Työkuviot ovat pitäneet viimeaikoina minut sen verran kiireisenä, että en ole ehtinyt kriiseillä mistään. Tämä olotila on enemmän kuin hyvä, lisää vaan töitä ja haasteita tänne. Kiitos. Mennyt typerä kohtauskin tuntuu vähintäänkin lievästi sanottuna typerältä, vaikka sen syyt sekoamiseen ovat kaikesta huolimatta varsin ilmeiset. Joskus se viisi minuttia harkintaa pelastaisi paljolta, mutta kun ei vaan aina malta riittävästi. Kaikkea ei ole syytä tehdä heti, ei varsinkaan keskellä yötä ja tunnekuohuissa. En jaksa miettiä syvällisemmin syitä, miksi tunnen niinkuin tunnen ja mitä moiset tuntemukset mistäkin asiasta kertovat. Näin nyt vaan näkyy olevan ja odotan nyt mielen ja tunteiden selkeytymistä lopullisiin omiin uomiinsa. Selkeytymistä on jo runsaasti tapahtunut ja elämä jatkuu. Onneksi näin.
Tällä kertaa ei muuta mieltä kuohuttavaa ole kerrottavaksi asti. Lähipiirissä sitten kuohuu ja kohisee siitäkin edestä ja viime aikoina roolini monenkin eri ihmisen suhteen on ollut vaan se kuuntelevana korvana oleminen. Ketä ahdistaa se huono parisuhde, ketä ahdistaa työkuviot ja sen tuoma epävarmuus, ketä mietityttää rakkaus muuten vaan. Erikoista on myös he, joista ei kuulu mitään ja ovat vaan onnellisia elämässään. Onneksi jollakulla on elämä työssäkin malissa. Ehkä johonkin kuuntelun väliin osaan jotain kommentoida, mutta yleensä se asioiden jakaminen auttaa ja helpottaa ihan eniten. Sen kuuntelun taidon minä sentään osaa, jos en muuta. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti