Olen hemmetin hämmentynyt. Taas kerran. Ihan vaan oman elämäni suhteen. Noh, onneksi aika taas tasoittaa suurimmat tunnekuohut ja arkinen aherrus vie ajatukset normaaleihin rutiineihin. Luojalle kiitos, että on sitä arkea ja niitä rutiineja. Keskityn siis jälleen kerran työntekoon.
Jos oma elämä tuntuu tylsältä niin voi taas jälleen kerran katsella ympäristöni tapahtumia. Koko elämän kirjo on taas siellä, huumaavaa intohimoa, jalat alta vievää rakastumista, varovaista, tunnustelevaa pitkän kaavan mukaan tapahtuvaa rakastumista, eroja, todella häikäilemätöntä toistuvaa uskottomuutta useiden partnereiden kanssa, yllätysraskaus, sovintoja. Kaikkea mitä vaan kuvitella osaa. Kyllä me ihmiset sitten osataan. Ihan vahingossa, tahtomattaan ja jopa suunnitellusti.
2 kommenttia:
yks sellainen suunniteltu tänne, kiitos... :) joku. vaan.
Mie olen lakannut suunnittelemasta yhtään mitään.Kaik menee kuitenkin ihan vituralleen tai ainakin heikunkeikun. Eipähän ole ainankaan tylsää. Niin. :)
Lähetä kommentti