Mietin hiljattain sitä intohimoa, sen puuttumista, sen tärkeyttä, yleensä aihetta. Voisiko suhde toimia ihan vaan keskinäisen kunnioittamisen ja arvostuksen, yhteisen tekemisen ja hyvän olon tiimoilta. Suhde, jossa kaikki on Ihan Ok, mutta ne suuret tunteet ja intohimot uupuvat. Suhteessa on kuitenkin läheisyyttä, luottamusta, kohtalaista seksiä. Miksi sitä pitäisi tavoitella yhtään enempää, onko perusturvallinen ja sinällään toimiva liitto yhtään sen huonompi vaihtoehto, kun se intohimoinen suhde. Voiko toista oppia rakastamaan pikkuhiljaa, kehittyykö toisilla tunteet pitkän totuttelun jälkeen, vai onko kyse siitä että toiset pystyvät tunnistamaan tunteensa vasta pitkän tuumailujen jälkeen. Vai onko se sitä, että jotain hyvää ei vaan nää kun se on siinä ihan lähellä, vieressä ja arjessa mukana koko ajan.
Olen myös seurannut sivusta ystäväni kipuilua avioitumisen suhteen. Hänen elämänsä onnellisin päivä olisi se tahdon-jutska. Hän on taivutellut puolisoaan jo kohta 4 vuoden ajan moiseen, mutta mies ei edes ole halunnut muuttaa "oikeasti" yhteen, hän käy vaan punkkaamassa ystäväni luona silloin kuin parhaaksi näkee. Niin-n, vedämmekö tästä johtopäätöksiä. Vai emme. Toki miehen taustalla on yksi epäonnistunut avioliitto ja liuta eroon päättyneitä avoliittoja, mutta mutta...
Niin-n, ehkä nämä nivoutuvat nyt siihen ajatteluun toiseksi parhaasta vaihtoehtosta. Tai sitten ei. En tiedä. Toki kannattaa pyrkiä siihen parhaaseen vaihtoehtoon, mutta minkä hinnan kaikesta itse kukakin on valmis maksamaan. Satsaako omaan onnellisuuteen ja merkkaako muiden onni enemmän, voiko tunteitaan jäädyttää ja jos voi, niin mitä siitä seuraa.
Niinpä. Siinäpä sitä mietittävää. Näitä iäisyysaiheita taas. Jostain syystä moiset aiheet ovat olleet lähipiirissäni kovassa pohdiskelussa. Hemmetti vie tätä elämää :)
4 kommenttia:
Niin kai se on että ei sen suhteen "laadulla" ole väliä, jos molemmat ovat siinä tyytyväisiä ja onnellisia. Yleisiä laatuvaatimuksia tuskin voinee asettaa.
Kela2
Sehän se riittää, kun suhteen osapuolet ovat tyytyväisiä. Näin on.
Sehän siinä on se vaikein pala, että _molempien_ pitäisi olla samaan tyytyväinen. Yleensä ne halut ja toiveet kuitenkin poikkeaa jossain kohtaa mikä aiheuttaa ristiriitoja. Mulla ja eksällä oli loistava suhde ja hänessä ei ollut muuta vikaa kuin sukupuoli, jos ei olis tarvinnu seksiä harrastaa oltais ehkä vieläki yhdessä :))) Mut voi luojan kiitos että tein ratkaisuni :)
Niin-n, sepä se. Että onko ne mielenkiinnot yhteneväsiä ja kumpi joustaa ja mihin asti. Valitettavasti ihminen on vielä niin hemmetin hyvä pettämään itseään, ainakin johonkin asti. Ja sitten hommat leviääkin käsiin. Mut hyvä homma, että sulla ne palaset ovat loksahdelleet kohdilleen. :)
Lähetä kommentti