maanantai 25. lokakuuta 2010

ÄRRR

Aamu alkoi niin suuren närkästyksen, siis suoranaisen vitutuksen parissa, ettei taas tosikaan. Turhaahan se hermostuminen on, tiedän sen. Onneksi joku järjen hiven oli kuitenkin jossain tallella ja en tarttunut heti puhelimeen kertoakseni mielipiteeni asiosta.

Ehkä minä seuraavalla kerralla taas muistan olla lukematta ihmisten blogeja varsinkaan näin aamulla, silmät ristissä, juuri ennen töihin lähtöä.Ilmaisunvapaushan on hyvä juttu ja asioista voi ja saakin olla niin montaa eri mieltä. Huonoa on tapani lukea niitä helvetin rivienvälejä. Olen loistava lukemaan niitä  ja käännän asiat valitettavan usein liian henkilökohtaiseksi itselleni, oli siinä aihetta tai ei. Tosin tässä tapauksessa ei tarvinnut edes lukea rivien välejä, mutta enhän minä olisi ollut minä, ellen olisi jostain syystä onnistunut kaivamaan jotain hiton piilomerkityksiä ihan muista, asiaan kuulumattomista ilmaisuista. Kaikesta huolimatta loukkaannuin syvästi. Osui ja upposi. Siitä onko loukkaantumiseni aiheellista vai ei, jääkööt analysoimatta kun tämä subjektiivinen näkökantan ei varmasti ole tällä hetkellä objektiivinen. Osaan kyllä loukkaantua ihan ilman syytäkin, mutta mutta... Laskeutukoon tämäkin episodin pölyt nyt suosiolla alas, kyllä minä taas rauhoitun jossain vaiheessa.

Olkoot. Ei jaksa. Varsinkin kun silmissä painaa viime illan autoilut räntä-, vesi- ja lumisateessa. Pimeä tie on autoilun kannalta perseestä ja 400 kilsaa lyhyillä valoilla on aika raskas rupeama ajaa. Musta, märkä asfaltti imee kaiken valon ja poikkeuksellisesti tuli tehtyä kunniakierros Lahden keskustaan väärien kaistavalintojen takia. ÄRR sillekin. Tietyömaat ovat myös varsin haasteellisia puuttuvien kaistamerkintöjen vuoksi, hieman sai arpoa mistä keilarivistön välistä nyt ajaisin, että tiellä vielä pysyisin.Tiedossa on myös tänään työterveyden puolelta tarkastus ja en juuri nyt jaksaisi sitä kitinää, että miksi hitossa sinä olet noiiiiiiinnnnn lihava. Tee asialle jotain tai kuolet heti huomenna. Jos jotain positiivista asiasta kaivaisin, niin saanpahan ainakin uusittua lääkereseptit, tervetuloa taas ihanat lihasrelakstantit elämääni.

Joo-o. Minä olen närkästynyt. Loistavaa aamua vaan minulle. Toivottavasti raivo laskee, ennenkuin saavun työpaikalle.

Ei kommentteja: