Jaa. Niin. No. En tiedä. Eilen soitin puhelun, mikä oli aika vähintäänkin opettavainen kokemus. Soitin myös toisen puhelun, mikä oli edellistä puhelua helpompi. Totesin itselleni puheluiden jälkeen olleeni äärimmäisen huono ystävä taholle jos toisellekin. Tästä on vara vain parantaa, näinhän se menee. Aika näyttää mitä tuleman pitää. Kaikesta ei oikeasti tarvitse tehdä niin vaikeata, siis ei minunkaan.
Jälleen kerran raivostuttava piirteeni nousi esiin. Ei koskaan pidä olettaa mitään, ei koskaan saa tehdä päätöksiä toisen puolesta. En minä osaa lukea toisten ajatuksia tai toisen tarkoitusperiä, joten ehkä suosiolla jätän ne sikseen ja kysyn faktat faktoina. Toki tämä kommunikoiminen toimii vaan, jos muutkin tahot sitä haluaavat. Jääkööt tämän asian pähkäily nyt tähän.
Tänä aamuna myös siivooja hämmästytti töissä. Päästiin pikaisesti, jostain ihmeellisestä syystä, keskusteluihin ystävyydestä, välirikoista, riidoista, sovinnoista, parisuhteista sun muusta. Jotenkin mieleeni jäi hänen kommenttinsa, että jotkut ihmiset vaan avaavat outoja ja erikoisia ovia meissä itse kenessäkin. Että sitä hämmästyy mitä kaikkea sen oven takana paljastuukaan. Jatkossa on jokaisesta itsestään kiinni haluaako sinne huoneeseen ja oven taa mennä pidemmälle. Juuri näinhän se on. Hämmentävää filosofoimista heti aamusta. :)
Töissä on tiedossa äärimmäisen katkonainen tuurauspäivä, hommissa mistä en niin pidä. Huominen menee kokonaisuudessa koulutuksessa, aiheesta mistä en pidä, mutta mikä on pakko opetella.
Toivottavasti viikonloppuna on jotain kivaa, työn puolesta viikko on ollut aika ikävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti