Mielikuvia

Sm/poliisiosasto. Kun tähän lyhenteeseen törmää oman blogin yhteydessä alkaa hieman ajatteluttaa. Alkaa hieman ajatteluttaa enemmänkin. Ihan lähtien jo siitä, että eipä mikä hemmetti on sm poliisiosasto. Pikaisen googletuksen jälkeen totean sen olevan sisäministeriön lyhennelmä,  eikä asialla ole mitään tekemistä erään toisen, erittäinkin villin mielikuvani kanssa.

Niin no. Tulipahan taas vähän säikähdettyä ja sitten tuli taas viisastuttua.  Tutkimattomia ovat nämä nettien syöverit. En pistä foliohattua päähän en. Hyvää huomenta vaan. :)

Lesbohuora

Onko sellaisia.? Antaako moisen ammatin harjoittaja pillua rahasta pelkästään naisille, vai olenko taas ymmärtänyt jotain väärin.? Ainakin jonkun herran mielestä lesbohuoria on olemassa ja ei, nämä sanat eivät olleet lausuttu minun kohteliaisuudekseni. Sen miehen onneksi varmaankin.
Jäin vaan jälleen kerran  miettimään, että onko se oikeasti niin järkyttävää miehille oivaltaa naisen voivan oikeasti rakastua naiseen. Tai että se kaikki ei oikeasti pyöri sen seisovan kyrvän ympärillä ja seksi on muutakin kuin jalkojen levittämistä naiselta. Kovasti taas hämmästelen. Limelonkeron voimin vieläpä. Pöh ja höh.

Puskasta pompannut... osa 3

Töissä olin harvinaisen onnellinen numerosta nolla, sillä sitä numeroa ollaan metsästetty toukokuusta alkaen ja nyt se kovasi kaivattu numero näytti uivan xml-tiedostoissa nätisti järjestelmään. Viime kuukauden ylityöt eivät menneet ihan hukkaan, sillä nyt oli niin paljon helpompaa kaivella tietoja oikeista tallennuspaikoista. Ajastettu tiedonsiirtokin on nyt pakotettu käyntiin, toivottavasi aamulla minua odottaa sen räjähtäneen näköisen työpöydän lisäksi selailussa nätti rivi oikeita tietoja. Niin-n outoa kuin se onkin, niin minä tykkään pähkäillä kaiken maailman koodia ja bitinpätkää. Tästäkin omituisuudesta keskusteltiin pitkään ja hartaasti esimiehen kanssa, miksi minä tykkään tutkia tietoja ja hän taas hermostuu moiseta pähkäilystä välittömästi.
Järkytin tänään myös toista työkaveriani. Hän manasi minun hiljaiset Merellin sandaalini. Minulla on kuulema liian hiljaiset työkengät, minun pitäisi kuulema kopista niinkuin talon kaikki muut naiset. Tietäisi siitä, missä liikun ja minne menen. No en kopise, enkä omista yksiäkään korkokenkiä tällä hetkellä. No asia ei ole uskon asia, se nyt vaan on niin, joten sulkekoon työkaveri hämmästyksestä auki loksahtaneen suunsa kiinni. Ei ole korkkareita ei. Toki tietty viehätys korkokengissäkin on. En tätä kiellä. Tai oikeastaan siis saapikkaisssa piilee se juju. Ja nahassa yleensä, myös tietyn tyyliset miesten kengätkin voivat olla aika vau. Mutta se nahka sinälläänkin on varsin mielenkiintoinen materiaalin. Niin  :)))

Joo. Olkoot. Hämmästelen myös muualla, muille sattuneita tapahtumia, jokohan se ensisuudelman aika olisi pian ;) Keskusteltiin tuossa erään ystävän kanssa eilen siitä, etteivät kaikki pidä suutelemisesta. No ei pidä ei, mutta itselleni se on vaan niin kovin mieluisa ja luonnollinen osa suhdetta. Oli se sitten suutelemista tai suukottelua. Kaikki ei halua moista, toki sen ymmärrän. Hellyyttä, rakkautta ja kiihkoa voi osoittaa niin monin muinkin tavoin, eikä se suutelemattomuus mikään paha asia ole. Olin vaan taas niin kapeakatsantoinen ihminen. Taas kerran. Plääh.  :(

Niin-n ja se puskasta pomppinut aihe. Syvä hiljaisuus. Olen varmasti ymmärtänyt nyt jotain väärin, joten parempi antaa asian olla. Etten nytten vaan pilaa mitään. Äh.

Puskasta pompannut... osa 2.

Se puska. Ja se aihe mikä sieltä puskasta pomppasi jokunen päivä sitten esille. Hmm. Ihmettelen nyt kovasti sitä, miksi aihe kaivertaa niin kovasti mielessäni. Tai miksi aihe yleensä sai minussa sen verran selkeät ja voimakkaat reaktiot aikaiseksi.
Hämmentävää. Ehkä tätä pitää miettiä vielä vähän lisää. Tuskinpa aihe muuten mitään sen erikoisempaa aiheuttaa, kunhan vaan vähän tutkailen itseäni ja tuntemuksiani. Miksi tuntuu siltä kuin tuntuu, mitä tuntemukset tarkoittavat ja onko tämä pyörittely vain jotain uuden ajatuksen tuomaan mielenkiintoa. Tähän voisi pistää hieman lievästi huolestuneen, mutta suurimmaksi osaksi hämmästyneen hmmm-äännähdyksen.

Muuten elämä on taas tällä hetkellä kovin rauhaisaa ja leppoisaa. Taisin jopa eilen puhelimessa sanoa olevani onnellinen, mitä lausetta en ole suustani päästänyt pitkään, pitkään aikaan. Taas huomaa, miten suuri merkitys sillä onkaan, että ystävyys- ja ihmissuhteet ovat kunnossa.

:)

En tiedä

Olen hemmetin hämmentynyt. Taas kerran. Ihan vaan oman elämäni suhteen. Noh, onneksi aika taas tasoittaa suurimmat tunnekuohut ja arkinen aherrus vie ajatukset normaaleihin rutiineihin. Luojalle kiitos, että on sitä arkea ja niitä rutiineja. Keskityn siis jälleen kerran työntekoon.

Jos oma elämä tuntuu tylsältä niin voi taas jälleen kerran katsella ympäristöni tapahtumia. Koko elämän kirjo  on taas siellä, huumaavaa intohimoa, jalat alta vievää rakastumista, varovaista, tunnustelevaa pitkän kaavan mukaan tapahtuvaa rakastumista, eroja, todella häikäilemätöntä toistuvaa uskottomuutta useiden partnereiden kanssa, yllätysraskaus, sovintoja. Kaikkea mitä vaan kuvitella osaa. Kyllä me ihmiset sitten osataan. Ihan vahingossa, tahtomattaan ja jopa suunnitellusti.

Palasin

vuorilta takaisin.

Little Britainin Vicky Pollardia lainatakseni "Yeah but no but yeah but no but..." "Oh my god! I SO can't believe you just said that!" olisivat varsin luontevia kommentteja minunkin suustani tällä hetkellä. Ihan hänen kaltainen teinilunttu en suostu kuitenkaan olemaan.

Elämä on outoa, oikeasti. Ehkä tämä on enemmän kuitenkin positiivinen lausahdus ja taidan kuitenkin jäädä laaksoon oleilemaan ja katsomaan mitä yllättävää seuraavan kulman takana odottaa.

Olen hyvin, hyvin hämmentynyt. :/

Hämmentynyt mieli

Viime yö meni vähillä unilla. Siis todella vähillä unilla.

Puhuin eilen yöllä pitkän puhelun. Puhelu ei ollut millään lailla helppo, eikä kevyt. En tiedä tuliko mikään yhtään sen selvemmäksi keskustelusessiossa, mutta ainakin on puhuttu. Sain myös eilen kommentteja siitä mitä kirjoitan blogiini tai paremminkin mitä en tänne kirjoita. Puran täällä tunteitani, ajatuksiani ja kaikkea mitä arkiseen elämääni liittyy, niin hyvässä kuin pahassakin. En kuitenkaan ala mitään lisäilemään tai poistamaan täältä muiden pyynnöstä, tämä on edelleenkin vain minua varten oleva kirjoitus- ja purkautumiskanava.

Puhuin yöllä myös toisenkin henkilön kanssa ja keskustelusta tuli yllättävän monipuolinen ja vapauttava. Olen siitä iloinen, että tämä (toivottavasti) viimeinenkin mörkö on nyt hänen kanssaan nostettu pöydälle, käsitelty ja asiat on pistetty oikeisiin mittasuhteisiin. Kiitos.

Nörtteilin hieman uuden kävijälaskurin kanssa. Katsotaan nyt kuin laskuri alkaa pelittää.