Muuten mieli on rauhaisa. Puhuminen ja se melkein raadollisen rehellinen ja avoin kommunikoiminen näkyy auttavan aina. Mielenrauha säilyy huomattavasti paremmin kuin tietää oman paikkansa ihmisten elämässä ja on aavistusta/tietoa myös siitä mitä lähiympäristössä tapahtuu. Hyvä näin. Oikein hyvä. Kaikesta huolimatta.

Tälle illalle on taas tiedossa mukavaa autoilua. :)

Hyväntuulista touhuamista

Päiväunien jälkeen oli sopiva hetki ja riittävästi energiaa touhuta hieman rästihommia. Kaksien housujen lahkeet on on nyt lyhennetty, (tai no toiset odottavat vielä sopivan väristä lankaa), mutta toiset pöksyt ovat jo käyttökunnossa. Rapualtaaseen on vaihdettu vedet, kaksi suurinta pyttyä tulikin jo hoideltua aiemmin ja pitsaakin ehdin jossain välissä paistamaan.

Töissä kauhistusta kaiken muun sotkujen ja  teknisten ongelmien lisäksi aiheuttaa iso kiusaamistapaus. Ei se, että on ollut töissä talossa 30 vuotta oikeita käyttäytymään natsina, kyykyttämämään ja väheksymään nuorempia työntekijöitä. Karmeaa seurata tuota sivusta ja samalla olen itsekkään onnellinen, että pääsin aikoinaan pois tuolta osastolta. Itse en onneksi kiusatuksi ko. naisen taholta joutunut, mutta selkesti moista oli silloinkin havaittavissa. Kiusaamisen kohde oli vaan silloin toinen henkilö. Uskomatonta käyttäytymistä aikuisilta ihmisiltä. :(

Näissä levollisissa fiililissä on hyvä käydä nukkumaan.

Stasera

Tänä iltana olen tyytyväinen olooni, melkein voisin sanoa olevani jopa onnellinen. Varovaisia lausahduksia, mutta hyvä näin. Olen onnellinen, että olen itse saanut välit ystävääni asiallisiksi, vaikka jossain vaiheessa totaalinen välirikko näytti olevan ainut vaihtoehto. Olen onnellinen toisen ystävän puolesta hänen alkaessa pikkuhiljaa päästä yli omasta kipeästä erostaan  ja alkaa nauttia elämästään. Itse olen onnellinen oman elämäni tasaantumisesta ja terveydestäni, työpaikasta, ystävistä ja rakkaista. Elämästä yleensä. Haaveita on olemassa ja aika ja elämä itse näyttää missä määrin ne toteutuvat.

Syksyn ensimmäiset kynttilät on sytytetty ja fiilis on hyvä :) Ihanaa.

Domenica

Nyt on saunottu ja juotu se yksi siideri. Elämän virkeydestä ja jaksamisest en tiedä, onko sitä yhtään perjantaista olotilaa enemmän. Ainakin se rauha rääkyvistä naapurinmuksuista ja ainaisesta liikenteen metelistä teki hyvää. Oma elämä on todellisuudessa kai aika ok kantimissa juuri nyt. Minulla näkyy riittävän energiaa pohdiskella yhden jos toisen ihmisen elämässä tapahtuneita asioita. Olkoot tasainen elämä taas toistaiseksi ystäväni, en halua mitään extraihmeellistä väätöjä mihinkään päin vähään aikaan. Jookosta?

Yhtä kaikki. Ihanaa taas olla kotona. Pyykkikasa odottaa pesua ja akvaarioihinkin pitäisi tehdä harvennushakkuu ja vedenvaihto. Olen ollut viime aikoina todella, todella huono akvaarion omistaja :(

:)

Minä olen tyytyväinen. Aamun loikoilevan nautiskeleva, rauhallinen aamuhetki oli varsin ihana tapa aloittaa aamu. Olihan kaiken lisäksi vielä se viimeinen viikon työpäivä ja viikonloppu odottamassa. Onneksi on joustava työaika ja peiton alta ja lämpimästä pedistä ei ollut mikään kiire pois.

Mieli on muutenkin tyyni ja tasainen. Viime aikojen vouhkaamiset ja draamailut tuntuvat taas ihan tyhmiltä, mutta niinhän se yleensä on näin jälkikäteen katsottuna. Toki kaikkiin tunnekuohuihin oli syynsä, mutta ehkä minun yhä kannattaisi miettiä hetki ennen toimenpiteitä.

Kaipaisin kovasti elämääni sitä tasaisuutta, vuoristoradat tunteiden ja ajatusten suhteen ovat aika kuluttavia. Ehkä se tuolta on kuitenki tulossa, jossain tulevaisuudessa. Jossain vaiheessa. :)

Viikonloppu on edessä ja minulla ei ole mitään käsitystä mitä teen tai edes missä tulen viikonloppuni viettämään. Ihanaa sekin. Ei ole pakko tehdä mitään, mutta halutessani voi mennä ja tulla ihan oman mielenkiinnon ja aikataulujen mukaan. Hyppään varmaan autoon ja suunnistan jonnekkin, todennäköisesti kameran kera, mutta mitä muuta siinä ohessa puuhaan jää vielä mietintää.

Aamun hajatuksia

Aamulla oli runsaasti aikaa ajatella ja pyöritellä asioita päässäni matkalla töihin. Lähdin autoilemaan poikkeuksellisesti kohti Savoa Susirajalta, vanhempien luonta. Matkaa ja aikaa mietinnöille oli noin 2,5 tuntia ja mikä sen parempi tilanne miettiä asioita, kuin aamu varhaiset tunnit, kaunis kesäaamu vähäisen liikenteen joukossa. Saan nykyisin tajuttoman paljon jotain hyvää oloa autoilusta, musiikin kuuntelusta autossa ja siitä että voin liikkua vapaasti, omien mielihalujeni mukaan minne lystään ja melkein milloin lystään.

Tämän aamun autoilut olivat kovin mieltä tyhjentäviä ja puhdistavia. Ehdin matkalla laulaa, nauraa ja itkeä. Sopiva ohjelma radiosta aiheutti ne naurut, laulun viritin taustalaulajana hyvälle kappaleelle ja itkua aiheutti elämäni pohdinta. Oivalsin ja ennen kaikkea suostuin tunnustamaan muutamia totuuksia elämästäni. Joudun yhä enenevässä määrin tunnustamaan sen, että voidakseen rakastaa toista aidosti pitää ensin rakastaa itseni. Sanonta on aika kamala klisee, mutta pitänee kyllä paikkansa. Olen aivan liian usein mukautunut toisten tahtoon, unohtanut siinä tohinassa kuunnella itseäni ja antanut asioiden vain ajautua eteenpäin. Pitää hemmetti osata sanoa EI ja uskaltaa kuunnella niitä pieniä kelloja mitkä kilkattelevat hetkittäin, jos joku ei tunnu hyvältä tai oikealta. Väkisinkään mikään ei onnistu, eli se oma tahto tai ääretön rakkaus ei auta vaikka kuinka haluaisi, tahtoisi ja toivoisi. Ei vaikka polkisi jalkaa siinä ohessa ja kiroilisi kuin turkkilainen. Olen myös miettinyt elämässäni sitä, että olenko rakastanut liikaa, koettanut omistaa toista ja olettanut toisen tekevän minusta onnellisen ihmisen. Ei se näin mene. Jokainen on kuitenkin itse vastuussa onnellisuudestaan, kukaan toinen ei sitä voi tehdä tai taikoa, rakasti toista miten paljon tahansa.

Noh, nämä olivat taas näitä mieltä ja päätä, sekä sydäntäkin selventäviä aamun ajattelutuokioita. Hyviä ja vapauttavia sellaisia. Minä alan pikkuhiljaa saada kiinni siitä, mikä minusta tekee onnellisemman ihmisen. Minä alan pikkuhiljaa löytää sen naisen, joka katosi jossain vaiheessa elämän pyörteisiin.

Hyvä näin. :)

Maanantai ja sataa vettä

Sekään ei riitä masentamaan tällä kertaa minun mieltäni. Eilinen oli kaikesta huolimatta hyvä päivä, sillä puhuttiin Ystävän kanssa. Hyvä, että puhuttiin sillä nyt olo on tyyni ja rauhaisa. Kiitos keskusteluista, sen enempää puuttumatta aiheisiin mistä keskusteltiin.
Ei oikeasti aina voi tietää mitä tuo elämä tuo tullessaan tai varsinkaan mitä se "vie" mennessään. Käsikirjoittajaa minusta ei kyllä näy tulevan, ennustajankaan paikkaa ei kannata havitella. Ehkä siis pysyn nykyisessä duunissani ihan toistaiseksi. Työn minä sentäs pikkuhiljaa alan jo osata, onhan tässä jo puolen vuoden harjoittelu takana. Pikkariikkisen jopa huvittaa tämä elämä, kaikenlaista omituista se tarjoilee itse kenellekin.
Elämä on tällä hetkellä vallan hyvää näin. Kiitos :)