Kynsien alla

öljyä, rasvaa, likaa ja muutakin epämääräistä. Mitenkähän nämäkin käpälät saadaan taas sihteerikuosiin maanantaihin mennessä.

HAH. Niinkuin minä olisin mikään hemmetin johtajan polvella istuva sihteerikkö muutenkaan. Edellistä sihteeriä herraisoherra ahdisteli seksuaalisesti, mua hänen ei onneksi tarvinnut miettiä mitenkään edes naisena. Hyvä niin, säästyipähän hänenkin sukupuolielimet kipeältä kontaktilta, kun kätöset eivät eksyneet hipelöimään persettä tai puristelemaan tissejä. Jos hän olisi aikanaan käynyt käsiksi,  niin vastavuoroisuuden periaate olisi pitänyt paikkansa tässäkin asiassa. Entäs sitten jos se oli kaksimetrin iso äijä, sitä helpompihan minun hukkapätkänä olisi ollut tarttua hänen tiettyihin ulokkeisiin...vähemmän hellästi ja vähemmän arvostavasti.

Itse asiassa vihaan moista titteliä työssäni, minä mikään helvetin osastosihteeri halua olla. Pitkin hampain suostun sen aamukahvin keittämään, mutta muuten tykkään olla jätkä jätkien joukossa. Tavan duunari kaltaisten keskellä, enkä mikään korkkareissa sipsutteleva sirosääri. Taidan olla ihan väärässä hommassa ja väärällä nimikkeellä duunissa...

Kohta saunaan ja auton jarruremppa jatkuu huomenna. Kiva yllätys oli myös huomata auton oikean murroksen pitävän ääntä, ehkä sekin pitäisi nyt samalla kertaa vaihtaa. Tai siis isä vaihtaa, minä olen vain se virallinen työkalujen ojentelija ja tyhmiä kysymyksiä kyselevä apulainen. Ei se lievä kolina ollut kuvitelmaani, vaikka isä koetti ehdotella minulla olevan vain kuulohäiriöitä. Sen verran monta tuhatta kilometriä tuonkin auton ratissa olen jo ehtinyt istua, että auton normaalit kolinat ja kilinät alkavat olla varsin tuttuja. Ja varsinkin nämä eityypilliset  äänet särähtävät korvaan kovin helposti.

Huomenna pääsen taas testaamaan varaosaliikkeiden palvelutasoa. Naisena ne vierailut ovat aina suurta hilpeyttä aiheuttavia, välillä toki alentuva ja aliarvioiva palvelu on melkein saanut kääntymään tiskiltä takaisin. Minä en ole idiotti, en lukutaidoton enkä muutenkaan vajaa vaikka naisena sinne tiskin taa erehdyn. Toivottavasti huomenna ei tule sitä vakiokysymystä, "satutko muistamaan auton merkkiä". Ööö en nyt tiedä, se on sellainen missä on neljä pyörää ja ratti ja se on punainen, en mie nyt tiedä... Jep. Katsotaan nyt. Toki on paljon asioita mitä en tiedä, mutta kyllä minä ne perusasiat osaan selvittää ihan jo pelkästään netistäkin. Harmi vaan, että Joensuusta ei varmaan löydy yhtä silmää miellyttävää myyjää kuin kotipaikkakunnan autotarvikeliikkeestä. ;) Huh, siinä sitten oli varsin hämmennystä aiheuttava nainen ja  hemmetin hyvä asiakaspalvelija, oli asiakas sitten millainen tahansa.

Muuten alkaa tuntua siltä, että nämä lähiympäristön ja omat vastoinkäymiset saisivat pikkuhiljaa jo loppua. Elämä on oikeasti aika epäreilua ja hetkittäin maailman on todella, todella paha paikka. Enkä puhu nyt itsestäni, minulla on sentään terveyteni ja arkisen turvallinen elämäni. Kaikilla ei ole enää sitäkään ja kaikki, siis ihan kaikki on niin kovin nopeasti katoavaista huonon tuurin iskiessä.