Mietintöjä

Kun tuo flunssa ilmeisesti alkaa helpottamaan otettaan ja kaikki nämä typerät pyhät alkavat jo loppua, on taas aikaa ajatellakin vähän. Tämä oli ohimennen sanottuna virhe, ei koskaan pitäisi ajatella mitään. Ei todellakaan. Minun ainakaan.

Vedin joulun alla hernekasvin sieraimeen syvälle, poikittain. Juttu lyhykäisyydessään on varmasti osastoa kärpäsestä härkänen ihan oman pääni sisällä. Rehellisyys on hyvä juttu, mutta toki arvostaisin sitä etukäteen sanottuna enemmän. Tai sitten olen vaan taitava kääntämään asiat itelleni siten miten minä ne haluan olevan ja itsekkäästi toimin siten kuin minäminäminäminä haluan. Tälläkään kertaa en siis osannut tulkita ympäripyöreitä ja korrekteja vastauksi oikein. Jep, mutta se siitä.Vastaukset tulivat minulle kuitenkin. Jälkikäteen hävetti suunnattomasti, kuinka kerta toisensa jälkeen älyän asiat niin hemmetin isolla viiveellä. Ilmeisesti ne piuhat ovat minulla tosiiiiiiiiii pitkät ja kärsivät ajoittain kosketushäiriöistä,  ei näitä muuten enää osaa itsellenikään selittää. Jälleen kerran kiroan mustavalkoisen ja jästipäisen luonteeni syvälle helvettiin. Voi miten helpolla pääsisinkään, kun suostuisin välillä oikeasti kuuntelemaan mitä ihmiset minulle koettavat sanoa.

Yllättävää on myös se, että pienet, hyvinkin yllättävät asiat näkyvät vihlaisevan kovinkin kipeästi ihmeellisissä tilanteissa. Tänä aamuna tarvittiin vain yksi puolihuolimaton pieni ajatus ja kyynelhanat aukesivat. Työpaikalla, työpöydän ääressä, kesken työnteon. :( Suojaukset pettivät tällä kertaa, mutta ehkä voisin luvata että näin ei enää tule käymään. Olkoot tuo sitten vaikka se uuden vuoden lupaus. Hittolainen sentäs.

*nyysk ja niisk*

Synkkä ilta

Eilen oli taas säännöllinen "vollotusta ilman syytä, helpota oloasi"-ilta. Tai tietysti kaikelle löytää syyn kun oikein kaivelee, myös tälle vollottamisellekin. Kaivelua ei tarvinnut ulottaa mitenkään kovin syvälle, pikaisella pintaraapaisulla paljastui taas yhtä sun toista mietittävää. Olo helpotti kuitenkin yön aikana, aamulla oli kevyempi olo ja tietenkin runsaasti pöhöttyneet silmät. Kaiken sen turhan asioiden pyörittämisen ja miettimisen ohessa tuli onneksi niitä hetkittäisi oivalluksen väläydyksiä. Nyt kun vaan saisin pidettyä  niistä oivalluksista kiinni, ilman että taas menen monessakin asissa TAAS siitä mistä se aita on matalin.

Hitto.Säälittävää. Ravistelen taas itseäni rivakasti niskasta, ehkä se läimäytys tekisi henkisesti myös hyvää. Nyt voin huutaa itselleni "HERÄÄ PAHVI ja aukaise silmäsi". Saakutti vie, että aikuinen naista voi olla sokea omille heikoille kohdilleen, jotenkin sitä luulisi jo tähän päivään mennessä tuntevansa itsensä. Pyh. Vielä mitä.

Onneksi on arki ja juuri  nyt piirun verran liiankin haastava työ. Rutiinit pitävät liikenteessä ja siinä ohessa voi taas työstää itseään paremmaksi ihmiseksi.  *Sarkastinen naurahdus*

Töistä sen verran, että ongelma mikä on aiheuttanut runsaasti päänvaivaa, saatiin kolmannen osapuolen taholta korjattua. Ongelma kosketti alunperin n.150 asiakasta, mutta kun heidän ongelmansa saatiin hoidettua kuntoon, pakka levisi täysin. Nyt ongelma hieman erimuodossaan koskettaa n.4000 asiakkasta. Aikaa ratkaista ongelma on tämä päivä, enkä edelleenkään voi kuin odottaa kolmannen osapuolen toimimista ja ongelman ratkaisemista. En tiedä enää nauranko vai itkenkö, joten ehkä sitten tänä iltana tyydyn itkemään. Taas. Jälleen kerran. Se kenen pää tästä vaaditaan vadille, ei ole epäselvää. :(

Tänä iltana huokuttelisi kovasti raivoa tihkuva hikireippailu, muodossa tai toisessa, jossain, jotain tehden. Pakko päästä jonnekkin riehumaan ja purkamaan tätä oloa. Onko moinen riehuminen sitten hyväksi näin lievästi flunssaisena on sitten taas ihan toinen juttu. ÄÄRRRRR..