Mie jaksan kerta toisensa jälkeen yllättyä ihmistä. Olen talon siivoojan kanssa jäänyt hetkittäin suustani kiinni aiheesta jos toisestakin. Viimeksi taidettiin päästä keskusteluihin ystävyydestä ja rakkaussuhteista. Tänään päädytiin keskusteluihin erään konsernin toimitusjohtajan kautta Marja-Sisko Aaltoon, uskontoon, transsukupuolisuuteen yleensä ja pisteenä iin päälle päädyttiin keskusteluihin lesboista ja homoista. Kuinka hän on ystäväperheen pojan "paljastuttua" homoksi viime aikoina miettinyt asiaa. Sitä kuinka ahdistavaa (hänen mielestään) homoista ja lesboista on koko ajan olla kaapissa ja kuinka pelottavaa se on tulla kaapista ulos esim. työyhteisössä. Siinä minä sitten istuin pokalla kuuntelemassa hänen mielipidettään. VOI EI. Ja olin vaiti siitä pienestä yksityiskohdasta, että hänen edessään istuu juuri nyt kaapissa oleva lepakko. Jep, jep. :(
Niin-n ja minua kaivelee jälleen tuo polyamoria. Edelleenkin olisi varsin mielenkiintoista tavata IRL- moinen kokoonpano. Miten he päätyivät moiseen, kuka rakastui ensin kehen ja mistä sitten tapahtui. Miten näissä suhteissa pystytään pitämään välit avoimina ja rehellisinä. Erilainen, varsin siis mielenkiintoisen kutkuttava tapa elää. Onko kaiken rakkauden todella oltava kahden henkilön välistä, vai voiko sen jakaa useamman ihmisen kanssa tapapuolisesti. Vai tuleeko väistämättä polyversioissa turpaan jollekkin tai joillekin, ennemmin tai myöhemmin. En tiedä. Anyway, tuo aihe mietityttää minua nykyisin säännöllisen epäsäännöllisesti. Syystä taikka toisesta.
Nykyisin on myös mietityttänyt seksuaalisuuden eri puolet muutenkin. Tai lähinnä se tapa kuinka sitä seksuaalisuutta ilmaistaan, kuka tykkää olla aktiviinen, pasiiivinen, kuka saa kiksinsä korkkareista, kuka nahasta, kuka rakastaa tantraseksiä ja kuka tykkään rajummasta menosta. Voi kuinka loistavaa se olisi, jos rakastuessaan myös tietäisi sen yhteensopivaisuuden seksuaalisuudenkin saralla. Toki rakkaus ja seksuaalisuuskin muuttuu ajan myötä ja kaikkea voi opetella ja oppia. Uskon kuitenkin, että ne perusjutut voi piilottaa vain hetkeksi. Tiettyyn asti jokainen meistä on valmis jotain kokeilemaan, tai jotain itsestään kätkemään. Jossain vaiheessa ei ole enää niin kamalan kivaa, jos on joutunut pinnistelemään ollakseen jotain muuta kuin on. Mut olkoot, en takerru tähän asiaan tän enempää. Varsinkaan kun tämä ei nyt ole niin ajankohtaista omakohtaisesti.
4 kommenttia:
Turpaan tulee, ainakin minulle tulisi, joka tuntee ja syvästi. Seksissä paljastaa itsestään jotain syvintä ja aidointa osaa itsestään. Miten sen voisi erottaa tunteistaan. Jos nyt oikein ymmärrän tämän "polymikäliesuhteen".
En oikein tiedä, ehkä olet ymmärtänyt polyamorian mielestäni hieman väärin. Kyse on kuitenkin kokonaisvaltaisista suhteista, jossa rakkautta ja seksiä ei erotella. Tai sitten minä ymmärsin väärin kommenttisi. Yhtä kaikki, ajatuksia herättävä tapa elää ja rakastaa.
Piti ihan käydä lukemassa, mitä käsite tarkoittaa. Mulle se silti tarkoittaisi sitä, että rakkaus ja seksi pitäisi erotella. Kuulostaa ehkä vähän 60-70 luvun vapaan rakkauden aatteelle. Mitä siitä seurasi. En taida ottaa enempää kantaa, kun ei mulla tähän mitään viisautta ole. Kai sitä jokainen oman valintansa tekee. Onnea pohdinnoille :)
Niin. Minäkin siis ainoastaan vaan kelailen näitä, en ole siis itse toteuttamassa näitä. Luulen olevan kuitenkin sen verran yhden naisen nainen ja oletan varmaan toisenkin sitä olevan. Tekee vaan välillä ihan hyvää avartaa omaa maailmankatsomustaan tässäkin mielessä, eli annetaan kaikkien kukkien taas kukkia. Kuka mitenkin ja mistäki onnensa löytää, se heille suotakoon. :))
Lähetä kommentti