Hmh

Onpas ollut outo päivä. Siis todella outo päivä. Aamulla nyyskin jonkun menneisyyden mailien perään, nyt sitten lievän raivostumisen kautta taas hymyilyttää.

Outoja, outoja asioita.

Pahoitin minulle tärkeän ihmisen mielen tänään. Tahtomattani, mutta pahoitin kuitenkin. Kirjoitan edelleenkin itselleni tätä blogia, muutama IRL ihminen lukee tätä myös ja sivuan heitä ja monia muitakin ihmisiä tällä enemmän ja vähemmän, ohimennen tai syvälliseti pohdiskellen. Vaikka tapahtumat perustuvat pitkälti tositapahtumiin, niin kaikkea en tänne kuitenkaan kirjoita. Syystä, toisesta ja jostain muusta syystäkin. Kaikkea en halua jakaa ja hyvin usein tänne päätyvät ne erikoisemmat asiat, surut, ilot, naurut ja ne "arkiset" asiat jäävät kirjottamatta. Tarkoituksella tai tahattomasti. Rivienvälejä ei kannata lukea, ei kannata pohdiskella tiettyjen asioiden puuttumisia, tai sitä miksi kirjoitan jostain ihmisistä tai tapahtumista enemmän kuin toisista. NIIIIN. Minä itse ja minä. Minulle tehty blogi, minua varten. Herneet pois sieraimista. Jookosta. Olen nimennyt tämä kirjoittelun itsellenin terapianurkaksi, joten annetaan tämän olla minulle sellainen.

Tänään kesken pihamaan haravoinnin sain oivalluksen. Ajatuksen minkä olisin halunnut jakaa, mutten kyennyt siihen. Pistin myöhemmin ajatuksen tekstarina menemään ja jotenkin siinä pimenevässä illassa loksahteli juttuja pienessä päässäni paikoilleen. Ajattelin eräästä ihmisestä vilpittömästi positiivisia ajatuksia, toki ei ne ennenkään ole olleet juurikaan negatiivisia, vaan enemmänkin jotain muuta, määrittelemätöntä fiilistä. Kukaan ei varmasti oleta, että minun pitäisi moisia positiiivisia tunteita tuntea tapahtuneiden taustat huomioon ottaen. Minulla se oli kuitenkin vapauttavaa pystyä ajattelemaan ja puhumaan jossain määrin kipeästä tai vähintäänkin varsin häiritsevästä asiasta neutraalisti. Tai se itsessään, että pystyn irottautumaan itsekkäistä ajatuksistani, haluistani ja toiveistani ja toivon toisille onnea. Hienoa minä. Hemmetti vie. :))

kisuja

Uneton yö

En tiedä mitä on pielessä ja mikä on sekaisin, mutta taas heräsin aivan liian aikaisin. Harmillista. En jaksanut sängyssäkään pyöriä, joten paneuduin päivittämään varmuuskopioni kuntoon tietsikan tiedostojen osalta. Siinä samassa tuli siivottua sähköposteja. Olen näköjään tehnyt edellisen kerran sähköpostien osalta siivouksen melkein kymmenen kuukautta sitten. Posteja oli tuhansia, enkä jaksanut jäädä niitä suuremmin valkkaamaan. Toivottavasti joukossa ei ollut mitään kovin tärkeää.

Maileista löytyi myös historian havinoista muutama hyvin henkilökohtainen posti. Kaikkea sitä on tullutkin kirjoitettua ja kirjeiden kovin kauniista sävystä voisi päätellä paljonkin asioita sen hetkisistä tapahumista ja tunnetiloista.  Jotenkin miettiessäni elämääni taaksepäin, hämmennyn edelleenkin siitä miten eräs henkilö tuli elämääni kovin yllättäen ja vahingossa. Melkein pyörremyrskyn tavoin. Hän muutti elämässäni paljon, hämmensi ja herätteli näkemään, tuntemaan ja elämään. Hyvässä mielessä siis. Yhtä yllättäen hän aikoinaan hävisi myös elämästäni. Noh, elämä on. Eikä siitä sen enempää. Kaikella sillä oli varmaan se tarkoituksensa. Märinät on märisty, haavat on nuoltu ja elämä jatkuu. Muistot ja muutokset minussa jäävät kuitenkin elämään. Tunteet ja fiilikset tulivat niin kovin eläväisinä mieleen, joten ihan ilman kyyneliä tästäkään ei selvitty.

Parempi kuitenkin näin. Tällä lopputuloksella ja tällä tarinan kaarella. Selkeästi nämä unettomat hetket eivät sovi minulle :(

Ja iltapäivällä kissanpentuja katsomaan. Nyt on hyvä fiilistellä Jenni Vartiaisen parissa tämän nörtteilyn keskellä. Mukaan mahtuu Lady Gagaa, kasari ja ysärihittejä ja tietty henkilö on myös tartuttanut mulle P!nk villityksen.  ;) Ohessa voi myös hyväntahtoisesti keskustella siitä onko Tässä autossa särmää vai ei. Lohdullista varmaan oli se, että ikäkriisini kanssa parasta aikaa taistellessani minua kutsuttiin juuri MissTeiniksi. No henkinen pentuhan minä kyllä olen, siitä ei voi kiistellä. *reps*

Tajunnanvirtaa

oli nyt niin isoa tajunnavirtaa, että sensuuri iski. *virn*

Hop

Perjantai. JEE. Viikonloppu JEE JEE. Tiedossa ei ole mitään erikoista, kunhan vaan olen muuten vaan iloinen. On mahdollisuus nukkua  pitkään, tehdä hyvää ruokaa, nauttia vaan rauhaisasta paikallaan pysyvästä elämästä.

Haaveissa olisi päästä koeajamaan muutama auto, tehdä varmuuskopiot vihdoinkin kondikseen kuvista, päästä lenkille ja ulos. Kenties uintireissu voisi olla kiva. Ilmassa on ollut myös aavistu kissanpennun tuoksua, ehkä, siis ehkä, sijoitan hetkeksi punaisen kissanpennun luokseni odottamaan uutta kotiaan. Katsotaan nyt kuinka suunnitelmat etenevät. Tahtoni olen asiassa ilmaissut, joten ehkä kodissani on pienen kissamirrin mentävä tyhjä aukko. Katsotaan nyt, asiat selviävät tässäkin asiassa.

Tämän  aamun poskilihaksia kramppaavat keskustelut käytiin aggregaatista.

Aggregaatti (polttomoottori-generaattori) on laite, joka tuottaa suoraan sähköä esimerkiksi bensiini- tai dieselmoottorin voimalla. Aggregaatti on useimmiten siirrettävä ja sen tyypillisiä käyttökohteita alueet, joihin sähköverkko ei ulotu tai sähkön jakeluhäiriön varalta tarvitaan nopeasti varavirtaa.

*tirsk* Keskusteltiin sen tarpeellisuudesta ja käyttöfunktiosta noin niinkun omakotitalon yläkerran asukkina. Pakokaasuista ja käyttömukavuudesta keskusteltiin kovasti, käyntiäänestä puhumattakaan.Tosin voidaan myös ajatella, että dieselmottorin jytke peittää taas muita, kenties häiritseviä ääniä alleensa.Oli ne äänet sitten alakerran kiljuvat ja vauhkopäisenä loikkivat ipanat tai muu oopperalauluun verrattavissa oleva kiekumiskonsertti jossain muualla.

Jaa-a, en mie sitä nyt varmaan niin usein tarvii. Toki siihen hädän hetkeen olisi syytä varustautua hyvin, ei ole kiva jos sähkö loppuu väärässä hetkessä ja paikassa. Ei totisesti ole, sen verran omakohtaista viimeaikasta kokemusta tästäkin ikävästä seikasta on. Onneksi olen kuitenkin jo se "ikääntyvä" daami eläkepäiviä odotellessa, joten tuo virran tarvekin on varmasti vähenemään päin. Kyl mie pärjään nykyisilläkin konsteilla. :))  *Tirsk uudestaan*

Niin-n ja sakset eivät nyt olleet mitään niin järkyttävän pahaenteistä, vaikka yks jos toinen taho asista hämmästyneen ja hetkittäin jopa huolestuneen kyselyn pisti pystyyn. Ihan rauhassa vaan.

Juu-u. Ja mie olen ihan ällöttävän hyvällä päällä, melkein ilman mitään näkyvää suoraa syytä. Hyvä näin.

Hip

Onpas minulla ylipirteä ja ylitehokas olotila. Hieman tuossa hämmennyin varsin suorasta kommentista  "pilluu tekisi mieli". Eiköhän se kommentti ollut siis ihan yleisluontoinen kommentti, mutta outoa oli vaan se asian noin suora sanominen juuri minulle. Kaikenlaista siis.

Muuten on taas vähän rauhaisampaa jo senkin takia, että riittävät yöunet auttavat aina asioihin. Ilokseni voin todeta menneen vuoden olleen ainakin vauhdikas ja tapahtumarikas. Siinä matkan varrella olen näköjään muuttunut ihmisenä melkomoisesti. Muutos on toivottavasti ollut vaan hyvään suuntaan, mutta läheiset varmaan voivat sanoa siihen oman mielipiteensä. Ainakin olen ärhäköitynyt kovasti, oli se sitten hyvää vai pahaa.

Niin-n ja minä tarvitsen sakset. Ja minä tarvitsen tapaamisen erään henkilön kanssa. Ehei-ei kyse ei ole tästä, haluan vaan kuvainnollisesti katkoa tietyn, vääränlaisen, yksittäisen sitovan langan hänen ja minun väliltäni. *Naps*

Huh, olipas tuo nuo teatraalista. :)


********************
Sain päivällä varsin ihanan tekstarin. Ystävä kysyi kummastellen, ettei kai hän moisia omituisuuksia ole mennyt laukomaan. Että tekisi mieli jotain. :)) No ei hän ollut. Ei hänellä ole mitään syytä huoleen. Niin väsynyt hänkään ei ollut tällä kertaa, että moisia päättömyyksiä olisi suustaan mennyt päästämään.

Tämä tekstari meni kastiin päivän piristykset.

Congratulazioni

Aamu  alkoi hieman nihkeästi, puolittaisesti sekopäisissä fiiliksissä. Kiitos kuuluu illalla nappaamieni lihasrelaksanttien sekoittamalle päälleni. Kestipäs moisten droppien vaikutus yllättävän pitkään.  Aamulla ilahduin onnittelusoitoista ja eritoten yksi tietty soitto sai mieleni kovin iloiseksi. Hyvä näin. :) Niin-n, taas mie vanhenen. Jonkinlaista riemua voinen varmaan repiä kommentista, että onpahan yksi vuosi lähempänä eläkeikää. Heh. :)
Liekkö vierailulla olevan hormonihirviö, vai mikä. mutta minun piti hieman itkeä tirauttaa aamun hämärinä tunteina. Itku ei ollut ahdistunutta, ei kipeää tekevää, ehkä se oli enemmänkin helpottavaa ja vapauttavaa. Kaikenlaista sitä, eli on tämä naisen elämä niin kovin outoa välillä. Toki taidan itse tietää moiseen tihrustamiseen sen tarkemmankin syyn, mutta olkoot se analysoimatta. Nyt on hyvä jatkaa rauhaisasti päivän puuhia.

Meemiä

Bongasin mukavan meemin Tiinalta Enimmäkseen Harmiton blogista. Mukavalta vaikutti, joten piti ihan  innostua asiasta.

“Kerro itsestäsi kirjahyllystä löytyvien otsikoiden avulla.”

Oletko mies vai nainen?
Tyttö joka leikki tulella

Kuvaile itseäsi.
Haka

Kuinka voit?
Häpäisty

Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi.
Tummien perhosten koti

Mihin haluaisit matkustaa?
Irlantilainen syleily

Kuvaile parasta ystävääsi.
Hypnotisoija

Mikä on lempivärisi?
Mustalla merkitty

Millainen sää on nyt?
Musta

Mikä on mielestäsi paras vuorokaudenaika?
Syttymispiste

Jos elämäsi olisi tv-ohjelma, mikä sen nimi olisi?
Rauhaton mies

Mitä elämä sinulle merkitsee?
Forrest Gump

Millainen parisuhteesi on?
Kirjastokissa

Mitä pelkäät?
Panssarimonnit

Päivän mietelause?
Nalle Puh rakentaa talon

Minkä neuvon haluaisit antaa?
Marraskuu on musta hauta

Miten haluaisit kuolla?
Löytöretkiä Suomalaiseen luontoon

Mottosi?
Pahan Jäljillä

Hmph ;)

Minua on nyt roimittu useammankin henkilön taholta tuosta aivan turhasta rivienvälien lukemisestani. Niin-no, niin, noooooh. Ei pitäisi, eikä saisi. Tiedän kyllä. Tiedostan varsin realistisesti, että maailmankaikkeus ei pyöri minun napani ympärillä. Tähän tietoon peilattuna pitäisi minunkin jo uskoa ja älytä, että jokainen saa kirjoittaa mitä haluaa, minne haluaa. Oikeasti. Eläköön sananvapaus. Hittoako minä henkilöiden subjektiivisista pohdinnoista loukkaannut.
Ihan sitä samaa tilitystä minäkin teen, parasta aikaa. Niin.
Hemmetin  herkkänahka minä. :(

Onneksi on ystäviä. Taas kerran.

*****************************************
Ehkä minä en ole ihan parantumaton tapaus. Annoin jo periksi piirun verran typerässä jästipäisyydessäni.Nyt sitten sain hoidettua ikävän jäsenmaksuihin liittyvän sotkun pois. Johan tuota olen ollut soittamassa viimeisimmät kolmisen kuukautta sitä puhelua. Puhelu mukavan virkailijan kanssa kesti minuutin ja paperit tulevat jo tällä viikolla postilaatikkoon. Miksi ihmeessä tätäkin piti vitkutella?

Uneton yö...taas

Jahas. Nämä unettomat yöt alkoivat taas. Tiedän syynkin tähän öiseen heräilyyn, sen verran useasti tämä on toistunut. Kun vaan jostain saisin keinon hoitaa tämänkin asian kuntoon. En taida tosin tietää itsekkään koska ja miten asiat on kunnossa. Huono yhtälö siis. Ehkä aika näyttää... asap please.
Onpahan ainakin aikaa ratkoa asioita ja pyöritellä niitä mielessään haluamikseen. Oli se sitten järkevää tai ei.

Kuutamo

Kello 22.44, 22-10-2010, Porin Reposaari, Kallon Majakka.

Yöllisellä reissulla olisin maksanut aika paljon kameran jalustasta. Kuutamo oli upea, joten puitteen loistaviin kuviin olisi ollut olemassa. Nyt kaikki kuvat ovat vähän enemmän tai vähemmän tärähtäneitä pitkällä suljinajalla. Harmittaa himskatisti. Taidan tietää mitä ostan itselleni synttärilahjaksi.

Viikonlopusta

Viikonloppu oli hyvä. Se oli riittävän pitkä, vaikka toki olisin voinut siihen ottaa muutaman lisävapaa jatkoksi. Runsaasti liikuntaa, ulkoilua, merta ja jopa jossain välissä  maltoin nukkua univelkojanikin pois. Puhuttiin myös muutamia asioita ääneen ja on niin kovin harmillista, miksi näitä asioita ei aikoinaan tullut rohkeammin puhuttua. Ehkä sitä vaan oli niin lähellä asioissa, niin syvällä ongelmissaan ettei kaikkea kyennyt käsittelemään. Hyvä, että asiat on edes nyt sanottu.

Autokuume ei vaan ota laantuakseen, järkisyyt eivät nyt taida enää riittää hillitsemään tätä virusta.Vaihtoehtoja merkistä ja mallista oli vertailussa kaksi, mutta nyt yllättäen puskista tuli kolmas varsin varteenotettava versio. Joskus olisi syytä ne silmälaput poistaa silmiltä, ehkä tässäkin autoasiassa. Pitäisi nyt vaan päästä koeajamaan tuota autoa...

Mielikin alkaa taas kuohahduksen jälkeen tasaantua. Aamulliset blogien lukemiset eivät selvästi sovi minulle, varsinkaan jos olen näin helvetin herkkänahkainen naiseläjä. Pysäyttävänä verrokkina asioiden mittasuhteille on lähistöllä sattunut omakotitalon tulipalo, mikä liippaa minua läheltä ammattillisessa mielessä. Onneksi ihmishenkiä ei siinä menetetty, mutta omat kitinät taas tuntuvat naurettavilta. En edes osaa miettiä miltä nyt tuntuisi kodittomana, kaiken maallisen omaisuuden menettäneenä, kirjaimellisesti savuavien raunioiden äärellä. Eikä tuo puhelinkeskustelu ollut välttämättä mitenkään miellyttävämmästä päästä, mitä talon omistajan kanssa kävin. Surullista.

ÄRRR

Aamu alkoi niin suuren närkästyksen, siis suoranaisen vitutuksen parissa, ettei taas tosikaan. Turhaahan se hermostuminen on, tiedän sen. Onneksi joku järjen hiven oli kuitenkin jossain tallella ja en tarttunut heti puhelimeen kertoakseni mielipiteeni asiosta.

Ehkä minä seuraavalla kerralla taas muistan olla lukematta ihmisten blogeja varsinkaan näin aamulla, silmät ristissä, juuri ennen töihin lähtöä.Ilmaisunvapaushan on hyvä juttu ja asioista voi ja saakin olla niin montaa eri mieltä. Huonoa on tapani lukea niitä helvetin rivienvälejä. Olen loistava lukemaan niitä  ja käännän asiat valitettavan usein liian henkilökohtaiseksi itselleni, oli siinä aihetta tai ei. Tosin tässä tapauksessa ei tarvinnut edes lukea rivien välejä, mutta enhän minä olisi ollut minä, ellen olisi jostain syystä onnistunut kaivamaan jotain hiton piilomerkityksiä ihan muista, asiaan kuulumattomista ilmaisuista. Kaikesta huolimatta loukkaannuin syvästi. Osui ja upposi. Siitä onko loukkaantumiseni aiheellista vai ei, jääkööt analysoimatta kun tämä subjektiivinen näkökantan ei varmasti ole tällä hetkellä objektiivinen. Osaan kyllä loukkaantua ihan ilman syytäkin, mutta mutta... Laskeutukoon tämäkin episodin pölyt nyt suosiolla alas, kyllä minä taas rauhoitun jossain vaiheessa.

Olkoot. Ei jaksa. Varsinkin kun silmissä painaa viime illan autoilut räntä-, vesi- ja lumisateessa. Pimeä tie on autoilun kannalta perseestä ja 400 kilsaa lyhyillä valoilla on aika raskas rupeama ajaa. Musta, märkä asfaltti imee kaiken valon ja poikkeuksellisesti tuli tehtyä kunniakierros Lahden keskustaan väärien kaistavalintojen takia. ÄRR sillekin. Tietyömaat ovat myös varsin haasteellisia puuttuvien kaistamerkintöjen vuoksi, hieman sai arpoa mistä keilarivistön välistä nyt ajaisin, että tiellä vielä pysyisin.Tiedossa on myös tänään työterveyden puolelta tarkastus ja en juuri nyt jaksaisi sitä kitinää, että miksi hitossa sinä olet noiiiiiiinnnnn lihava. Tee asialle jotain tai kuolet heti huomenna. Jos jotain positiivista asiasta kaivaisin, niin saanpahan ainakin uusittua lääkereseptit, tervetuloa taas ihanat lihasrelakstantit elämääni.

Joo-o. Minä olen närkästynyt. Loistavaa aamua vaan minulle. Toivottavasti raivo laskee, ennenkuin saavun työpaikalle.

Kissa(t)

Kotikissa innostui yllättäen lauantai-illan perinteikkäästä Avara Luonto-dokkarista. En tiedä mikä kissaa niin kovasti kiinnosti, mutta herkeämättä hänen kuitenkin piti tapahtumia tuijottaa. Välillä neiti kävi jopa tarkistamassa telkkarin takaaa, minne sen lajitoveri oikein loikkasi. Varsin söpösen näköistä puuhaa, ettenkö sanoisi.



Merellistä elämää



Herrainpäivät

Herrainpäivät

Yyteri

Yyteri

Yyteri



Kallo



Ympyräsuinen herkku(ko)

Tuo ruttuinen otus on sitten nahkiainen, tai siis kaksi savustettua nahkiaista. Rasvainen, melkomoisen miedon makuinen ja yllättävän sitkeä syötävä. Rakenteellisesti varsin mielenkiintoinen otus, kalahan se ei siis ole. Selkäruotoa ei löydy, mutta pehmeä rustomuodostelema toimittaa selkäruodon virkaa. Ei kiduksia, rivi kiduaukkoja toki löytyy, pään päällä "kolmas silmä", jolla ne havainnoivat valoa. Otuksilla ei siis tietenkän ole suomuja ja raasut kuolevat kutunsa jälkeen n.6-7 vuoden kypsässä iässä. Toukkavaiheessa, ennen lisääntymisikään ovat harmittomia toukkia pohjamudissa, mutta siirryttyään takaisin jokiin lisääntymään ovat loisia kiinnittyen imukuppisuullaan mm.kalojen kylkiin.

Hintaa huimat 2.5 euroa kappale, en edes uskalla mikä tulisi kilohinnaksi moisille sinteille. Edelleenkään ei löytynyt sille savustetulle muikulle voittajaa...Ehkä tämäkin olisi herkkua lämpimänä, suoraan savustusuunista otettuna.

Tiistai

Viikonloppu oli ja meni. Siihen mahtui niin hyvää kuin huonoakin, menemistä, tulemista ja elämistä yleensä.
Niin ja Jenni Vartiaisen konsertti. :) Nainen on  taivaallisen kaunis, ihana niin katsella kuin kuunnellakin.

Ystäväni oli viikonloppuna yökylässä pitkästä, pitkästä aikaa. Tuli vaan jotenkin niin surullinen olo kuunnellessani hänen parisuhdettaan ja elämäänsä. Syy parisuhteeseen elämiseen ja olemisen mielestäni täytyy olla jotain muuta, kuin se pelko siitä pärjääkö yksin taloudellisesti ja henkisesti.

Tiedän itse omasta elämästäni, että lähteminen ja suhteen päättäminen vaatii sen oman napsahduksen. Se oivalluksen ja varmuuden siitä, että tässä tämä nyt oli. Sen, että tietää kokeneensa riittävästi, sen että tietää ettei mikään jäänyt kesken. Se on ihan turha kenenkään ulkopuolisen koettaa herätellä ajattelemaan ja näkemään sitä miltä tilanne näyttää ulkopuolisin silmin. Toivon, että hänenkin asiat järjestyvät. Apua on nyt tarjottu, niin ystävien kuin virallisemman tahonkin puolelta. Kun hän vaan saisi rohkeutta tarttua niihin auttaviin käsiin. Toki tiedän henkilökohtaisesti, kuinka iso kynnys avun tarpeen myöntäminen ja varsinkin sen vastaanottaminen on. Elämä kantaa kuitenkin, sen hypyn tekeminen se suurin haaste on.

Ehkä minunkin kannattaisi keskittyä ihan vaan tähän omaan elämääni. Tässä vaiheessa elämääni voinen varmaan vaan toivoa, että olisin edes jostain tekemistäni virheistä ottanut opikseni. Muuten on ihan turhaan päättynyt aivan liian monta ihmis- ja ystävyyssuhdetta.

Viime aikojen huvituksesta on pitänyt huolta Suomen Hippos. Sain postitse kotiini ponin rekisteröintitodistuksen, sen mukaan omistaisin vuonna 1998 syntyneen shetlanninponi-tamman. Paperin mukaan olen ollut ponin omistaja vuodesta 1992 alkaen ja paperit olivat jääneet syystä tai kolmannesta Hippoksen arkiston kätköihin. Papereiden löydyttyä jostain, he lähettivät paperit viimeiselle rekisterissä mainitulle omistajalle. Noh, kai se oli kiva omistaa se poni, jota en ole koskaan nähnyt

ja jonka oletan olevan jo kuollut ja kuopattu eläin pitkän aikaan.

Ja lisähuvitusta aiheutti iltapäivällä työntantaja. Oli kohtalaisen huvittavaa saada kuohuviinipullo lahjaksi ja hipsiä sen kanssa kotiin, nautittavaksi joskus hyvässä seurassa. :))

Huomasin myös viikonloppuna, että pidän suuresti Jasmiiniriisistä. Siitä en sentäs ottanut kuvamateriaalia,. :)

Räpsyjä

Kenkävero

Kirkkomuseo, Kivisakasti



Surumielistä

Osui ja upposi, sekä muitä hämmentyneitä ajatuksia

Kävin aamulla puhelinkeskustelua ystävän kanssa. Keskusteltiin ihmissuhteista, motiiveista, miksi kukakin on/on ollut suhteessa kenenkin kanssa yms. Hemmetti, että keskustelu osui ja upposi, vaikkei ne aiheet ja kommentit olleet todellakaan suoraan suunnattu juuri minulle. Pohdiskelu on yleisluontoista ja hän pohdiskeli asioita omalta kannaltaan.

 En tiedä mihin äärimmäisen kipeään paikkaan sisälläni ystäväni onnistui sohaisemaan tahtomattaan, mutta kovin monenlaisia tunteita ja ajatuksia puheet minussa herättivät. Ja kyynelhanat aukesivat sitä myöten kuin omat ajatukset tajuntaan puhelun jälkeen rynnivät. Siinä sitä sitten työpaikalla, työpöydän äärellä vollotin taas kerran omille oivalluksille. En itsekkään käsitä mitä tapahtui, miksi tunteet saivat vallan noin valtoimenaan, mutta päällimmäisenä ja ensimmäisenä tunteena oli jostain syystä ääretön häpeä. Tehdyistä asiosta, tekemättömistä asiosta, itsekkyyden takia, kaiken takia. Tuli todellinen lumipalloefekti, yksi pieni lause pisti täyden lumivyöryn liikenteeseen ja sai miettimään historiaa vuosikymmenien taakse.

Viattomasta sivulauseesta ja kevyestä keskustelusta tuli näköjään itselleni aika rankan itsepohdiskelun paikka. Tuntuu myös, että se mitä tämän pohdinnan jälkeen itsestään taas oivaltaa, ei ole kovinkaan kaunista katseltavaa. Toisaalta on varsin mielenkiintoista oivaltaa uusia asioita itsestään. Kipu ei ole aina pahasta, tuskin tässäkään asiassa.

Ja jälleen kerran olen iloinen,  että on ystäviä. Jotka saavat miettimään ja pohtimaan tätä elämää, avartamaan  maailmankatsomustaan, osaavat esittää oikeita kysymyksiä, herättelevät miettimään asioita eri kantilta. Oi taivas sentäs tätä elämää. Kiitos teille kaikille.

Auts, mutta omalla laillaan niin ihanasti auts.

Hyvä olla

Minulla on tajuttoman hyvä olla juuri nyt. Tähän ei ole tarvittu mitään ihmettä, jotain vaan on nyt muuttunut. Ihanaa. Istun sohvatuolilla, kylpytakissa, juon Pepsi Maxia ja olen vaan. Siihen, että onnellisuuteen ei näköjään vaadita aina niin suuria asioita. Kukaan muu ei muuta elämääni, kukaan muu ei tee minua onnelliseksi. Kaikki lähtee itsestäni, sisältäni ja omasta hyvinvoinnistani. Sitä hyvää mieltä ja oloa voi myös jakaa, yleensä sitä silloin tulee myös takaisinpäin. Hymyllä ja ystävyydellä saa paljon enemmän, kuin sillä naamanorsunvitulla-ilmeellä ja ainaisella kitinällä.

Onpas tämän paatoksellista, melkein kuin jo jotain uskonnollista höpötystä. Huh. ;) Kaikki on kuitenkin minulla hyvin, enemmänkin kuin hyvin. Toivotaan, että tätä olotilaa jatkuu pitkään.

Heikko hetki

Meinasin sortua menneisyydeen synteihin, mutta ähäkutti enpäs enää toista sitä vinkuvonkuvalivali-kaava. En sorru samaan sontaan enää, en. Jotain hyötyä tästä jästipäisyydestä. Tämä on nyt tahtojen taistelua, niin.

Palavereissa juoksenteluiden välissä ehdin myös myöhästyä kampaajalta 20 minuuttia. Vakikampaaja oli kuitenkin vikkelä ja ehti laittaa hiukset kuitenkin uuteen uskoon. Tai no lyhempään ja vaaleampaan uskoon paremminkin. Kampaajalta tuli puhetta konserteissa käymisistä ja kerrankin kannatti lörpöttää muuten vaan. Kampaajalta saadun vinkin jälkeen oivalsin tilailevani lippuja perjantain Jenni Vartiaisen keikalle. JES. Hieno homma. Tykkään naisesta ja hänen musiikistaan yli kaiken ja sain jopa kamun vonkailtua mukaan keikalle. Hyvältä kuulostaa tämän viikonlopun suunnitelmat.

Ja nyt sitten illan toiveissa olisi se salibandypelin uusintakatsominen, viimeksi olinkin liikenteessä päivää liian aikaisin. Josko nyt olisin oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Naps

Istuin aamulla autossa, työpaikan parkkipaikalla. Pimeässä. Ketään ei ollut vielä tullut töihin, kukaan muu ei vielä liikkunut missään. Ulkona oli kurjaakin kurjempi keli, vetistä räntäsadetta räimi auton tuulilasiin. Viilenevässä autossa, ikkunoiden huurtuessa pikkuhiljaa, jossain sisälläni jotain sanoi kuvainnollisesti "naps". Oliko tämä nyt vihdoinkin SE oivalluksen hetki. JES. Menneet ovat menneitä,  tietyt asiat ja hetket olivat loistavia ja niitä ei  enää saa takaisin. Eikä edes tarvitse saada. Muistot säilyvät, elämä jatkuu ja muuta liirumlaarumsontaa tähän väliin. Huh ja erittäin sarkastinen, itseironinen naurahdus, ettenkö sanoisi ihan peräti röhönauru tähän väliin. Saakutti vie. :D

Eiköhän tuo jossain pyöriskely taas tältä erää riitä, säkin voinkin pistää  kuivumaan toistaiseksi ja tuhkan siirrän odottamaan seuraavaa hepulia. Voisin toki pistää moiset vermeet pitemmäksikin aikaa piiloon ja pois, eli tasaista elämää on nyt tilattu... ööö...toistaiseksi.  Tilaisin siis alustavasti kuukauden määräaikaisen, seesteisen ja tasaisen ajanjakson tänne Savoon, KIITOS. Jatkossa toki se toistaiseksi voimassaoleva sopimuskin olisi varsin kiva, kenenkähän kanssa minä allekirjoitan tämä sopparin. Hmm.

Mietiskelin tuossa avartavani maailmankatsomustani hieman. Haluan mennä katsomaan jääkiekkoa. Poikkeuksellisesti mielenkiintona olisi SM-liigan ottelu ja äijien totista pelaamista melkein elämää suuremmasta asiasta. Ihan siis oikeasti haluan, omasta vapaasta tahdosta. Ehkä en siitä innostu sen enempää, mutta voinpahan kuitata yhden asian pois kerranelämässäkoettaviaasioita-listasta. Listalta löytyy myös nahkiaisten maistelua, mistähän sitäkin herkkua mahtaisi löytyä ja voisinko kenties yhdistää nämä eksoottiset kokemukset toisiinsa samalla reissulla? Siis ei nyt siellä hallilla tarvii sitä nahkista syödä, mutta jos edes samalla rannikkoseudun matkailureissulla saisin molemmat kokemukset kuitattua tehdyksi.

Haluan myös kampaajalle, salibandia seuraamaan, valokuvaamaan, kätköilemään, uimaan ja kuntosalille. Haluan myös tavata jossain vaiheessa muutaman uuden tuttavuuden ihan IRL ja liudan vanhoja ystäviä, jotka toivottavasti eivät ole liikaa hermostuneet laiskasta yhteydenpidostani, tai viimeaikaisesta raivostuttavasta kokoaikaisesta valittamisestani. Ihaninta tässä on taas se, että tunnen haluavani ylipäätään edes jotain pitkästä, pitkästä aikaa. Piehtarointi synkissä vesissä ei todellakaan tee hyvää, millään lailla.

Ne saakutin työasiat lutviutuvat tuossa ohessa, niillekään en mitään voi, joten luvutusvoitto tällä kertaa tuon asian suhteen. Odotan muiden tekevän osuutensa, siis sen mistä heille ison määrän rahaa joudumme maksamaan ja lakkaan vouhkaamasta turhasta. PISTE. Niin.

Toivottavasti illalla saan sanoa toisen kerran tällä päivällä JES, että kotikotona ei kenelläkään ole oikeasti hätää. Että se yksi vaiva oli oikeasti vaan jotain melkein harmitonta, ei mitään vakavaa. * pieni huokaus* tälle asialle.

****************
kello 17.18.
JES
Uutiset lääkäriltä on helpottavia, se onkin vain astmaa. :) Ei keuhkosyöpää, nyt kun vielä onnistuisi tuo tupakanpolton lopettaminen. Pidän peukkuja.

Hikeä ja kyyneleitä

Kiitos, että kykenen liikkumaan. Kunnon revittely, toistot, liikunta ja kipeät lihakset muistuttavat siitä, että olen elossa. Eiköhän se sisällä oleva viha/ahdistus/vitutus/ihanmikävaan jossain vaiheessa lopu, pakkohan se on. Hitto vie, yllättävän tiukille tämä nyt tuntuu ottavan.

Huomenna tulee myös tulokset läheiseni terveydentilasta. Minua pelottaa, mutta turha miettiä mitään ennenkuin on todellista tietoa yhtään mistään. Elämä on. :(

Hih

Teen juuri kokeellista testiä ihmisyksilöillä. On kovin mielenkiintoista seurata työkavereiden ilmeitä heidän bongatessaan tämä korun kaulastani. En tiedä mitä mielenyhtymiä ja ajatuksia ihmisellä herää, mutta ilmiselvästi ajatuksia tuntuu heräävän. Hmm. Varsin mielenkiintoista kuulla se ensimmäinen kommentti, kenellä on jotain kanttia sanoa jotain. Firman komistus, urheilevat jääkiekkoilija ja varsin mukava herra, jäi aamulla lappujen täyttämisen ohessa tuijottamaan varsin suoraan ja hämmästyneesti. Onpas tämä nyt hauskaa hämmentää ihmisten ajatuksia, rikkoa vähän mielikuvia ja stereotypisiä ajatuksia...

;)

Synkkä ilta

Eilen oli taas säännöllinen "vollotusta ilman syytä, helpota oloasi"-ilta. Tai tietysti kaikelle löytää syyn kun oikein kaivelee, myös tälle vollottamisellekin. Kaivelua ei tarvinnut ulottaa mitenkään kovin syvälle, pikaisella pintaraapaisulla paljastui taas yhtä sun toista mietittävää. Olo helpotti kuitenkin yön aikana, aamulla oli kevyempi olo ja tietenkin runsaasti pöhöttyneet silmät. Kaiken sen turhan asioiden pyörittämisen ja miettimisen ohessa tuli onneksi niitä hetkittäisi oivalluksen väläydyksiä. Nyt kun vaan saisin pidettyä  niistä oivalluksista kiinni, ilman että taas menen monessakin asissa TAAS siitä mistä se aita on matalin.

Hitto.Säälittävää. Ravistelen taas itseäni rivakasti niskasta, ehkä se läimäytys tekisi henkisesti myös hyvää. Nyt voin huutaa itselleni "HERÄÄ PAHVI ja aukaise silmäsi". Saakutti vie, että aikuinen naista voi olla sokea omille heikoille kohdilleen, jotenkin sitä luulisi jo tähän päivään mennessä tuntevansa itsensä. Pyh. Vielä mitä.

Onneksi on arki ja juuri  nyt piirun verran liiankin haastava työ. Rutiinit pitävät liikenteessä ja siinä ohessa voi taas työstää itseään paremmaksi ihmiseksi.  *Sarkastinen naurahdus*

Töistä sen verran, että ongelma mikä on aiheuttanut runsaasti päänvaivaa, saatiin kolmannen osapuolen taholta korjattua. Ongelma kosketti alunperin n.150 asiakasta, mutta kun heidän ongelmansa saatiin hoidettua kuntoon, pakka levisi täysin. Nyt ongelma hieman erimuodossaan koskettaa n.4000 asiakkasta. Aikaa ratkaista ongelma on tämä päivä, enkä edelleenkään voi kuin odottaa kolmannen osapuolen toimimista ja ongelman ratkaisemista. En tiedä enää nauranko vai itkenkö, joten ehkä sitten tänä iltana tyydyn itkemään. Taas. Jälleen kerran. Se kenen pää tästä vaaditaan vadille, ei ole epäselvää. :(

Tänä iltana huokuttelisi kovasti raivoa tihkuva hikireippailu, muodossa tai toisessa, jossain, jotain tehden. Pakko päästä jonnekkin riehumaan ja purkamaan tätä oloa. Onko moinen riehuminen sitten hyväksi näin lievästi flunssaisena on sitten taas ihan toinen juttu. ÄÄRRRRR..

Onni

Hymyilemme ja yritämme olla niin onnellisia kuin haluaisimme. Kunnes lopulta tajuamme, että onni on ollut aina läsnä. Onni ei ole haaveissamme tai toiveissamme, vaan tässä. Mukavassa tutussa elämässä.

Tämä viisaus tarjoiltiin minulle erään tv-sarjan tapahtumissa. Osui ja upposi.

Niisk

Nuha vaivaa, nenäliinoja kuluu ja flunssa pukkaa päälle. Lohdullista tällä kertaa on se, että en tarvitse nenäliinoja itkemisen takia. Kun tuotakin tuli harrastettua aikoinaan ihan riittämiin.
Tämä päivä pitää sisällä akvaarioita, niistamistä ja työpaikkahakemusten lähettämistä. Työasiat painavat hieman mieltä ja huominen on pahin mahdollinen päivä olla sairaana. Pakko päästä töihin. :( Flunssa, älä pahene tästä yhtään. Jookosta.

The Beatles - Let it be

Ensimmäisen kerran ikinä jäin tänään ajatuksilla miettimään tämän kappaleen sanoja. Osui ja upposi. Let it be-oikeasti. Pelottava havainto.

Töks, töks. töks

Töissä tökkii, pahasti, pelottavasti ja paljon. Toki tiedän, että en ole vastussa yksin, jossain on aina joku muu jonka pää on ensin vadilla. Silti sanat haaste, oikeus, tuomioistuin, uhkasakko ovat aika rankkoja asioita kun ne läväytetään kesken kiireisimmän työajan päin näköä. Veti hiljaiseksi näin pääkäyttäjän roolissa, sitten kiroilin kuin turkkilainen jonka jälkeen alkoi toimia vasta se järki. Aikaa vastineen antoon on 13 vuorokautta,. No tietysti nyt minullakin on kirjepaperi, millä voi aika loistavasti kiristää toimintaa kolmansilta osapuolilta joiden takia tähän sotkuun on ylipäätään jouduttu. Niin-n ja kiltteys on kovin yliarvostettua. Oli kyse sitten siviilielämästä tai työasiosta.

Muuten ei kuulu millään rintamalla mitään. *huokaus*, Sitä hämmästyttävän seesteistä elämää taisi kestää pari vuorokautta, joten voinen varmaan todeta että kurjuuden määrä on vakio. Kun yhden nurkan korttitalosta saa jotenkin kasattua, toinen nurkka osoittaa luhistumisen merkkejä. Tietysti voisi ajatella, että jokainen saa ansioittensa mukaan, joten kai se sitten niin on. Ihan sama. ***ttu. Eilen aamulla työkaveri totesi, että oletpas sinä ärsyttävän pirteä ja tyytyväinen. Tänään hänen ei tarvinnut todellakaan sanoa samaa.