jotain energioita alkaa palailla taas takaisin. Jokusen viikon koomailujen ja synkistelyiden jälkeen tuntuu taas virtaa riittävän ylimääräiseenkin puuhasteluun.
Illan suunnitelmissa on pienimuotoista budjetointia. Otan taskulaskimen, kynän ja nettipankin tunnuslukutaulukot käpälääni ja alan laskeskelemaan. Nykyinen tilanteeni on hyvä, sillä työmatkakuluja ei juurikaan tule, vuokra on edullinen pitäen sisällään sekä veden, että sähköt. Asunto on viihtyisä ja edullinen, työ on kohtalaisen mielekästä ja palkkakin on kohtuullinen.
Jos vaihdan paikkakuntaa ja työtä, niin hyvin todennäköisesti palkkani tulee olemaan jonkin verran pienempi, työmatkan pitempiä ja asumiskustannukset isommat. Puhumattakaan siitä, mitä kustannuksia tulee itse muuttamisesta sun muusta. Järki sanoo ja huutaa suorastaan kirkuvanpunaisilla kirjaimilla, että älä haihattale nainen. Mieli ja sydän taas puolestaan haikailee jonnekkin muualle, jotain muuta työtä ja jotain muuta elämän sisältöä, kuin nykyinen mauton ja väritön elämä. Toki pitää ajatella sitäkin, saanko nykyiseen elämääni täällä paikkakunnalla sitä särmää ja säpinää. Näillä eväillä ja lisämausteilla, mutta vähän erilailla vaan kokattuna. Pitää miettiä.
Työpaikkahakemuksiakin on taas lähtenyt maailmalle, joten katsotaan nyt mitä tilaisuuksia elämä tuo tullessaan.
Mikään kiire minulla ei ole minnekkään, mieli on vaan kovin levoton. Yhä edelleen.
2 kommenttia:
Sama haikeus täällä. Pitkäaikainen taattu työ, edullinen asunto pyörä- ja kävelymatkan päässä työstä. Mikäs tässä olisi ollessa, jos tilanteet olisi toisin. Paljon on jo muutoksia takana, mutta ratkaiseva työ-tai opiskelupaikan vaihdos, sitä kautta paikkakunnan muutos on vielä vaiheessa. Elämä ja sydän on jo toisaalla. Odotan...
Tsemppiä sinullekin. Asiat varmaan järjestyvät jotenkin, jossain välissä. Luotetaan siihen, että elämä kantaa. :)
Lähetä kommentti