Jos hän lähtisi pois

Olen viime aikoina kelaillut paljon kuolemaa, luopumista ja elämän äkillistä päättymistä. Isotätini sairastaminen, omien vanhempien vanheneminen, erään läheisen sairastuminen ja toisen läheisen vakava loukkaantuminen ja ystävän menettäminen on pistänyt miettimään taas asiosta. Paljon on viime aikoina tapahtunut, osa tapahtumista on ollut osittain omaa syytäni, osa täysin minusta riippumattomista syistä, mutta yhtä lailla kaikki ovat satuttaneet minua.

Tapahtumat saavat pelkäämään, että kuka tahansa voi poistua koska tahansa täältä. Pitäisi osata sanoa ja osoittaa ihmisille riittävän usein miten tärkeitä he ovat itse kenenkin elämässä. Harmillisesti sitä vaan ei ole tullut tehtyä riittävässä määrin, arki vie mennessään ja elämä tuo kaikkea muuta mukanaan. Sitten kun ihminen on poissa, on jo liian myöhäistä.

Mietin omia vanhempiani ja muita läheisiäni, mitä tapahtuisi jos joku heistä lähtisi tänään pois.Tavalla tai toisella. Olenko hoitanut asiani, niin että he tietävät olevansa minulle rakkaita. On aika rankkaa oivaltaa se, kuinka huono ihminen olen ollut ystävänä, siskona, lapsena, rakastettuna. Ei naurata, ei.

Ehkä tämä johtuu historiasta, lapsuudenkotini menneestä ilmapiiristä ja tavasta elää silloin joskus. Ehkä se johtuu siitä helvetin kiltistä tytöstä, joka ei saanut näkyä eikä kuulua. Ei edes siinä positiiivisessa mielessäkään. Vanhempien alkoholismi jätti varmasti jälkensä, piti olla kova, mikään ei saaanut satuttaa tai ainakaan ei kannattanut näyttää, että nyt tuo sattui. Vain ne vahvat ja kovat pärjäsivät. Kaipa se on hyvä, että edes tässä vaiheessa mietin näitä ja totean että minulla on oikeastaan vain parannettavaa näissä sosiaalisissa taidoissa ja tunteistani kertomisessa.

Monen asian suhteen tämäkin oivallus tulee aivan liian myöhään, mutta kaipa kaikella on tarkoituksensa. En tiedä. Surettaa ja oikeastaan hävettääkin  moni asia. Hävettää sekin, miten monta ystävyyssuhdetta olen onnistunut vuosien varrella karkoittamaan pois huonolla yhteydenpidolla, tai vaan jotenkin. Kun nyt vaan saisi jotenkin edes jonkun langan päästä kiinni, että edes jollekulle osaisi näyttää läheisilleni miten tärkeitä he ovat minun elämässäni. Miten minä olen voinutkin olla näin... jotain.

Tässäpä sitä mietittävää tälle illalle.