Peilistä vastaan katsonut naamavärkkini näytti aamulla todella, todella nuutuneena ja valjulta. Ensimmäinen outo reaktioni oli päätös, että joskos vaikka tänään vetelisin väriä naamaan. Ehkä sen jälkeen tuo ilme peilistä olisi edes vähän pirteämpi. Olemattomat meikkaustaidot eivät olleet unohtuneet kesän aikana ja aikaa oli uhrata se 3 minuuttia aamurutiineista tähän operaatioon. Tänä aamuna jo kaksi työpaikan naista ovat kommentoineet ulkonäköäni. Onko minulla uudet lasit, vai olenko rakastunut kun näytän niin erikoistelta. No toukokuussa ne vaihdoin, että eivät ne enää uudet ole ja tuohon rakastumiseen ei maksa edes vaivaa kommentoida mitään.
Että kaikkea se silmämeikki saakin aikaseksi. Ehkä siis olisi syytä useammankin kiinnittää tähän ulkoiseen olemukseeni huomiota. Se vakioselitykseni, ettei ole aikaa ei enää ole pätevä tekosyy.Kesällä kerätyt lisäkilotkaan ei olisi pahitteeksi saada pois, joten sillekkin lötkistymiselle pitää jotain tehdä. Aamu oli muutenkin hyvä, yksi pieni arkinen asia sai minut varsin iloiseksi. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti