Aamujen aamua

tai jotain sinne päin. Aamu alkoi vähemmän leppoisasti hikireippailun merkeissä. Yöllä satanut märkä nuoskalumi oli jälleen kerran aurattu portin ja jalkakäytävän tukkeeksi ja siihen sitten vielä liisäksi etu- ja takapihan kolaaminen. Vajaa tunti siihen meni ja hiki virtasi. Toisaalta moinen liikunta teki ihan hyvää, nautin aina siitä jälkifiiliksestä mikä tulee kun tekee oikein kunnolla jotain ja siitä pikku hiljaa hikisenä palautuu... Kun niskahiukset on ihan märät hiestä ja hiki virtaa paidan alla. Jonkin sortin masokisti taidan olla. Hmm. :) Liekkö ne endorfiinit sitten taas vai mitkä moisen euforisen fiiliksen saa aikaiseksi.

Moisten fyysisten ponnistusten jälkeen oli kiva napata aamun lehti laatikosta ja nauttia leppoisa, rauhallinen aamukahvi vohveleilla ja lohileivillä. Roikkua siinä ohessa vähän netissä ja tästä oli kiva jatkaa päivää auton puunauksella ja puleerauksella. Pesukeikan jälkeen sisätilojen imuroinen jää varmaan myöhäisemmäksi, kuivempia kelejä odotteleman, mutta ulkoapäin auto ainakin kiiltää. Ainakin siis sen muutaman hetken kun maltan pysyä suolatuilta teiltä pois...

Yöks

tein eilen elämästäni ihanaa, höttöistä, kevyttä, makeaa  ja ennenkaikkea ihkun vaaleanpunaista.

Siis, ihan vaan syömällä vaahtokarkkeja... Niin paljon, että vieläkin on kuvottavan paha olo. Niitä vaahtonameja jäi vielä pussin pohjalle ja luulen että hävitän pussin ihan vaivihkaa ja pikkuhiljaa roskiin. Yököttää jo pelkkä ajatuskin. Toivottavasti muistan tämän opetuksen... ahneista sun muista. Tätäkin ällöä olotilaa uhmaten haaveilen kuitenkin leipovani jo tänään rahkapiirakoita. :)

Huominen Imatran koulutuskeikkakin peruuntui, mikä on tämäkin vaan hyvä asia. Olisi tullut kohtalaisen raskas päivä kiirastorstaista. Aamuvarhaisen reissaaminen Etelä-Savosta Etelä-Karjalaan ja sitten sieltä koulutuksellisesti rankan päivän jälkeen ajelemaan läpi suomen Satakunnan suuntaan kuulostaa kohtuu rankalta.

On myös nyt todistettu, ettei harjaton pesu ole se paras mahdollinen vaihtoehto todellllaaaaa likaisella autolle. Yltiöoptimistina käytin auton eilen moisessa "teho"pesussa, harmi vaan että pesuhallista tuli sievä, likaraidallinen auto takaisin. Ei suinkaan puhdas ja kiiltävä, joten olin pakoitettu tekemään harjallisen uusintapesun. Tämäkin siis piti kokeilla omakohtaisesti, ei täälläkään kertaa riittänyt muitten kommentit asiasta. Jästipää, mi jästipää. Harmi, etten älynnyt ottaa niistä sievistä seepraraidoista auton kyljistä kuvallista materiaalia.

Tämä Silvia Modigista kertova uutinen sai minut hymyilemään kaikkien polittisten jytky-kauhukuvien jälkeen. Ainoa yllätys asiassa oli hänen kumppaninsa henkilöllisyys, mutta uutinen on pelkästään hieno. Tietysti tästäkin piti vetää raflaavat otsikot ex-pornotähdestä sun muusta, mutta hemmetti vieköön. Entäs sitten. Rakastakoot rauhassa ja tykkäilen muutenkin molemmista persoonista kovasti. Raakelin  kuvallista materiaalia pornouralta en tosin ole tainnut koskaan nähdä. Hmm. Pitääköhän nyt korjata tämäkin sivistymättömyys aiheesta. ;) Jotenkin vaan uskon ja toisaalta pelkään, että joku vetää tästäkin herneet nenenäänsä. Kansanedustaja, joka on lesbo ja joka on naimisissa entisen pornotähden kanssa... jään odottelemaan kuka repii ne pelihousunsa tästä oikein kunnolla ja kenen kukkahattu on vinossa ensimmäisenä. Päivi Räsänen ja Silvia Modigin keskustelut voivat olla jossain tilanteessa varsin mielenkiintoista.. ;)

Alakerran naiseläjä näkyy olevan raskaana. Taas. Tuleva muksu on sitten numero viisi, nuorin katraasta ei vielä kävele ja vanhin on eskarissa. Voi ei. Toivottavasti se niiden talo valmistuu ennenkuin tuo viimeisin masuasukki tulee maailmaan.

(Pääsinpäs käyttämään tuota yökkis sanaa. Inhokkisanojen top 5 listalta tuo masuasukki. Mikä hemmetin masuasukki? Samaan kastiin menee sana avokki ja uutena sama ykköspaikalla jytky. ÄRRR.Meillä oli joskus shettisponi, jonka nimi oli Jytky... hän oli kovin ärsyttävä suuriegoinen, pieni, äkäinen, pureva ja potkiva musta poni. Raivostuttava persoona, kuten on raivostuttava sanakin tuo jytky.)

Tänään on muutenkin ollut hyvä päivä, otsan rypyt ovat olleet oikenemaan päin. Illalla teen viimehetken rahkapiirakat ennen reissun lähtöä ja otan loppuillan vaan lunkisti. Kyllä tämä tästä. :)

Feikkitunnistimet osa 2

Tänään oli auton määräaikaishuolto ja samalla reissulla oli tarkoitus tutkia vähän muutakin. Ja kyllä, oli siinä sadetunnistin siinä tuulilasissa, vaikka huoltohemmo tietämystäni julkesi taannoin puhelimessa kyseenalaistaa. Joo-o ja ei se automaaginen sadetunnistin siis toiminut huoltoäijän näpeissäkään. Vikaa oli (kuulema) etsitty pitkään ja hartaasti, soiteltu x-määrää korjaamoja läpi neuvoa-antavia kysellen. Vika oli hyvin looginen, eli joku jossain, joskus oli unohtanut sähkön johtavuuteen vaikuttavan geelimömmön sadetunnistimen anturin ja lasin välistä. Ilmankos ei pelittänyt minulla ja oletettavaa on, ettei se härpäke ole koskaan edes toiminutkaan. Ehdin jo kerätä hillittömät raivot päivän aikana varastoon valmistautuessani riitelemään kuka sen korjauksen loppupeleissä maksaa, myyjäliike vai maahantuoja. Pääsin kuitenkin helpolla. Laskun maksaja en ollut minä. Liekkö joku meksikolainen herra kokoonpanolinjalla tuon mokan tehnyt, vai missähän ne nämä ylimääräiset hilavitkuttimet sitten näihin autoihin asentelevatkaan. 

Ehkä jossain vaiheessa voisi sataa vettä ihan pikkaisen, sillä haluaisin testata tuota korjattua sadetunnistinta. Toimiiko tihku ja mihin tahtiin. ;) Oikesti se sade saa olla jossain kaukana ja poissa. Keskityn täällä nauttimaan lämmöstä ja keväästä ja auringosta ja hyvästä mielestä ja ja ja... ;) niistä endorfiineista kanssa. Oih ja voih.

(Tunnustan nolona. Piti käydä illemmalla pihalla ruiskimassa suihkepullolla vettä tuulilasille. Ja kyllä, se toimii sittenkin. Eikä hävettänyt kuin vain vähän)

Pakkasmaisemia ja muuta mutinaa

Mökkiseudulta eteläsavolaisia pakkasmaisemia. Jäinen kuva on otettu mökin sisäikkunasta, eli einiintalviasuttava- mökki oli oikeasti haasteellinen pitää lämpimänä, kun ulkona oli -30 astetta pakkasta. Nyt kuitenkin mieleni tekisi paistaa joulutorttuja, joita en ennnen joulua muistanut paistaa. Siis ihan oikeasti en muistanut ja se on harvinaista kaltaiselleni herkkuperseelle. Järki kyllä kehoittaa vakavasti hillitsemään tätä pystyssä heilumista, ehkä se kuume laskisi paremmin kuin malttaisin olla paikallani. Mutta kun en malta, en tahdo. Niin.

Vakuutusyhtiölle on myös jätetty korvausvaatimus ajon keskeytymisestä teknisen vian vuoksi. Olen vaan todella, todella skeptinen ja epäilen päätöksen tulevan hylättynä joko kokonaisuudessaan tai ainakin osittain. No kaikki mitä sieltä takaisin saan on hyvästä, sen verran runsaasti olen vakuutusmaksuja autoilevan urani aikana maksanut. Odotellaan, odotellaan.

Niin ja se auton ostaminen on yhä ihan hemmetin hankalaa, eri toten hankalaa siitä tekee se kuinka pääsen koeajamaan autoja kun tuo rakas raato lojuu yhä pihamaalla kohta puolimetrisen hangen alla. Pitää ensin tervehdyttää itseni, ennenkuin pääsen siirtämään autoa isän kotikorjaamolle. Olettaen että se auto tällä kertaa suostuu lähtemään liikenteeseen. Mielenkiintoisia myytäviä autoja on aivan liian paljon ja mitä enemmän asioita tutkiin, sitä hankalemmaksi asiat menee. Tähän kun lisätään luontainen skeptisyys automyyjiä kohtaan ja kohtuuton piheys, niin yhtälö onkin aika hankala. Kyse on kuitenkin vain auton ostosta, ei mistään rakettitieteestä. HÖH. Tämä minunkin pitäisi muistaa.

Harmistusta tuasen

Toimii, ei toimi, toimii, ei toimi. Taitaa nyt tuo pakkanen tehdä tepposensa auton starttimottorille. Raato lepäilee nyt tuolla talon pihalla ja odottaa että saisin se viikonloppuna ajettua isälle korjattavaksi. Ellen sitten päätä vielä kerran investoida ja ajan auto korjaamoon, maksoi lysti nyt sitten mitä tahansa. Toki voisin tehdä varovaisen etukäteiskyselyn korjaamoon siitä, mitä moinen korjaaminen mahtaisi maksaa. Niin ja se suurin jos on varmaan se, että suostuuko auto käynnistymään ylipäätään. Kaikenlaista harmistusta sitä sitten niin.

En tiedä, en osaa päättää ja sisäinen pihipihipihiNeiti koettaa nyt roikkua tyhjän kukkaron nyöreissä tiukasti.

Uuden auton katselu on kovassa käynnissä ja tarjouskierroksia on meneillään. Siinähän sitä blondina ja ummikkona autonostajan onkin loistava mahdollisuus maksaa ylihintaa ja tulla oikein kunnolla huijatuksi. Voi ei, nyt kyllä maalailen piruja seinälle. Voi :(

Joulu oli ja meni. Hyvä niin. Mökkeily oli hauskaa, mutta pakkaskelit aiheuttivat oman päänvaivansa einiintalvivarustellussa mökissä. Halkoja on hakattu, puita sahattu ja lämmitetty uuneja ihan urakalla. Vaikka elämä on hemmetin paljon helpompaa kaupungissa, niin oma viehätyksensä moisessa elämäntavassa on. Täysin tuhmakaan en ilmeisesti ole ollut, sillä lahjat olivat kovin mieluisia ja mukavia. Ehkä eräästä tietysti lahjasta tulee vielä tänne kuvamateriaalia, sen verran mukava ja hilpeyttä herättävä juttu se on. :) Jos vaan rohkene moista materiaalia julkaista, tosin onhan noita moraalisesti arveluttavia kuvia nähty täällä blogissa ennenkin.

Mökkiseuralaiseni on nyt virusperäisen flunssan kourissa punkan pohjalla, joten enköhän minäkin moisen taudin onnistu haalimaan itselleni. Niinkuin kaikki muutkin hyppykupat mitä vaan liikenteessä sattuu olemaan, eli perusoptimistina tuota tautia odotellessa menkööt tämä loppuvuosi. Toivottavasti uudesta vuodesta tulee tätä kuluvaa vuotta rauhaisampi, voin ainakin toivoa niin. Toki sen rauhallisuuden saa ilmeisesti aikaiseksi ihan kemiallisestinkin, eli jotain sopivan  turruttavaa lääkeainetta vaan riittävästi naamaan, niin elämä olisi ainakin hajutonta ja mautonta. Siitä onnellisuudesta tosin en tiedä. Viisaat väittävät näin, henkilökohtaisesti ei ole aiheesta juurikaan kokemusta.

Uutta vuotta kohti joka tapauksessa mennään, se kai on pääasia. Valoisuus lisääntyy, työt jatkuu, elämä jatkuu ja asiat muuttuvat ja etenevät jokataholla ja kaikkialla. Kuten pitääkin. Nih.

Again

Niinpä. Auto teki sen taas. Jep. Kiva, kiva, kiva.

Joulua

Kävin hakemassa huonon onnen auton Turusta pois. Tuntui aika erikoiselta roudaantua Turkuun junalla ja lähteä samalla oven avauksella kohti Raisiota. Kävin, tai pitäisikö paremmin sanoa käväisin toisen kerran Turussa viiden päivän sisällä. Auto toimii toistaiseksi ja onneksi korjaamo ei pihalla seisottamista ja muutamasta käynnistämisestä veloittanut mitään. Nyt tuokin extrasuurta harmitusta, ettenkö sanoisi suoraan suurta vitutusta aiheuttanut peltilehmä on kotikonnuilla odottamassa sitä kertaa kun vika suvaitsee taas uusiintua. Äkkiseltään kyllä olisin keksinyt mielekkäämpiäkin tekemisiä vapaapäivälle kuin rikkonaisen auton hakemista nonstop liikkumisena. Kaikenlaista sitä sattuukin. Tosin taidan viedä sen kuitenkin isälle tutkittavaksi, jos hän osaisi vähän tutustua starttimoottorin sielunelämään. Vai lähdetäänkö vaihtamaan moottori ihan suosiolla, katsotaan nyt.

Harmistuin herkkänahkaisuuttani maantaina saamastani suorista sanoista. Noh, minä olin itse moista kommunikoimisen mallia toivonut, joten eipä auta taas kun kasvattaa paksumpaa nahkaa. Ei kannata olla herkkänahkainen, jos en kykene vastaanottamaan samaani palautetta ilman suurempia harmistuksia. Joo.Sitä se on, herkkänahkaisuutta. Onpahan nyt käsitelty sitten sekin asia.

Joulu tulee, tiedossa mökki- ja luonnonrauhaa. Ruokaa, mukavaan oleilua, saunaa ja seuraa. En kyllä meinaa liikkua yhtään mihinkään, muuta kuin pakon sanelemana. Kovin siis perinteistä ja perinteikkäistä menoa tiedossa. :)

Hyvää ja rauhallista Joulua vaan kaikille.

Harmistusten viikonloppu

Retki Turkuun ei jää mieleeni maailman parhaimpana reissuna.

Auton startti heitti veivinsä parkkipaikalla ja auto roudattiin korjaamoon, onneksi vakuutus ilmeisesti korvaa nämä kustannukset. Korjaamosta soitettiin aamulla, että mikä tässä autossa pitikään olla vikana. Vikaa ei voi nyt korjata, kun sitä ei ole. Auto toimii loistavasti. Ei se vaan toiminut lauantaina, ei vaikka sitä tutki, hakkasi ja potki useampikin mies. Voi... kökkö.

Hotelli jossa yövyttiin, oli tällä kertaa likainen, rikkonainen ja kylmä. En usko, että hotellin halpa hinta oikeuttaa moiseen leväperäisyyteen, aikaisemmat yöpymiskerrat olivat kuitenkin varsin onnistuneita kokemuksia.Ulkona oli puolestaan kylmä, viima ja synkeätä. Valokuvaaminen ei innostanut, kätköily ei innostanut, eli ylipäätään olin varmaan aika ikävää seuraa harmistusten vuoksi. Positiivista oli kai se, että reissuaminen oli kokonaisuudessaan ihan leppoisaa kiitos kärsivällisen ja reilun seuralaiseni ja reissuun mahtui yksi onnistunut muu tapaaminen. Niin-n ja minut poiskuljettanut VR toimi tällä kertaa mallikkaasti.

Myymäni kalat ovat toivottavasti selvinneet reissusta elossa ja mukava ostaja antoi jouluisaksi lahjaksi minulle rasian pipareita. Todella kaunis ele. :)

Ei ole hyvä fiilis nyt. Ei. Ei. Ei

*Tirsk*

Jotain aivan tavatonta on tapahtunut. Läheisessä perhehelvetissä (=Prisma) tuli vastaan varsin veikeä nainen noin niinkun liikkumiseltaan, kuin muutenkin. Törmäiltiin siellä sun täällä hyllyjen väleissä välillä enemmän virnoittaen ja välillä vähemmän virnoittaen. Näemmän siellä on muitakin meikäläisiä liikenteessä kuin minä ja voisin jopa pikkariikkisen epäillä pientä flirttiä olleen ilmassa. HAH.  :))

Sain myös varattua autolle remppa-ajan.Varsin nopeasti mies osasi kääntää keskustelun sävyn oikeaksi kanssani. (Minäkö muka ylikriittinen sen suhteen mitä naisia kohdellaan/palvellaan yleisesti miesvaltaisissa palveluissa?) Olin myös reipas, enkä edes hermostunut kysymyksestä tiedänkö onko kyseessä etu- vai takajarrut. Varmaan vittuntunut kommenttini siitä, että olen ne helvetin jarrut kasannut ja purkanut vähintään neljästi riitti vakuuttamaan miehen siitä, että tiedän kummasta auton päästä on nyt kyse. Ja pitinhän sitä hieman pohdiskella miekkosen kanssa myös jarrukenkien ja jousien kuntoa, ettei hän nyt ihan ummikoksi minua luule. ;) Hih tällekkin.

Koulutuksetkin töissä meni sujuvasti siinä höpöttämisen ohessa ja raadollisesti voin sanoa päivän parasta antia olleen lounasaika ja kiinalainen ruoka :) Töissä oivalsin aamulla myös toisen kulkureitin työpaikalle, ohi raivostuttavan numeronäppäilyjen ja hankalien ovien. Kauanhan tuossa menikin tämänkin oivaltamiseen. Kiitos siivoojalle tästäkin vinkistä. Hieman heikkoa tuo minun perehdyttäminen talon tavoille, silloin joskus aikoinaan. Vai liekkö se kirosana ollut silloin joskus vuokratyövoima...

Yhtä kaikki, kokonaisuutena siis varsin mukava päivä. Toivottavasti pääsen nukkumaan yhtä hyväntuulisena  *hymy*

Jahas

Töissä tiedossa einiinmielekästä koulutusta, mutta mentävä on. Eihän se oppi koskaan pahasta ole, kun vaan saisin motivoitua itseni. Ei oikein nyt crosslinksit. editit, aperakit sun muut erikoisemmin kiinnosta. Hävettää myöntää moista uppiniskaisuutta itsessäni.

Viimeaikainen episodi on näköjään häirinnyt mielenrauhaani enemmän kuin oivalsinkaan ja kun nyt jonkinasteista varovaista ja neutraalia edistymistä sillä saralla on havaittavissa, niin mielenikin on hieman tasaisempi ja rauhallisempi. Hyvä näin.

Eilinen budjetin pähkäily ja laskeskelu jäi vähän vaiheeseen, mutta ehkä jossain vaiheessa senkin budjetoinnin saan tehtyä. Kunhan nyt ensin saisin tilattua tuolle katiskalle, mitä myös autoksi kutsutaan, sen rempa-ajan. Pitäisi myös keksiä, mihin kummaan käyttäisin 2 vapaapäivää tässä kuussa. Ylimääräiset vapaat kun olisi kuulema pidettävä tän kuun aikana pois. Vissiin tulee muutama pidennetty viikonloppu.

Kynsien alla

öljyä, rasvaa, likaa ja muutakin epämääräistä. Mitenkähän nämäkin käpälät saadaan taas sihteerikuosiin maanantaihin mennessä.

HAH. Niinkuin minä olisin mikään hemmetin johtajan polvella istuva sihteerikkö muutenkaan. Edellistä sihteeriä herraisoherra ahdisteli seksuaalisesti, mua hänen ei onneksi tarvinnut miettiä mitenkään edes naisena. Hyvä niin, säästyipähän hänenkin sukupuolielimet kipeältä kontaktilta, kun kätöset eivät eksyneet hipelöimään persettä tai puristelemaan tissejä. Jos hän olisi aikanaan käynyt käsiksi,  niin vastavuoroisuuden periaate olisi pitänyt paikkansa tässäkin asiassa. Entäs sitten jos se oli kaksimetrin iso äijä, sitä helpompihan minun hukkapätkänä olisi ollut tarttua hänen tiettyihin ulokkeisiin...vähemmän hellästi ja vähemmän arvostavasti.

Itse asiassa vihaan moista titteliä työssäni, minä mikään helvetin osastosihteeri halua olla. Pitkin hampain suostun sen aamukahvin keittämään, mutta muuten tykkään olla jätkä jätkien joukossa. Tavan duunari kaltaisten keskellä, enkä mikään korkkareissa sipsutteleva sirosääri. Taidan olla ihan väärässä hommassa ja väärällä nimikkeellä duunissa...

Kohta saunaan ja auton jarruremppa jatkuu huomenna. Kiva yllätys oli myös huomata auton oikean murroksen pitävän ääntä, ehkä sekin pitäisi nyt samalla kertaa vaihtaa. Tai siis isä vaihtaa, minä olen vain se virallinen työkalujen ojentelija ja tyhmiä kysymyksiä kyselevä apulainen. Ei se lievä kolina ollut kuvitelmaani, vaikka isä koetti ehdotella minulla olevan vain kuulohäiriöitä. Sen verran monta tuhatta kilometriä tuonkin auton ratissa olen jo ehtinyt istua, että auton normaalit kolinat ja kilinät alkavat olla varsin tuttuja. Ja varsinkin nämä eityypilliset  äänet särähtävät korvaan kovin helposti.

Huomenna pääsen taas testaamaan varaosaliikkeiden palvelutasoa. Naisena ne vierailut ovat aina suurta hilpeyttä aiheuttavia, välillä toki alentuva ja aliarvioiva palvelu on melkein saanut kääntymään tiskiltä takaisin. Minä en ole idiotti, en lukutaidoton enkä muutenkaan vajaa vaikka naisena sinne tiskin taa erehdyn. Toivottavasti huomenna ei tule sitä vakiokysymystä, "satutko muistamaan auton merkkiä". Ööö en nyt tiedä, se on sellainen missä on neljä pyörää ja ratti ja se on punainen, en mie nyt tiedä... Jep. Katsotaan nyt. Toki on paljon asioita mitä en tiedä, mutta kyllä minä ne perusasiat osaan selvittää ihan jo pelkästään netistäkin. Harmi vaan, että Joensuusta ei varmaan löydy yhtä silmää miellyttävää myyjää kuin kotipaikkakunnan autotarvikeliikkeestä. ;) Huh, siinä sitten oli varsin hämmennystä aiheuttava nainen ja  hemmetin hyvä asiakaspalvelija, oli asiakas sitten millainen tahansa.

Muuten alkaa tuntua siltä, että nämä lähiympäristön ja omat vastoinkäymiset saisivat pikkuhiljaa jo loppua. Elämä on oikeasti aika epäreilua ja hetkittäin maailman on todella, todella paha paikka. Enkä puhu nyt itsestäni, minulla on sentään terveyteni ja arkisen turvallinen elämäni. Kaikilla ei ole enää sitäkään ja kaikki, siis ihan kaikki on niin kovin nopeasti katoavaista huonon tuurin iskiessä.

Parisuhteellisuudesta hieman eri kantilta

Jarruremppaa tiedossa. Auto ei mennyt läpi katsastuksesta, tyyppivika iski taas. MURRR. Ärsyttää kerta toisensa jälkeen tulevat samat viat. Eikö saksalaiset osaa tehdä autoja? Tai siis enhän minä oikeasti tiedä, missä tuo katiska on loppujen lopuksi kasattu. Yhtä kaikki, rahan menoa taas tiedossa.

Olen hämmästynyt edelleenkin taannoisesta keskustelusta ystävän kanssa. Keskustelusta mikä sai yllättävän käänteen ja pisti miettimään asioita eri kantilta. Entäs jos se rakkaus on oikeasti yliarvostettua, siis se romanttinen rakkaus päämääränä pitkä, kestävä loppuelämän parisuhde?

Jos rakkaus on niin hieno juttu, miksi hemmetissä se satuttaa niin paljon, miksi asiat eivät suju itsestään, miksi se tekee oikeasti kipeää? Entäs kun samaan soppaan lisätään seksi, rakastelu ja fyysinen nautinto. Tarvitaanko nautintoon sitä toista ihmistä, fyysinen laukeaminenhan on helposti saatavissa ihan omin neuvoinkin ja toisinaan se "sooloseksi" voi olla jopa parempaa, kuin huono irto"hoito". Toki ymmärrän lisääntymismielessä seksin ja himon merkityksen, mutta muussa tarkoituksessa seksistä tunnutaan jauhettavan ihan liikaa. Tottakai toistuva epäonnistuminen pitkäaikaisten suhteen luomisessa vie sen halun ja uskalluksen aloittaa mitään uutta suhdetta. Tottakai sitä pelkää edes miettiä sitä rakastumisen vaihtoehtoa. Fakta on myös sekin, että maailma on täynnä myös onnellisia sinkkuihmisiä,jotka eivät oikeasti kaipaa parisuhdetta. Onko se parisuhteen autuus vain kuvitteellista.

Onpas katkeria ajatuksia, voi joku miettiä nyt. Ehkä niin, mutta kovin inhimillistä käyttäytymistä tietyssä vaiheessa. En itse allekirjoita kaikkia näitä ajatuksia ihan täysin. Henkilökohtaisesti en usko parisuhteen toimivan ja rakkauden elävän ilman molempia osapuolia tyydyttävää seksiä ja läheisyyttä. Läheisyyttä pitää olla siinä arkielämässä, läheisyys ei saa olla velvoite seksiin. Parhaimmillaan seksi on rakastelua, sitä kautta haluaa tuottaa toiselle nautintoa, näyttää rakkautta ja läheisyyttä, ottaa ja antaa ja olla niin lähellä kuin vaan vaan voi olla. Se voi olla monipuolista, vaihtelevaa, hellää, rajua mitä vaan osapuolet haluavat keskenään tehdä. Parhaimmillaan niihin tunteisiin meinaa tukehtua, se on taivallista ja ihanaa, siinä paljastaa tavallaan sisimmästään lähes kaiken kumppanille, rakastetulleen. Rakastelu on siinä yhteydessä luonnollista, kaunista ja hyvää. Kaikki ei välttämättä suju heti ja helposti, ehkä asioille pitää antaa aikaa kehittyä ja oppia luottamaan kumppaniin. Kannataako tästä mahdollisuudesta kieltäytyä oman haavoittuvuuden takia, sen takia että pelkää taas käyvän huonosti ja sattuvan jossain vaiheessa liikaa.

Mitä sitten on hyvä parisuhde ja rakkaus, se on ihan toinen tarina. Jokainen tietää itsestään mitä haluaa, mikä on hyväksi ja mitä ei ainakaan halua. Siihen tarvitaan riittävästi yhteisiä päämääriä, samankaltaisuutta, huumoria ja iloa, kärsivällisyyttä ja pitkämielisyyttä. Luottamusta ja keskinäistä kunnioitusta. Rakentavaa riitelyä, hullunkurisuutta ja riittävästi erilaisuutta. Puhumista ja pussaamista. Kuka nyt mitäkin pitää arvossaan. Toisille se voi olla hyvä ulkonäko, edustuskelpoisuus, riittävä varallisuus tai sitten vaan se turvallisuus ilman sen suurempia tunteita. On myös tärkeää Mitä on valmis tekemään rakkauden ja sen suhteen onnistumisen eteen. Ei se aina helppoa ole, mutta ehkä ei kannata mennä siitä mistä se aita on matalin. Ystävyydestä voi kehittyä rakkautta myös, kun vaan uskaltaa antaa tilaa sille rakkaudelle.

Vain järkisyistä tai pelkojen takia ei kannata luopua siitä mitä joskus vielä voi olla edessä. Vaikkakin juuri nyt ajatus rakkaudesta ja suhteesta tuntuisikin
turhauttavalta ja pahaltakin. Uskon kuitenkin, että rakkautta on olemassa, on mahdollista luoda hyvä, onnellinen parisuhde. Kestävä sellainen. Pitää uskaltaa ottaa se riski, mitään ei väkisin voi saavuttaa. Sille jollekin mikä orastaa pitää antaa mahdollisuus.

Voi että, tulipas tästä nyt syvällistä. Ajatus vaan tuntuu niin pahalta, että joku ihminen kieltää täysin itseltään sen rakkauden mahdollisuuden. Niihin epäonnistuneisiin suhteisiin tarvitaan yleensä kaksi ihmistä, ei vain se toinen osapuoli voi ottaa syyllisyyttä siitä suhteen kariutumisesta.

Toinen mielenkiintoinen pyörittelyn aihe (toisin eri tahon kanssa) on ollut suhteiden uusintayritykset. Voiko samaan ihmiseen rakastua uudelleen, onko kukaan todellisuudessa saanut suhteiden uusintalämmittelyitä onnistumaan? Voiko virheistään ottaa oppia, ettei siirrä niitä suoraan uuteen yritykseen, voiko ihmiset oikeasti kasvaa ja muuttua?. Vai onko samoihin kaavoihin palaaminen väistämätöntä, koska kyse on kuitenkin siitä samasta ihmisestä. Miten paljon on kiinni niistä syistä miksi eroon päädytiin, onko se syy eroon uskottomuutta, väkivaltaa, alkoholismia, narsismia vai vaan tunteiden kuoleminen ja rakastuminen toiseen. Vai onko nämä uudelleen lämmitetyt suhteet vain säälittäviä yritelmiä koettaa saada jotain mennyttä takaisin, kun ei nyt muutakaan, parempaa ole lähipiirissä näkyvillä. Tässäpä lisää pohdittavaa.

Ihmekkös jos mulla on "takki ihan tyhjä", näitä kaikkia kun kelailee niin alkaa jossain vaiheessa olla aika loppu :) Viime päivien runsaasti viljelty sana on minulla ollut hämmästyttävää, eli olkoot tämäkin bloggaus hämmästyttävää ja poikkeuksellista avautumista minulta.

Luopumisen tuskaa... tai sit ei.

Pieni vihreä Saniaiseni odottamassa viimeistä matkaansa. Vuotava bensatankki ja sähkövika oli sellainen yhdistelmä, että en enää oikein halunnut jatkaa yhteistä taivaltamme. Kilometrejä mittarissa 327721, ikää kirpulla on 18 vuotta ja meidän yhteistä taivalta kesti reilut neljä vuotta. Liikenteeseen auto lähti Vantaalta, kiersi pohjoisen kautta Kiteelle, sieltä Joensuuhun ja nyt viimeisimmät kilometrit auto liikkui paljon Etelä-Savo-Länsirannikko väliä. Tässä ajassa kirpulle kertyi ajokilometrejä 50000 kilometriä, josta pelkästään viime vuonna reilut 20000 kilometriä. Kertaakaan auto ei jättänyt tielle, ainoastaan kerran pakkasessa hyytynyt akku esti liikenteeseen lähdön. Muuten vihreä ystäväni palveli uskollisen luotettavasti, pienillä korjauskustannuksilla.

Kiitos.

Tänään on hyvä päivä

Pieni, vihreä ja uskollinen saniaiseni meni katsastuksesta läpi. Jihuu. Tai siis muutama pieni korjauskehoitus paperiin kuitenkin tuli, mutta niitä ei edes tarvitse käydä tarkistuttamassa. Olen siis varsin iloinen nainen tällä hetkellä. Ei mennyt hukkaan meidän eiliset isän kanssa suoritetut auton rassailut, kiitos isälle taas tästäkin avusta. Oli itse asiassa varsin leppoisaa rassailla autoa lämpimässä autotallissa, kun ulkona riehui hillitön raemyrsky, kirosanojakaan ei suuremmin viljelty kuin virtalukon puoltin irroitteluvaiheessa.Investoinnit auton katsastukseen olivat tänä vuonna kustannukset virtalukosta ja kuskin puolen peilistä, alle 30euroa yhteensä. Vaivaa ja työtunteja ei tietenkään lasketa, mutta joka tapauksessa auto jatkaa kulkuaan vielä toistaiseksi. Auton mittari raksuttaa tällä hetkellä 327 tuhatta kilometriä ja ikävä kyllä auton pellit hajoaa, ennenkuin moottori tulee tiensä päähän. On se aika kestävä menopeli, tuo minun rakas saniaiseni. :) Minulle, tunteelliselle hömpälle tulee varmaan itku, kun joudun siitä jossain välissä luopumaan.

Onnistuneen katsastuasemalla vierailun jälkeen oli ihanaa lähteä kuvailemaan lähistön koskelle, kuuntelemaan lintujen kevätkonserttoja ja nauttimaan kosken kohinoista. Joutsenpari oli palannut pesimään tutusti läheiseen poukamaan ja muutkin vesilinnut esittelivät soidinkuhinoitaan. Täältä paratiisisista en olisi malttanut lähteä minnekkään, sen verran sielu lepäsi näissä maisemissa. Valitettavasti arkirealismi iski, kun ruumis vaatii nälkäistä kulkijaa palaamaan kotiin kaupan kautta.

Tänään olen myös luvannut itselleni mennä ajoissa nukkumaan. Kaksi viimeisintä yötä on mennyt omien touhuamisten takia todella vähillä unilla, joten sänkyseuraksi tänään tulee mukava kirja ja toivottavasti sitä kautta myös aikaiset ja levolliset unet. Oih.

Ja päivän kevennykseksi voin vielä mainostaa olevani lottovoittaja. Ihan vielä en jättänyt irtisanomisilmoitusta pomolle, sillä se 1 euron potti ei kuitenkaan kovin pitkälle vie. ;)

Onko lesbous hoidettavissa lääkkeillä?

Hmm... En ole itse koskaan miettinyt, kun en tätä olotilaani ole koskaan sairautena pitänyt. Joku henkilö vaan päätyi hiljattain sivuilleni näillä hakusanoilla ja minä olen kovinkin hämmästynyt tästä aiheesta. Ja toisaalta olen kovin surullinen, jos joku kokee elämänsä/tilanteensa niin ahdistavaksi ja toivoo lääkkeiden olevan taikasana "parantumiseen". Tällä kertaa maltoin hermoni ja en provosoitunut tästä aiheesta. Hyvä minä.

Viikonlopun rasvanäppeilyt on nyt tehty, se typerä rekisterivalon kuvun ruuvi ei auennyt sitten millään. Ruuvin kanta oli kaikesta huolimatta niin kova, ettei yksikään poranterä siihen pystynyt, joten homma meni loppujen lopuksi sinne raa'an voimankäytön puolelle. Vedettiin se hemmetin kupu/ruuvi väksin läpi. Nyt kuitenkin vahingot on korjattu, poltin vaihdettu ja rekisterikyltin kaikki valot palavat kirkkaasti ja loisteliaasti. Siinä ohessa saatiin sopivasti myös korjattua rikkoutunut lämpötilan säädin, jonka onnistui taannoin vääntämään pois paikoiltani liialla voimankäytöllä. Ilmeisesti vaijeri oli jäätynyt ja kun sitä vipua sitten voimalla ruhjoin, niin lopputuloksen tietää. Harmillisesti korjaamista varten tarvitisi purkaa ainoastaan puolet auton kojelaudasta, sillä niihin vipuihin käsiksi pääsy ei ollutkaan ihan helppo operaatio. Itse säätimen korjaaminen oli varsin nopsa toimenpide, mutta se purkaminen ja kasaaminen ja kaikki ne kymmenet ruuvit... MURRR. Moinen näpräily oli oikeasti varsin mukavaa hommaa, tässäkin tapauksessa pohdin aivan liian paljon omaa osaamistani.Kaikki oli jälleen kerran kiinni tuosta rohkeudesta aloittaa ja ihan vaan maalaisjärjen käyttöä.

Enää jäljellä olisi peilin ja virtalukon vaihtaminen ja sen jälkeen pääsen viemään kirppua katsastukseen. Hienoa :)

Rasvanäppinä

Kysymys pohdittavaksi. Miten ruuvataan auki ruuvi, missä ei ole kantaa mistä ruuvailla? Umpiruostunut rekisterivalon ruuvi otti ja korkkasi itsensä, kun sitä tyhmyyksissäni voimalla auki väänsin. Kaunis ajatukseni oli vaihtaa palanut rekisterikilven valo ehjään, mutta yritys hyvä yksitoista tällä kertaa. Mur. No sainpahan edes vaihdettua kolmesta palaneesta polttimosta kaksi, välttäkööt tällä kertaa.

Eli on taas se aika vuodesta kun tuota pientä vihreätä autoa pitäisi pikkuhiljaa tarjota katsastukseen. Se tulee olemaan tuon auton viimenen katsastus minun omistuksessani, ja jos auto menee kohtuu kustannuksilla läpi, niin auto lähtee myyntiin. Olen haalinut sopivia varaosia pitkin maata, sillä tiedossa on ainakin virtalukon ja peilin vaihtaminen katsastuskelpoisiin yksiöihin. Jälleen kerran voin todeta, että onneksi on taas avulias isä keksitty, joka toivottavasti auttaa auton saattamisessa katsastuskuntoon.

Viikonloppuna on tiedossa pikareissu kotiseuduille ja Susirajalle. Mieli tekeekin jo saunaan :)Ihanaa.