Niin ja Jenni Vartiaisen konsertti. :) Nainen on taivaallisen kaunis, ihana niin katsella kuin kuunnellakin.
Ystäväni oli viikonloppuna yökylässä pitkästä, pitkästä aikaa. Tuli vaan jotenkin niin surullinen olo kuunnellessani hänen parisuhdettaan ja elämäänsä. Syy parisuhteeseen elämiseen ja olemisen mielestäni täytyy olla jotain muuta, kuin se pelko siitä pärjääkö yksin taloudellisesti ja henkisesti.
Tiedän itse omasta elämästäni, että lähteminen ja suhteen päättäminen vaatii sen oman napsahduksen. Se oivalluksen ja varmuuden siitä, että tässä tämä nyt oli. Sen, että tietää kokeneensa riittävästi, sen että tietää ettei mikään jäänyt kesken. Se on ihan turha kenenkään ulkopuolisen koettaa herätellä ajattelemaan ja näkemään sitä miltä tilanne näyttää ulkopuolisin silmin. Toivon, että hänenkin asiat järjestyvät. Apua on nyt tarjottu, niin ystävien kuin virallisemman tahonkin puolelta. Kun hän vaan saisi rohkeutta tarttua niihin auttaviin käsiin. Toki tiedän henkilökohtaisesti, kuinka iso kynnys avun tarpeen myöntäminen ja varsinkin sen vastaanottaminen on. Elämä kantaa kuitenkin, sen hypyn tekeminen se suurin haaste on.
Viime aikojen huvituksesta on pitänyt huolta Suomen Hippos. Sain postitse kotiini ponin rekisteröintitodistuksen, sen mukaan omistaisin vuonna 1998 syntyneen shetlanninponi-tamman. Paperin mukaan olen ollut ponin omistaja vuodesta 1992 alkaen ja paperit olivat jääneet syystä tai kolmannesta Hippoksen arkiston kätköihin. Papereiden löydyttyä jostain, he lähettivät paperit viimeiselle rekisterissä mainitulle omistajalle. Noh, kai se oli kiva omistaa se poni, jota en ole koskaan nähnyt
ja jonka oletan olevan jo kuollut ja kuopattu eläin pitkän aikaan.
Ja lisähuvitusta aiheutti iltapäivällä työntantaja. Oli kohtalaisen huvittavaa saada kuohuviinipullo lahjaksi ja hipsiä sen kanssa kotiin, nautittavaksi joskus hyvässä seurassa. :))
Huomasin myös viikonloppuna, että pidän suuresti Jasmiiniriisistä. Siitä en sentäs ottanut kuvamateriaalia,. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti