Olen viimeaikoina seurannut kohtalaisen aktiivisesti pesäpallon finaaleja niin miesten, kuin naisten Superissakin. Tavoitteena olisi päästä käymään katsomassa edes yksi ottelu livenä finaaleista, seuraava finaaliottelu naisilla olisikin sitten jo ensi viikon sunnuntaina Jyväskylässä. Toivottavasti olen viikon päästä tähän aikaan jo palaillut Hippokselta yhtä finaaliotteluavierailua rikkaampana. Henkilökohtaisesti soisin jo mestaruuden jollekulle muulle kuin Kirittärille, eli toivotan onnea Porille Porin Pesäkarhuille ensi sunnuntaille. Tämän päivän ensimmäinen naisten finaali Porissa oli näköjään päättynyt 2-0 Jyväskylän Kirittärille . Otteluvoitot siis naisissa Jyväskylälle 1-0.
Samaten miesten puolella mestaruus voisi vaihtelun vuoksi matkata Kouvolaan, mutta katsotaan nyt kuinka käy. Vimpelin Veto on nyt voittanut jo kolmesta vaadittavasta voitosta kaksi, seuraavassa pelissä ratkeaa siis hyvällä tai huonolla tuurilla mestaruus. Vimpeli- Kouvola otteluvoitot 2-0.Jännää on.
Erinäiset hormonihäiriöt vetävät mielen aika matalaksi, mutta onneksi tätäkään tuskaa ei kestä toivottavasti muutamaa päivää kauemmin. Ensi viikon työt ahdistavat, sillä minun takanani on nyt aivan liian paljon töitä ja jatkoprosesseissa tarvittavaa sähköistä dataa. Ohjelmistontoimittajan olisi syytä saada toimimaan se hemmetin serveri Ruotsissa, sillä sen aparaatin tietoja tarvittaisiin kovasti meidän lafkan laskutukseen. En edes uskalla ajatella, mikä dominoefekti tulee, jos Ruotsista tiedot myöhästyvät, laskutus täällä myöhästyy, Kuopion postitus myöhästyy, asiakkaat saavat vääriä laskuja ja kenen pää siitä pistetään vadille. Ikävä vaan, että minun raivoamiseni ja uhkailuni ei täältä Savosta käsin korjaa sitä teknistä ongelmaa Ruotsin servereissä. On tämä taas.
No ehkä he antavat minulle tästä jo potkut, jos kauhukuva toteutuu? Toiveikaista ajattelua... :) Lohduttaudun ajatuksella, että tässä ei oikeasti ole kyse kenenkään hengestä ja kun sillä paskalla on tapana valua alaspäin, niin sekään ei ole minulle yllätys. Haukut tästä jokatapauksessa tulee, meni asiat huomenna miten tahansa ja oli syy sitten minun tai ei.
Rehellisyyden nimissä en tuonkaan asian takia menetä yöuniani, monen muun asian takia olenkin ne yöuneni hetkittäin viime aikoina menettänyt. Elämässä on oikeasti niin paljon enemmän, kuin se pelkkä työ ja viimeaikaiset tapahtumat ovat taas pistäneet elämänarvojani uusiksi. Raha toki helpottaa sitä elämää ja toimeentuloa, mutta ehkä on joskus syytä miettiä miten sen toimeentulonsa saa ja mistä.
Jästipäisyydessäkin on hyvä puolensa. Pystyy pitämään kiinni sovituista asiosta ja pitämään lupauksensa. Muuten olisin jo livennyt monta kertaa. On hämmentävää oivaltaa kaipaavansa teksiviestiä tai lyhyttä puhelua aamuisin. On ikävää kun ei voi soittaa tai tekstata, kun olisi asia minkä haluaisi jakaa. Aikataulut ja työnkuvat näkyvät muokkaavan kommunikoimisen kovin nopeasti tietyn mukaiseksi itse kenenkin kanssa. Jonkun kanssa jutellaan iltaisin, joku tekee vuoroduunia ja häntä ei saa kiinni koskaan. Sitten on kaltaisiani jotka ovat aika vakiona töissä juuri siihen tiettyyn kellon aikaan. Toiset vastaa puhelimeen aina, toisia ei saa kiinni koskaan. Toiset soittaa takaisin vastaamattomiin puheluihin, toiset taas odottaa henkilön soittavan uudestaan. Onneksi me ihmiset ollaan erilaisia tässäkin suhteessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti