perjantai 22. lokakuuta 2010

Ympyräsuinen herkku(ko)

Tuo ruttuinen otus on sitten nahkiainen, tai siis kaksi savustettua nahkiaista. Rasvainen, melkomoisen miedon makuinen ja yllättävän sitkeä syötävä. Rakenteellisesti varsin mielenkiintoinen otus, kalahan se ei siis ole. Selkäruotoa ei löydy, mutta pehmeä rustomuodostelema toimittaa selkäruodon virkaa. Ei kiduksia, rivi kiduaukkoja toki löytyy, pään päällä "kolmas silmä", jolla ne havainnoivat valoa. Otuksilla ei siis tietenkän ole suomuja ja raasut kuolevat kutunsa jälkeen n.6-7 vuoden kypsässä iässä. Toukkavaiheessa, ennen lisääntymisikään ovat harmittomia toukkia pohjamudissa, mutta siirryttyään takaisin jokiin lisääntymään ovat loisia kiinnittyen imukuppisuullaan mm.kalojen kylkiin.

Hintaa huimat 2.5 euroa kappale, en edes uskalla mikä tulisi kilohinnaksi moisille sinteille. Edelleenkään ei löytynyt sille savustetulle muikulle voittajaa...Ehkä tämäkin olisi herkkua lämpimänä, suoraan savustusuunista otettuna.

Ei kommentteja: