Again

Niinpä. Auto teki sen taas. Jep. Kiva, kiva, kiva.

Harmistusten viikonloppu

Retki Turkuun ei jää mieleeni maailman parhaimpana reissuna.

Auton startti heitti veivinsä parkkipaikalla ja auto roudattiin korjaamoon, onneksi vakuutus ilmeisesti korvaa nämä kustannukset. Korjaamosta soitettiin aamulla, että mikä tässä autossa pitikään olla vikana. Vikaa ei voi nyt korjata, kun sitä ei ole. Auto toimii loistavasti. Ei se vaan toiminut lauantaina, ei vaikka sitä tutki, hakkasi ja potki useampikin mies. Voi... kökkö.

Hotelli jossa yövyttiin, oli tällä kertaa likainen, rikkonainen ja kylmä. En usko, että hotellin halpa hinta oikeuttaa moiseen leväperäisyyteen, aikaisemmat yöpymiskerrat olivat kuitenkin varsin onnistuneita kokemuksia.Ulkona oli puolestaan kylmä, viima ja synkeätä. Valokuvaaminen ei innostanut, kätköily ei innostanut, eli ylipäätään olin varmaan aika ikävää seuraa harmistusten vuoksi. Positiivista oli kai se, että reissuaminen oli kokonaisuudessaan ihan leppoisaa kiitos kärsivällisen ja reilun seuralaiseni ja reissuun mahtui yksi onnistunut muu tapaaminen. Niin-n ja minut poiskuljettanut VR toimi tällä kertaa mallikkaasti.

Myymäni kalat ovat toivottavasti selvinneet reissusta elossa ja mukava ostaja antoi jouluisaksi lahjaksi minulle rasian pipareita. Todella kaunis ele. :)

Ei ole hyvä fiilis nyt. Ei. Ei. Ei

ÄRRR

Aamu alkoi niin suuren närkästyksen, siis suoranaisen vitutuksen parissa, ettei taas tosikaan. Turhaahan se hermostuminen on, tiedän sen. Onneksi joku järjen hiven oli kuitenkin jossain tallella ja en tarttunut heti puhelimeen kertoakseni mielipiteeni asiosta.

Ehkä minä seuraavalla kerralla taas muistan olla lukematta ihmisten blogeja varsinkaan näin aamulla, silmät ristissä, juuri ennen töihin lähtöä.Ilmaisunvapaushan on hyvä juttu ja asioista voi ja saakin olla niin montaa eri mieltä. Huonoa on tapani lukea niitä helvetin rivienvälejä. Olen loistava lukemaan niitä  ja käännän asiat valitettavan usein liian henkilökohtaiseksi itselleni, oli siinä aihetta tai ei. Tosin tässä tapauksessa ei tarvinnut edes lukea rivien välejä, mutta enhän minä olisi ollut minä, ellen olisi jostain syystä onnistunut kaivamaan jotain hiton piilomerkityksiä ihan muista, asiaan kuulumattomista ilmaisuista. Kaikesta huolimatta loukkaannuin syvästi. Osui ja upposi. Siitä onko loukkaantumiseni aiheellista vai ei, jääkööt analysoimatta kun tämä subjektiivinen näkökantan ei varmasti ole tällä hetkellä objektiivinen. Osaan kyllä loukkaantua ihan ilman syytäkin, mutta mutta... Laskeutukoon tämäkin episodin pölyt nyt suosiolla alas, kyllä minä taas rauhoitun jossain vaiheessa.

Olkoot. Ei jaksa. Varsinkin kun silmissä painaa viime illan autoilut räntä-, vesi- ja lumisateessa. Pimeä tie on autoilun kannalta perseestä ja 400 kilsaa lyhyillä valoilla on aika raskas rupeama ajaa. Musta, märkä asfaltti imee kaiken valon ja poikkeuksellisesti tuli tehtyä kunniakierros Lahden keskustaan väärien kaistavalintojen takia. ÄRR sillekin. Tietyömaat ovat myös varsin haasteellisia puuttuvien kaistamerkintöjen vuoksi, hieman sai arpoa mistä keilarivistön välistä nyt ajaisin, että tiellä vielä pysyisin.Tiedossa on myös tänään työterveyden puolelta tarkastus ja en juuri nyt jaksaisi sitä kitinää, että miksi hitossa sinä olet noiiiiiiinnnnn lihava. Tee asialle jotain tai kuolet heti huomenna. Jos jotain positiivista asiasta kaivaisin, niin saanpahan ainakin uusittua lääkereseptit, tervetuloa taas ihanat lihasrelakstantit elämääni.

Joo-o. Minä olen närkästynyt. Loistavaa aamua vaan minulle. Toivottavasti raivo laskee, ennenkuin saavun työpaikalle.

Töks, töks. töks

Töissä tökkii, pahasti, pelottavasti ja paljon. Toki tiedän, että en ole vastussa yksin, jossain on aina joku muu jonka pää on ensin vadilla. Silti sanat haaste, oikeus, tuomioistuin, uhkasakko ovat aika rankkoja asioita kun ne läväytetään kesken kiireisimmän työajan päin näköä. Veti hiljaiseksi näin pääkäyttäjän roolissa, sitten kiroilin kuin turkkilainen jonka jälkeen alkoi toimia vasta se järki. Aikaa vastineen antoon on 13 vuorokautta,. No tietysti nyt minullakin on kirjepaperi, millä voi aika loistavasti kiristää toimintaa kolmansilta osapuolilta joiden takia tähän sotkuun on ylipäätään jouduttu. Niin-n ja kiltteys on kovin yliarvostettua. Oli kyse sitten siviilielämästä tai työasiosta.

Muuten ei kuulu millään rintamalla mitään. *huokaus*, Sitä hämmästyttävän seesteistä elämää taisi kestää pari vuorokautta, joten voinen varmaan todeta että kurjuuden määrä on vakio. Kun yhden nurkan korttitalosta saa jotenkin kasattua, toinen nurkka osoittaa luhistumisen merkkejä. Tietysti voisi ajatella, että jokainen saa ansioittensa mukaan, joten kai se sitten niin on. Ihan sama. ***ttu. Eilen aamulla työkaveri totesi, että oletpas sinä ärsyttävän pirteä ja tyytyväinen. Tänään hänen ei tarvinnut todellakaan sanoa samaa.

Surumielinen aamu

Surettaa. Ilmeisesti kuulun siihen kastiin ihmisiä, joiden täytyy käydä riitävän syvissä vesissä ennen kuin he jotain todella suostuvat näkemään. Raivostuttava tapani oikoa prosesseissa näkyy edelleenkin käytöksessäni ja ratkaisuissani. Taidan edelleenkin hetkittäin mennä siitä missä se aita on matalin, vaikka tiedän että jossain vaiheessa on joka tapauksessa kavuttavat sen hemmetin korkean aidan yli. Kapuamisen jälkeen tulee se äkkisukellus jonnekkin. Helvetti, miksi minun pitää olla se jästipää ja vieläpä kärsimätön sellainen. Se ei ole hyvä yhdistelmä, ei todellakaan.

No päätöksen muhivat pikkuhiljaa jossain ja tulevat esille sitten kun tulevat. Tässäkään asiassa tämä pikatie ja oikoreitti ei taida onnistua. Vaikka helvetti vie kuinka sitä haluaisinkaan, ei se "jokin" nyt sieltä pakottamalla näy tulevan. Eli siis valaistumista odotellessa.

Tuntuu vaan turhauttavalta, miksi hitossa sitä pitää kerta toisensa jälkeen lyödä sitä päätä seinään, eikö vähempikin kipu riitäisi. Vai onko se sitten sitä, että vain ja ainoastaan riittävän kivun kautta tulee se oikea näkemys asioihin. Kaipaanko jotain hemmetin vuoden marttyyri palkintoa ja kruunua siitä. Tai sitten olen vaan se helvetin masokisti tai yksinkertaisesta vaan niin vitun tyhmä. ;) *anteeksi kirosanat*

Anyway. Onneksi on perjantai.


Toim.huom. Tämä kurjuuden kurjuus meni ohi alta aikayksikön (= n.tunnin päästä) tästä bloggauksesta. Jääkööt nyt taas tämä kurjuuden vinkuvonkupostaus muistutukseksi miten ahdistavaa se elämä voikaan aina olla. :D Jos en tietäisi, epäilisin olevani raskaana. Sen verran omituisia nämä mielialanmuutokset ovat. PÖH.