Meinasin sortua menneisyydeen synteihin, mutta ähäkutti enpäs enää toista sitä vinkuvonkuvalivali-kaava. En sorru samaan sontaan enää, en. Jotain hyötyä tästä jästipäisyydestä. Tämä on nyt tahtojen taistelua, niin.
Palavereissa juoksenteluiden välissä ehdin myös myöhästyä kampaajalta 20 minuuttia. Vakikampaaja oli kuitenkin vikkelä ja ehti laittaa hiukset kuitenkin uuteen uskoon. Tai no lyhempään ja vaaleampaan uskoon paremminkin. Kampaajalta tuli puhetta konserteissa käymisistä ja kerrankin kannatti lörpöttää muuten vaan. Kampaajalta saadun vinkin jälkeen oivalsin tilailevani lippuja perjantain Jenni Vartiaisen keikalle. JES. Hieno homma. Tykkään naisesta ja hänen musiikistaan yli kaiken ja sain jopa kamun vonkailtua mukaan keikalle. Hyvältä kuulostaa tämän viikonlopun suunnitelmat.
Ja nyt sitten illan toiveissa olisi se salibandypelin uusintakatsominen, viimeksi olinkin liikenteessä päivää liian aikaisin. Josko nyt olisin oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti