Hyväntuulinen huomen

Tulossa on toivottavasti hyvä viikonloppu, rentouttava, mukava, leppoisa ja kohtalaisen kotinurkissa paikoillaan pysyvä sellainen. Viime aikoina olen suhaillut Suomen maata edes takaisin ja tästäkin ajelun motiiveista näin jälkikäteen on selkeästi nähtävillä syy/seuraus-ketju ihan suoraan. Olen hyvin yllättynyt siitä, miten sterotypisesti minäkin käyttäydyn tietyissä elämäntilanteissa. Jälkikäteen on melkein riemastuttavaa oivaltaa nämä syyt ja seuraukset asioille, taaksepäin katsoessa ne ovat niin selkeitä katseltavia ja helppoja analysoida.

Nyt on kuitenkin ihanaa olla vaan kotona, ilmojen viilennyttyä ja sisälämpötilan laskiessa siedettäviin (alle +30c) alle lukemiin on hyvä vähän keskittyä muihinkin asioihin. Haaveilen huomenna tosivarhaisesta aamuheräämisestä, aamu-uinnista ja kuvausreissusta kaupunkiin. Aamullisessa tyhjässä kaupungissa on jotain varsin erikoista, kun ketään ei vielä ole oikein missään ja kaupunki alkaa vasta heräilemään aamuun. Toivottavasti sää olisi suosiollinen vielä viikonloppunakin.

Valokuvaus onkin viime aikoina jäänyt valitettavan vähälle, kuvaaminen kun vaatii minulta tietyn tyynen olotilan ja ennenkaikkea sitä rauhaa ja aikaa kuvaamiselle. Viime aikaisissa koheltamisissa kun ei ole tainnut olla mitään noista tekijöistä läsnä ja valokuviakaan ei siis ole tullut suuremmin näppäiltyä.

Päätöksiäkin olen tehnyt. Suunnitelma A on nyt tehty, mutta suunnitelmiin tulee varmasti jotain muutoksia. Ainahan niihin tulee. Puitteet, resurssit ja tavoitteet on nyt kuitenkin hahmotelu kasaan, suunnitelman puhtaaksikirjoitus vaan odottaa vielä. Haluan pistää asiat vielä paperille, se on siten enemmän konkreettista kuin oman pään sisällä pyörittely. Voin huonona hetkenä käyn katsomassa suunnitelmaa ja todeta, mitä kohti olenkaan menossa ja onko se suunta pysynyt reitillään.

Sitten tuosta asioiden pyörittelystä. Mie alan olla siinä aika hyvä, mutta yllättäen törmäsin netin ihmeellisessä maailmassa toiseen kaltaiseeni asioiden pohdiskelijaan. Ja voin kuinka antoisaa onkaan pähkäillä asioista, kun joku tavallaan hieman samassa tilanteessa oleva ihminen voi kommentoida omalta kantiltaan asioita. Varsinaista vertaistukea ja etäterapiaa, eli kiitos asianomaiselle henkilölle. :)

Niin-n ja sitten ystäviin. Olen taas viime aikoina oivaltanut sen, miten tärkeitä ystävät ovat. Joskus typeryyksissäni ja marttyyrina olen manannut kaikki syvimpään helvettiin ja jopa tietoisesti karkoittanut ihmisiä ympäriltäni. Ilmeisesti minulle on ollut helpompaa häätää ongelmat ja ihmiset pois, kun selvittää niitä. Aita on ollut matalin siitä ja siitä minä olen sitten taas mennyt. Meinasin tehdä saman virheen jälleen, x:n kerran, mutta onneksi jotain on tapahtunut maailmassani. En karkoittanut Minulle Hyvin Tärkeää Ihmistä pois. Olen tästä ratkaisusta vilpittömän onnellinen.