Hymyilyä

Pitkästä aikaa tapahtui jotain, mikä pisti kirjoittamaan. :)

Loma-aamun ihanin uutinen oli ehdottomasti raskautumisuutinen. Käytännössä henkilö jota en ole koskaan tavannut IRL, mutta jonka elämää toki olen ansiokkaasti stalkkaillut blogien ja facebookin avulla seurannut oli päivittänyt ihanan uutisen facebookiin. Heille tulee vauva, Oih ja voih. Vaikken itse nyt mikään suuren suuri fani muksuille ole ja vaikkei ne lapset ole minulle SE juttu, niin tulin vilpittömän iloiseksi ja onnelliseksi heidän puolestaan. Oih ja voih uudestaan. Niin-n ja joo, kerrottakoon vielä selvennyksenä se, että kysessä on naispari, joten siksi vielä kerran oih ja voih ja ihanaa :))  Ihanan hupsuahan se on iloita tuntemattoman ihmisen puolesta onnesta, jostain syystä tämä nyt vaan kosketti niin kovin mieltäni monestakin syystä.

Tietysti oman elämän kohtalainen tämän hetkin kaaoskin aiheuttaa näitä herkistymisiä. Elämä on kovin kahtiajakoista juuri nyt. Toisaalta olen kovinkin onnellinen, mutta toisaalta mielen pahoittumisia ja itkuja on viimeaikoina tullut enemmän kuin tarpeeksi. Osa on tullut ihan ansaitusti, mutta osa taas ei ole mielestäni mitenkään ansaittua. Hemmetin menneisyys ja lapsuuden traumat, opitut käyttäytymismallit ja jälleen kerran aivan liian kiltti minä.

Tänään suunnitelmissa itsetehty kebab. Tästä jos jostaintulee varmasti kivoja kuvia kesken jääneeseen kuvaushaasteeseen.

Kateellisuus

On taas se aika vuodesta kun saa olla kateellinen, jos niin haluaa.Voi pähkäillä taas kuinka vähänsitä  tienaa rahaa ja kuinka paljon kaikki NE muut saavatkaan. Kuka on sen listan ja tämän listan sijalla x. Veroutustiedot ovat siis taas saapuneet.
Jep, Ihan rauhassa. Ei se onni ole rahasta kiinni, toki helpottaa se elämää,  mutta eiköhän se onni tule jostain muusta. Vaikka siitä että saa olla nenäkkäin, tai että selkä on ollut hyvä jo pitkän aikaa ja sairaslomilta on vältytty. Onni on pieni tekstiviesti, kortti postilaatikossa, yllättävä puhelu. Arkista onnea on sekin, että Saa tehdä, tohuta ja mennä ja saa olla tekemättä jos siltä tuntuu. Työkaverin lausuma, yllättävä ja ystävällinen sananen, lapsen iloinen hymy ja onni lelusta lähikaupassa. Kaunis muistikuva menneistyydesta, mukavia muistoja kauniista kesäpäivistä ja retkistä luonnossa. Onhan näitä, onnen aiheita, syitä ja seurauksia kun osaa vaan ne katsoa Niin ja minulle on tiedossa huimat veronpalautukset, reilut satanen kilahtaa tilille. Jee sitä kulutusjuhlaa minkä tälläkin rahalla saan pistettyä pystyyn. :)

Vilkaisin duunissa jotain iltapäivälehden verolistaa ja jäin pohtimaan listalta tiettyjä sukunimiä.  Olisko kivaa olla sukunimeltään vaikka Von Rettig, Herlin tai Erkko vai olisko se vaan riesa. Myöskin sisarukset olivat monessa perheessä kovin hyvätuloisia, hymyilyä aiheutti sisarukset Tyrsky ja Myrksy Ylppö. Nuorilla sisaruksilla oli vuoden ikäero, ansiot eivät tosin jääneet mieleen, nimi kylläkin.  Ehkä olen kuitenkin ihan tylsä tavis duunari keskiluokkaisilla tienesteillä ja sukunimikin on mälsä -nen loppuinen. :) Hyvä näin. ( Edit. Olin näemmä tuossa tehnyt vanhingossa sukupuolen vaihdoksen sisarus Ylpöille, joten anteeksi Tyrskylle ja Myrkylle jotka ovatkin tyttöjä. Toki tuo syvempi googlettaminen kertoi koko nimet, jolloin olisin voinut päätellä sukupuolen tytöksi. No... saatana vie... kiitos anolle palautteesta. Ei siis tässäkään asiassa pidä olettaa mitään, vaikka tiedänkin samoja nimiä käytetyn myös pojilla).

Töissä oli tänään mukava murteiden päivä. Mieleen jäi paikan päällä käynyt paikallinen vanhaisäntä kumisaappaissaan ja Hankkija lippiksessään. Ihan oikeasti. Herran esitti asian hitaalla ja perinteisellä ulosannilla, loppupeleissä hän kaipaili niitä miespuoleisia kolleekoitani ja MIEStyönjohtajia. Kun ethän sinä tytönhupakko osaa häntä auttaa... jep. ;) En toki osannut auttaa, mutta olisin kyllä voinut viedä heti oikean henkilön juttusille jos isäntäitte olisi halunnut murheensa minulle kertoa. Ilosta toivat myös levveellä savon murteella jutellut mies Iisalmesta ja Oulun murtella vääntänyt herra Mäki. Mukavia olivat miekkoset ja murteet. Toki tästä mukavuudesta voisin...

Ulkona on poikkeuksellisen lämmintä ajankohtaan nähden, pihalla joku koristepuu on kasvattanut oksiin keväisen vihreät silmut tippuneiden lehtien tilalle. Kuinka puskalle mahtaa käydä pakkasten todella iskiessä. Säälin hieman puuta, mutta muuten tulkoot pakkaset, tulkoot jää, meikän autossa on jo talvitassut alla. Eipähän jäänyt viime tippaa tällä kertaa.

Viikonloppuna olisi tiedossa hyvällä tuurilla tiedossa mökkeilyä ja ehkä se vika kerta uintia järvessä ennen talven tuloa. Hah, ajatuskin hyrisyttää.

Hyvä olla

Oivalsin aamulla, että minulla on hyvä ja levollinen olla. Toki se ja tämä ja tuo asia voisi olla paremmin, mutta yleisolotila on varsin levollinen ja tyytyväinen. Pidän tästä olotilasta. Hienoa, että voin sanoa olevani onnellinen. MINÄ OLEN ONNELLINEN. Vau. Tuntuipa hyvältä sanoa noin.

Muita mainitsemisen arvoisia asioita ovat omituinen mieltymykseni Lassi Valtosen musiikkiin, tai no onko se omituista. Nightwishin liput on Joensuun keikalle jo ostettu ja olen varmasti kovin keski-ikäinen ja mälsä, mutta Suvi Teräsniskakin on yllättäen aikasta kiva. Kotiteollisuutta mielisin myöskin päästä katsomaan ja minut saa nykyisin itkemään kappaleella. Oikeesti. Juu-u, onhan se imelää ja onhan se sitä ja tätä, mutta vollotettaan nyt sitten tälle(kin). Höh. Tämän ON erittäin huolestuttavaa ja omituista. Pink! on yhä kovin mukavaa kuunneltavaa. Se sentäs ei ole muttunut mihinkään.

Olen vihdoinkin oppinut myös relaamaan, enää ei ole kamala kiire ja pakonomainen tekemisen tarve koko ajan. Tykkään toki autoilla entiseen malliin ja enkä juurikaan pakollisen arjen lisäksi yksin kotona viihdy, mutta muuten olen höllännyt sitä pipoa. Sunnuntai-aamuisin voi aivan hyvin herätä aamupalalla vasta kello 12 ja aamupalaakin voi syödä ihan leppoisasti ja rauhassa. Vaikka sitten sen kaksi tuntia, jos siltä tuntuu. Halutessani voin myös löhötä zombiena sängyllä tuntikausia. Kaipa tätä voisi sivistyneesti sanoa harkituksi laiskuudeksikin, mutta entäs sitten. Pikkuhiljaa ne äidin aivopesut ja opetukset alkavat karista, kaiken ei aina tarvitse olla tiptop ja nukkumaan voi mennä, vaikkei tiskit olisikaan tiskattu. Enää ei ole pakko jos ei taho. NIH.

Ehkä en ole enää se hapanimelä riivinrauta... Tai ainakaan niin pahasti. Hih.

Tehokasta (or not)

Lomat on toistaiseksi vietetty ja palattu turvallisesti arkisiin kuvioihin ja töihin. Ensimmäinen työviikko oli kovin nihkeähkön oloinen, sillä kyllähän se vihlaisee kun loman aikainen heräämisen ajankohta onkin yhtäkkiä lounasaika. Univelkoja oli ja tuli, mutta ehkä tämä rytmi tästä pikkuhiljaa palaa taas kohdilleen. Joskus ainakin. Lomalta paluuahdistustakin oli havaittavissa mittavissa määrin, en muista koskaan kärsineeni moisesta oireyhtymästä aikaisemmin. Tai sitten syy oli siinä, etten edes muista koska minulla on viimeksi ollut täysimääräinen kesäloma. Eipä niistä pätkälomista ole tarvinnut kärsiä mitään ahdistuksia suuntaan, taikka toiseen.

Olen tuossa kahlaillut loma-aikaisia kuvia lävitse. Ehkä ensi kerralla harkitsen otanko kameran mukaan, vai en. (otan kuitenkin, vaikka nyt uhoan nyt muuta) Sen vajaan tuhannen kuvan selaaminen ja lajittelu on aika tuskaisaa ja ennenkaikkea aikaa vievää puuhaa. Toki olihan reissuja niitä ajettuja kilometrejä 4300 ja neljä eri maata, joten kuvattavaakin oli. Ainakin hiekkarantoja, hiekkaa ja tuulta. Sitä kuvasaastetta reissunpäältä on luvassa tänne joskus myöhemmin, olettaen siis että ikipäivänä osaan päättää mitä kuvia täällä tulen julkaisemaan. Lupaan julkaista kuvan ainakin ihanasta, muodokkaasta ja raidallisesta pepusta.;)

Muuten ei kai ole mitään marmattamisen aihetta, valitettavaa tai kitistävää. Voisinko sanoa sen jopa ääneen. Uskallanko. Olen ihan onnellinen nainen. :))

Aah

sekä muita nautinnollisia äännähdyksiä. Neiti kaivoi polkupyörän talvivarastosta ja sukkuloi sillä pitkän tauon jälkeen töihin. Tekipäs se hyvää, eli voi näitä ihania endorfiineja taasen. Tästä tuli todella hyvä fiilis, enemmän tätä jostain mulle, jookosta? Tästä työpäivästä taitaakin tulla tehokkain pitkään aikaan. Ilahduin muutenkin eilen illalla hyvin pienestä asiasta, eli eiköhän se taas ole todistettu. Siihen tyytyväisyyteen ei loppupeleissä niin paljoa tarvitse. :)

Onni

Hymyilemme ja yritämme olla niin onnellisia kuin haluaisimme. Kunnes lopulta tajuamme, että onni on ollut aina läsnä. Onni ei ole haaveissamme tai toiveissamme, vaan tässä. Mukavassa tutussa elämässä.

Tämä viisaus tarjoiltiin minulle erään tv-sarjan tapahtumissa. Osui ja upposi.