Erikoista masokismia...

Innostuin pirteän ja hyvän aamun jälkeen siivoamaan vaatehuonetta. Tiesin, että siellä jossain, jonkun kansiokasan luona on pieni pahvilaatikko. Laatikko sisältää hyvin, hyvin henkilökohtaisia muistoja, kirjeitä, papereita. Kaikkiin tavaroihin siellä liittyy jotain hyvää, ihanaa, kaunista ja kenties jotain menetettyä. Kuitenkin hyviä muistoja ihmisistä ja eletystä elämästä.

Tiesin siellä olevan kirjeen, joka on odottanut jo uudelleenlukemista kuukausia. En vaan ole pystynyt sitä lukemaan, sillä kirje on hyvin henkilökohtainen ja vilpittömän aito. En ole kuukausiin, varmaan puoleen vuoteen lukenut sitä kirjettä. Luenko sen nyt, vai en? Mitä minussa menee rikki, jos sen luen? Entäs jos mitään ei menekkään rikki, entä jos olen jo päässyt tapahtumien yli ja ohi? Nyt minä (puolestani) tuoksuttelen täällä, ja itken valtoimena, vaikken ole vielä sanaakaan lukenut kirjeestä.

Tuoksumuisti on kovin erikoinen ja voimakas asia, tätä asiaa ollaankin viime aikona pyöritelty aika paljon erään henkilön kanssa. Juu-u, eli nyt minä olen se "omituinen", osui ja upposi. Nyt asianomainen voinee minulle sanoa hyväntahoisesti naljailleen, ähäkutti siitäs sait  ;)

Edessä tämä operaatio on joskus, jossain vaiheessa ja joka tapauksessa, siis miksipä ei juuri nyt. Möröt pitää kohdalta, vaikka se sattuisikin. Tietyistä asioista ja menneisyyden tapahtumista on vaan osattava päästää irti, jotta pystyy aloittamaan sen jonkun uuden rakentamisen. Oli se uusi sitten mitä tapansa, kenen kanssa tahansa, miten tahansa. Koskee siis tätä elämää ihan yleensä, oli kyse sitten ihmissuhteista, työstä, asuinpaikasta. Minulle tämä kirje on iso asia. Kun nyt pystyn lukemaan tuon kirjeen menemättä rikki, olen päässyt tietystä asiasta elämässä jossain määrin yli. Asiat ja elämä muuttuvat, mutta ne hyvät muistot säilyvät joka tapauksessa aina, siellä sydämessä ja muistoissa. :)

Tämä on kyllä nyt sitä pahinta mahdollista masokismia, henkistä sellaista.
*huokaus*


***************************
Edit. Klo 14.57.
Kirje on nyt luettu. Lukemisen aikana tuli runsaasti kyyneleitä, hymyä ja naurua. Runsaasti tunteita. Nyt olo on helpottunut. Mörkö oli ja meni. Vihaan tätä sanontaa, mutta kaikella on tarkoituksensa. Tälläkin. Kiitos. :)