Kiitos

Taru Tuulikki. Lepää rauhassa, tulet aina olemaan rakas.

(2000- 26.11.2011)

Uusin tulokas

Paikkakunnalle avattiin uusi kohtuuhintainen ja runsasvalikoimainen akvaario/lemmikkieläinliike ja sieltä mukaan tarttui nämä söpöläiset. Klovninuoliaisia ovat he, normioloissa kalat eivät ole todellakaan noin pulleavatsaisia.  Nämä kaverit ovatkin kovin ahneita. Ruokatabut upposivat kovan napsunnan kera vatsoihin alta aikayksikön. Kavereista lähetee kovin erikoinen napsunta syömäaikaan, pelkäsin jo akvaarion hajoavan kuin napsuva ääni oli niin kova ja kirkas, sekä kovin outo äkkiseltään.

Jouduin eilen myös harmikseni lopettamaan pitkäikäisen lehtikalanaaraan, joku kovin inha ja isokokoinen kasvain oli tehnyt tuohojaan sisäelimissä. Enää ei ollut mitään muuta vaihtoehtoa kuin lopettaa selvästi kärsivä kala. Koiras lehtari haahuilee nyt altaassa kovin yksinäisenä, tosin tuskin tulen hänelle enää uutta tyttöä etsimään. Nauttikoot leskikoiraan elämästään, veikkaan hänenkin elinikänsä olevan jo loppupuolella.

Ensimmäinen talven merkit

Kävelylenkillä lammen lähimaastoissa. Kovasti se talvi jo yrittää tehdä tuloaan. Vieläkään sitä ensilunta tosin ei täällä leveyksillä ole nähty, lämpötila tänä aamuna oli -8,6 ja varastosta piti kaivaa jo jotain pitempilahkeista farkkujen alle. Viime vuonna näihin aikoihin lunta oli runsaasti ja kolaamista riitti pihalla. Ehkä tästä talvesta tulee lyhempi, vähälumisempi ja helpompi muutenkin.

Niin-n ja mieltä ilahduttavaa oli myös huomata vasta kotikoneella kuvaan tallentuneet eläimen tassunjäljet kuvaajaa lähellä olevassa penkin reunassa. Ihania. :)

Sitä odotellessa ja tästä oudosta valoilmoista nauttien.

Paha arkiviikko takana

Näin ne viikot ja tapahtumat vaihtelevat. Takana on helvetillinen työviikko, joten edellisen viikon hyvät fiilikset ovat kadonneet kauas pois ja piiloon, olleen enää hämärä aavistus duuninteon mukavuudesta.

Töissä oli sattunut eräs postitusvirhe ja projektista vastaavana minun puhelimeni soi tauotta ja koko ajan. Entinen esimieheni erehtyy tulemaan siihen kaaokseen  korvausvaatimuksineen ja reklamaatiovaateineen, jolloin minulla pimahti täysin.  Harvinaista kyllä korotin ääneni hyvin voimakkaaksi. Käski ukkoa istumaan ja sanoin hänelle, ettei hän soita yhtään mihinkään, eikä kenellekään ennenkuin tiedetään mitä todellisuudessa oli tapahtunut. En enää hyväksynyt miehen vaimeita yrityksiä selittää mitään ja kahden hokemiskerran jälkeen se jo ymmärsi, että en enää aiheesta tule häneen kanssaan puhumaan.  Olipa mies ohimennessään sanonut työkavereilleni, ettei sille naiselle (minulle) voi nyt puhua kun se on niin vihainen.

NO helvetti, totta kai olin vihainen, kun joku ulkopuolinen tulee mussuttamaan minulle asiasta. joka ei oikeasti kuulu hänelle. Selvitystyö oli tässäkin tapauksessa ulkopuolisen todellisen asiantuntijan halussa, joten siihen ei enää tarvittu keskikastin tusinapomoja kimpoilemaan ja selittämään omia teorioitaan asiasta. Asiasta mistä hän ei tiennyt yhtään mitään. Loppu melkein, hyvin kuitenkin tämänkin tarinan kanssa. Selitys ja ratkaisu tuli, kun vaan maltettiin odottaa selvitystä ja sitä kauttta saatiin sovittua korvaavat toimenpiteet. Helvetti näitä järjestelmäpäivityksiä, helvetti näitä ylikiihkoilevia esimiehiä. Onpahan nyt todistettu sekin, että minäkin osaa olla vakuuttava ja painokas. Ei ollut enää se liian kiltti neiti, ei todellakaan. HAH.

Episodin kruunasi vielä yksi kappale tappouhkauksia. Jos asiakkaan puhelu minulle aloitetaan huudolla mitä vittua sinä olet mennyt tekemään, on odotettavissa yleensä hieman pahempaakin tekstiä. Asiakas uhkasi tulevansa ampumaan minut, vievänsä asian sitten kuluttaja asiamiehelle ja se jälkeen hän halusi nähdä minut/firman raastuvassa. Erehdyin tässä sanomaan hänelle, että olen jo kuollut tässä vaiheessa, ettei me siellä oikeudessa voida nähdä. Tämä oli virheliike, alkoi suora huuto " haista paska, haista paska, haista paska" jolloin minäkin älysin lopettaa puhelun kohteliaasti ja kunniottavasti. Kahden päivän päästä tästä tappouhkauksesta samainen asiakas lähettää firmalle korvausvaatimuskirjeen aiheutuneesta harmista ja pahasta mielestä. Jep, ensin hän huutaa, kiroaa, mesoo ja uhkaa ampuvansa minut kotiini ja sitten lähetää korvausvaatimuksen tapahtuneesta. ÖH???  Onhan meitä... kaikkiin juniin. Uhkausta käsiteltiin kyllä poliisiviranomaistenkin kanssa. Tieto uhkailusta on heillä,  jos hänen kanssaan tarvitsee vielä tappouhkauksista keskustella. Ensimmäisen kerran minäkin ala harkita salaisia osoitetietoja...

Nyt taidan kuitenkin kerätä energiaa ja lähden harrastamaan shoppailuterapiaa. Täydellinen ripsiväri odottaa vielä jossain minua, ehkä mukaan tarttuu parvi uusia akvaariokaloja ja jokunen mukava leffa. Liuta valokuvia odottaa katsomistaan, ketkä 60 onnellistä kuvaa pääsevät postikorttien aiheeksi. Tilaus lähtee Moo nettikauppaa ihan pian... Olkoot työt. Siellähän se tursuileva työpöytä ja tekemättömät kiireduunit, soittopyynnöt ja sähköpostit odottavat maanantaina minua vielä. :)

Hyvä arkiviikko takana

Työrintamalla tuli ratkaistua monta haastavaa ja ikävää ongelmaa, työnteko oli suorastaan mukavaa ja palkitsevaa. Ei siis rahallisesti, mutta oppimisen ja kehittymisen myötä. Mieli on ollut iloinen ja leppoisa, ehkä osasyy oli viime viikonlopun mökkeilyillä. On aina niin ihana päästä puulämmitteiseen saunaan, arkiset puuhailut mökillä, vedenkannot, uunin lämmitykset, halon hakkuut ovat niin kovin mieleistä puuhailua.

Tuleva viikonloppu menee vähän erilaisissa kuvioissa, sosiaalista hömpötystä, hyvää seuraa ja ruokaa, isänpäivä, maaseutua, cityshoppailua, koiraystävä ja muuta puuhailua.

Päivämäärä on varsin mukava tänään, mutta eipä noita naimiaisia, koisitoja, kihauksia tai mitään muutakaan pinkkihku juttuja ole henkilökohtaisesti näkyvissä. Ehkä mä satsaan ens vuoteen tällä saralla (12.12.2012) oikeammin kyllä haluan sen tietyn oman päivämäärän joka on molemmille tärkeä. Se olisi sitten paree muistaa itsekin ihan ilman näitä päivämäärä kikkailujakin. Siis jos joskus tulee halu virallistaa yhtään mitään suhdetta.

Työkaverin kaveri menee naimisiin tänään ja heillä onkin aidosti mukavan kuuloinen rakkaustarina takana. Pariskunta löytää toisensa 30 vuoden jälkeen, taustalla on teinirakkaus joka päättyi aikanaan liian pitkään välimatkaan. Vuosiin mahtui myös uudet puolisot, leskeksi jääminen, avioero ja nyt tämä uusi kohtaaminen ja rakkaus. Ihanaa minun mielestäni.

Hymyilyttää. Melkein kaikki :)

Ai kamala sentäs...

Siivoilin tänään työkoneen tiedostoja ja putsailin turhaa sälää hakemistoista pois.  Vastaan pomppasi keskeneräiseksi jäänyt erittäin henkilökohtainen kirje menneisyydestä ja jälkiviisaana voi todeta, että onneksi se kirje oli jäänyt lähettämättä. Kirje huokui niin suurta epätoivoa, tuskaa ja pohjatonta kipua, että tuntui lähes pahalta sitä lukea. Oli outoa lukea omia tuotoksiaan kuin ventovieras, ihmetellä mitä ihmettä mielessäni, sydämessäni ja aivoissani on noina hetkinä liikkunut. Näin jälkikäteen voi sanoa, ettei siellä tainnut liikkua juurikaan mitään järjeksi tulkittavaa, kovin olen mennyt fiiliksellä ja tunteilla. Eipä varmaan paljon tuon alemmas voi ihminen vajota. Säälittävää.

Helpottavinta juuri tässä hetkessä ja nyt oli huomata, ettei mikään enää tehnyt kipeää, mitään ei enää särkynyt eikä yhtään kyyneltä tullut vuodatettua. Hyvä näin. Olkoot hyvät muistot tapahtuneista tallessa ja opiksi olen totta vie ottanut. Hemmetti. MUR.

Aamulla oli ensimmäinen pakkasaamu tälle syksylle, piti etsiä jääraappa ja skrapailla ikkunat puhtaaksi. Ulkona vallitseva aurinkoinen keli houkuttelee valokuvaamaan, saisinkohan vihdoinkin aikaiseksi lähteä liikenteeseen silläkin saralla. Tulisipa viikonloppu pian :)

Sovittelua

Viime aikoina on pitänyt kovasti pähkäillä aikatauluja, tuijotella kalentereita ja miettiä hänen, tämän, tuon ja itse kenekin rientoja, menoja sun muita kuvioita. Huh heijaa sentäs. En sillä että valittaisin.
Aikaa on vaan vähän niukanlaisesti siihen mitä haluaisi ja mihin on käytännössä mahdollisuus.

Ja kiitos kaunis muistutuksesta, tänään kai tuli joku tietty ajan yksikkö täyteen. :)

Kateellisuus

On taas se aika vuodesta kun saa olla kateellinen, jos niin haluaa.Voi pähkäillä taas kuinka vähänsitä  tienaa rahaa ja kuinka paljon kaikki NE muut saavatkaan. Kuka on sen listan ja tämän listan sijalla x. Veroutustiedot ovat siis taas saapuneet.
Jep, Ihan rauhassa. Ei se onni ole rahasta kiinni, toki helpottaa se elämää,  mutta eiköhän se onni tule jostain muusta. Vaikka siitä että saa olla nenäkkäin, tai että selkä on ollut hyvä jo pitkän aikaa ja sairaslomilta on vältytty. Onni on pieni tekstiviesti, kortti postilaatikossa, yllättävä puhelu. Arkista onnea on sekin, että Saa tehdä, tohuta ja mennä ja saa olla tekemättä jos siltä tuntuu. Työkaverin lausuma, yllättävä ja ystävällinen sananen, lapsen iloinen hymy ja onni lelusta lähikaupassa. Kaunis muistikuva menneistyydesta, mukavia muistoja kauniista kesäpäivistä ja retkistä luonnossa. Onhan näitä, onnen aiheita, syitä ja seurauksia kun osaa vaan ne katsoa Niin ja minulle on tiedossa huimat veronpalautukset, reilut satanen kilahtaa tilille. Jee sitä kulutusjuhlaa minkä tälläkin rahalla saan pistettyä pystyyn. :)

Vilkaisin duunissa jotain iltapäivälehden verolistaa ja jäin pohtimaan listalta tiettyjä sukunimiä.  Olisko kivaa olla sukunimeltään vaikka Von Rettig, Herlin tai Erkko vai olisko se vaan riesa. Myöskin sisarukset olivat monessa perheessä kovin hyvätuloisia, hymyilyä aiheutti sisarukset Tyrsky ja Myrksy Ylppö. Nuorilla sisaruksilla oli vuoden ikäero, ansiot eivät tosin jääneet mieleen, nimi kylläkin.  Ehkä olen kuitenkin ihan tylsä tavis duunari keskiluokkaisilla tienesteillä ja sukunimikin on mälsä -nen loppuinen. :) Hyvä näin. ( Edit. Olin näemmä tuossa tehnyt vanhingossa sukupuolen vaihdoksen sisarus Ylpöille, joten anteeksi Tyrskylle ja Myrkylle jotka ovatkin tyttöjä. Toki tuo syvempi googlettaminen kertoi koko nimet, jolloin olisin voinut päätellä sukupuolen tytöksi. No... saatana vie... kiitos anolle palautteesta. Ei siis tässäkään asiassa pidä olettaa mitään, vaikka tiedänkin samoja nimiä käytetyn myös pojilla).

Töissä oli tänään mukava murteiden päivä. Mieleen jäi paikan päällä käynyt paikallinen vanhaisäntä kumisaappaissaan ja Hankkija lippiksessään. Ihan oikeasti. Herran esitti asian hitaalla ja perinteisellä ulosannilla, loppupeleissä hän kaipaili niitä miespuoleisia kolleekoitani ja MIEStyönjohtajia. Kun ethän sinä tytönhupakko osaa häntä auttaa... jep. ;) En toki osannut auttaa, mutta olisin kyllä voinut viedä heti oikean henkilön juttusille jos isäntäitte olisi halunnut murheensa minulle kertoa. Ilosta toivat myös levveellä savon murteella jutellut mies Iisalmesta ja Oulun murtella vääntänyt herra Mäki. Mukavia olivat miekkoset ja murteet. Toki tästä mukavuudesta voisin...

Ulkona on poikkeuksellisen lämmintä ajankohtaan nähden, pihalla joku koristepuu on kasvattanut oksiin keväisen vihreät silmut tippuneiden lehtien tilalle. Kuinka puskalle mahtaa käydä pakkasten todella iskiessä. Säälin hieman puuta, mutta muuten tulkoot pakkaset, tulkoot jää, meikän autossa on jo talvitassut alla. Eipähän jäänyt viime tippaa tällä kertaa.

Viikonloppuna olisi tiedossa hyvällä tuurilla tiedossa mökkeilyä ja ehkä se vika kerta uintia järvessä ennen talven tuloa. Hah, ajatuskin hyrisyttää.

Nimeni on Hannele Pappila. Olen 39-vuotias maatalouslomittaja ja asun Turussa. Harrastan nyrkkeilyä ja runon lausuntaa. Lapsia on yksi tällä hetkellä. Silmäni ovat vaaleat ja hiukseni beigeillä raidoilla. Lempimusiikkiani on klassinen laulu ja lempiartistini on Pink!. Olen vähän ohut.

Tähän siis päästiin, kun otettiin
- nimeksi 2. nimi ja lähimmän naapurin sukunimi
- asuinpaikaksi kaupunki, jossa viimeksi kävit junalla
- iäksi oma ikä plus lohjenneiden sormenkynsien lukumäärä
- ammatiksi äidin ammatti tai miehillä isän ammatti
- harrastuksiksi ne harrastukset, joita et ikinä voisi harrastaa/sietää
- lasten lukumääräksi se, montako hiusta lähtee päästäsi, kun vedät
- hiustenväriksi tämän hetkinen paidanväri
- silmienväriksi tämän hetkinen housujen väri
- musiikkimauksi genre, jota et siedä
- lempiartistiksi tyyppi, kenen biisin kuuntelit viimeksi ja
- itseäsi parhaiten kuvaava adjektiivi laitetaan se adjektiivi, mikä lukee ensimmäisenä, kun googlaat 2. nimesi ja "adjektiivi"

Totaali Reps

Hekotus vastasi tämän päivän totaali repämisistä ja siitä, että viikonlopun naurun jälkeen lihakset eivät pääse palautumaan vieläkään. Ihania aivoituksia. Onneksi en juonut kahvia näitä lukiessani, olisi näytöllä moiset nesteytykset erinäisten naurunpyrskähdysten jälkeen.

Hyvän viikonlopun jälkeen arki alkoi tutun nihkeästi kökkö-juttujen setvimisten merkeissä duunissa. Menkööt tämä ilta sitten akvaarioiden putsauksen, pyykkäyksen sun muiden arkisten juttujen parissa. Toive siitä, ettävoi jospa aina voisi olla sunnuntai kävin minun mielessäni arkiduunia painaessa. Aamun ylläristä vastasi Säleverho. Moinen rimpula keittiöstä otti ja meni rikki, ryminä oli kovin runsas hökötyksen tullessa alas vauhdikkaasti vähän jälkeen kello kuuden. Jotenkin luulen, että alakerran naapurit eivät tästä tykänneet. Ehkä ripustelma ei tykkäännyt talviaikaan siirtymisestä, vai liekkö narusta kiskaisuni ollut liian reipas. Tiedä häntä, pitää huomenna koettaa katsoa saako verhoa enää ehjättyä, vai meneekö uuden ostoon.

Viikonloppuna tuli myös puhuttua miten erilaisen ja kovin usein toaalisen väärän ennakkokäsityksen ihmistä luo pelkästään muutaman sanan ja esim. harrastusten perusteella. Onneksi sitä on kuitenkin rohkeutta tavata erilaisia ihmisiä, maailma avartuu kummasti uusien persoonien myötä. Minua on joku ihminen luullut liian kiltiksi, kaikenlaista sitä sitten. Minä puolestani luulin kyseistä arvioijaa kovaksi ja kylmäksi ihmiseksi, näin sitä itsekin meni ihan hakoteille arveluissaan. Siis totaalisen hakoteille. :)

Jutelkaa ihmisten kanssa, tutustukaan ja antakaa mahdollisuus muullekin kuin sille ennakkoarviolle.

Hyvä olla

Oivalsin aamulla, että minulla on hyvä ja levollinen olla. Toki se ja tämä ja tuo asia voisi olla paremmin, mutta yleisolotila on varsin levollinen ja tyytyväinen. Pidän tästä olotilasta. Hienoa, että voin sanoa olevani onnellinen. MINÄ OLEN ONNELLINEN. Vau. Tuntuipa hyvältä sanoa noin.

Muita mainitsemisen arvoisia asioita ovat omituinen mieltymykseni Lassi Valtosen musiikkiin, tai no onko se omituista. Nightwishin liput on Joensuun keikalle jo ostettu ja olen varmasti kovin keski-ikäinen ja mälsä, mutta Suvi Teräsniskakin on yllättäen aikasta kiva. Kotiteollisuutta mielisin myöskin päästä katsomaan ja minut saa nykyisin itkemään kappaleella. Oikeesti. Juu-u, onhan se imelää ja onhan se sitä ja tätä, mutta vollotettaan nyt sitten tälle(kin). Höh. Tämän ON erittäin huolestuttavaa ja omituista. Pink! on yhä kovin mukavaa kuunneltavaa. Se sentäs ei ole muttunut mihinkään.

Olen vihdoinkin oppinut myös relaamaan, enää ei ole kamala kiire ja pakonomainen tekemisen tarve koko ajan. Tykkään toki autoilla entiseen malliin ja enkä juurikaan pakollisen arjen lisäksi yksin kotona viihdy, mutta muuten olen höllännyt sitä pipoa. Sunnuntai-aamuisin voi aivan hyvin herätä aamupalalla vasta kello 12 ja aamupalaakin voi syödä ihan leppoisasti ja rauhassa. Vaikka sitten sen kaksi tuntia, jos siltä tuntuu. Halutessani voin myös löhötä zombiena sängyllä tuntikausia. Kaipa tätä voisi sivistyneesti sanoa harkituksi laiskuudeksikin, mutta entäs sitten. Pikkuhiljaa ne äidin aivopesut ja opetukset alkavat karista, kaiken ei aina tarvitse olla tiptop ja nukkumaan voi mennä, vaikkei tiskit olisikaan tiskattu. Enää ei ole pakko jos ei taho. NIH.

Ehkä en ole enää se hapanimelä riivinrauta... Tai ainakaan niin pahasti. Hih.

Uteluita ja vastauksia

Nappasin tälläisen utelun Enimmäkseen harmiton blogista. Tuleepahan näin ainakin pitkästä aikaa kirjoitettua tänne jotain.

Seuraelämä

1 Mitä mies/naiselämääsi kuuluu? Ihan hyvää, kiitosta vaan.

2 Voisitko seurustella jonkun kanssa? No jos näin tekisin, niin kaipa se uskottomuuksesi katsottaisiin.

3 Ajattelet jotakuta, eikö niin? Tokihan näin.

4 Onko parempi, että tunnet henkilön jonka kanssa aloitat seurustelun? Öh, no yleensä näin on tapahtunut. Eipä sitä enää tällä iällä napata pihalla random kivan näköistä henkilöä kädestä kiinni ja sanoata, että alatko olemaan mun kaa. ;)

5 Onko joku ihastunut sinuun? Kyl mie näin luulen, tai siis tiedän olevani tärkeä ja rakas.

6 Suutelisitko henkilöä, jolle puhuit viimeisimpänä? Jep.

7 Luotatko helposti ihmisiin? Luotan, kunnes toisin todistetaan. Välillä tulee tällä saralla turpaan, mutta en ole vielä kyynistynyt.

8 Onko sinulla parasta ystävää? Voisinpa näin väittää.

9 Voitko sanoa 110 % varmuudella, ettei hän kerro asioitasi eteenpäin? Jos kyse on siitä tärkeästä, isosta ja henk.koht. asiasta, niin ei kerro.



Lähiaika

1 Mitä teet parin tunnin päästä? Nukun toivottavasti

2 Mitä teet vielä tänään? Pesen hampaat ja hipsin sänkyyn, kun koneelta pääsen.

3 Antaisitko toisen mahdollisuuden ihmiselle, joka on pettänyt luottamuksesi? Riippuu pettämisen vakavuudesta ja asioista ja niiden haaroista. Kyllä tai ei.

4 Uskotko ihmisiä, kun he sanovat, että "asioiden on tarkoitus tapahtua"? Toki, tosin näihin asioihin voi vaikuttaa kyllä hieman itsekkin.

5 Toivoisitko, että elämäsi olisi erilaista kuin nyt? Joltain osa-alueelta kyllä, tietyt taas vaativat muutosta

6 Mitä teet, jos kuulet ystäväsi kumppanin pettävän häntä? Voinpa jopa tästä hänelle sanoa, vaikka yleensä siitä ensin tulee huutoa ja hammastenkiristystä myös itsellekin.

7 Haluaisitko hautajaisiisi sen henkilön, joka on eniten vaikuttanut elämääsi? Jaa-a, no en mie nyt haluaisi vielä kuolla. Kyl kai joo, jos olisi pakko kuolla.

8 Teko, jota et uskaltanut tai uskalla tunnustaa äidillesi kuin vasta vanhempana? No aika vanha olen jo, mutta ei kaikkea tarvii silti kertoa äiskälle. :)

9 Menisitkö naimisiin sen henkilön kanssa, ketä ajattelit ensimmäisenä herätessäsi tänään? Enpä ole arvellut avioituvani Matti  Nykäsen kanssa. Katsoin eilen Matti elokuvan telkusta ja jostain syystä kelailin sitä. Toki toivon joskus meneväni naimisiin, mutta aika näyttää kelpaako sitä kenellekään ;)



Suhteet

1 Onko sinulla monia kavereita? Määrittele paljon on monia? Riittävästi ja uskon siihen, että ei se määrä, vaan laatu.

2 Onko sinulla seurustelukumppania? Jep

3 Rakastatko perhettäsi ja ystäviäsi? Ehdottomasti, vaikka perheessä on sattunut kaikenlaisia kommelluksia taannoin. Rakastan silti ja anteeksi on annetttu.

4 Rakastatko elämääsi ja tapaasi, jolla elät sitä? Rakastan elämää, silti tiettyjä asioita haluaisin muuttuvaksi.

5 Oletko lesbo, homo, bi, transu vai hetero? Lesbian.

6 Onko sinulla vastakkaista sukupuolta edustavaa kaveria tai ystävää? Tottahan toki


Nyt

1 Mikä kappale soi? Eipä mitään.

2 Mitä sinulla on päälläsi? Pikkarit, tulin just suihkusta

3 Miten hiuksesi ovat? Pestyt, naturel.

4 Millainen olotila? Leppoisa, piirun verran väsynyt

5 Mitä ajattelet? Joko nää kysymykset kohta loppuisivat



Milloin viimeksi

1 Joit alkoholia? Tänään. Lonkeron kumosin.

2 Söit pitsaa? On siitä aika monta viikkoa kyläilyreissulla. En muista.

3 Oksensit? Jokunen kuukausi sitten, muistaakseni.

4 Suutuit ihan tosissasi? Jokunen kuukausi sitten

5 Nauroit niin, että meinasit tukehtua? Viime perjantaina laavulla

6 Mille nauroit? Koominen tilanne ryhmäpotretin kuvaushetkellä

7 Sait kokeesta kiitettävän? Eiköhän se ole ollut joskus lukiossa kai, eikun tais ollakkin nörtteilyn saralla jonkun tentin jälkeen.

8 Ikävöit jotain ihmistä liikaa? Liikaa? Sopivasti kyllä.

9 Itkit? Jokunen ilta sitten, mutta tämä on varsin  normaalia kaltaiselleni itkuiitalle. Tulee itkettyä ilosta, surusta ja vähän varmuuden vuoksi kanssa.

10 Huolestuit jostain ihmisestä? Tänään

11 Olit hautajaisissa? Monta, monta vuotta sitten.

12 Olit ristiäisissä? useita kymmeniä vuosia sitten pentuna

13 Olit häissä? Olisiko ollut joku 6 vuotta sitten. Hassua miten olen onnistunut nämä kiertämään.


Ihmisistä

1 Kuka puhui sinulle viimeksi kasvotusten? Kaupan kassa, eikun se tais olla alakerran muksu.

2 Kuka soitti sinulle viimeksi? Muru

3 Kuka sinulle laittoi tekstiviestin viimeksi? KappAhl ;)

4 Kuka sai sinut viimeksi nauramaan? Muru

5 Keneen ärsyynnyt useimmiten? Ehdottomasti itseeni!

6 Kenelle viimeksi kerroit murheistasi? Muru

7 Milloin viimeksi annoit tai lainasit rahaa ? Varmaan pari kuukautta sitten lainasin kaverille muuttoavustusta.

8 Ketä kaveria ikävöit eniten tällä hetkellä? Pohdiskelin ystävää joka muutti muille seuduille, miten hänellä menee ja mitä hän  puuhaa kun ei olla ihan äsken kuultu.

9 Kenen luona olit viimeksi yötä? Susirajalla tuli oltua

10 Kuka huolestui sinusta viimeksi? Jaa-a, varmaan rakas. Tai ainakin hän se ääneen sanoi.

Taasen

hipsin tänne höpisemään. ;) Olin jokunen aika sitten kovin tuohtunut tähän netteilyyn ja facebookiin ja kaikkeen kökköön mitä tuo sosiaalinen media pitikään sisällään. Siihen kun lisätään syksyn saapuminen ja matala mieliala muutenkin niin hissukseen tuli oltua. Suuren suuria, tai ihmeellisiä uutisia ei ole onneksi kerrottavaksi. Taidan pikkuhiljaa hektisen kesän jälkeen vaipua pienemmille kierroksille, melkein jo talviuneen.

Kävin eilen kahvakuulailemassa. Työnantaja oli suosiollisesti tarjonnut meille tuon syksyn rupeaman moista harrastetta ja oi sentäs kuinka mukava harrastus tuo onkaan. Tykkään kovasti. Hämmentäviä lihaksia ja lihasryhmiä tuntuu löytyvän sieltä sun täältä ja kovin kokonaisvaltaista touhua tuo tuntuu olevan. Viikon päästä taas uusi rupeama, myöhemmin syksymmällä on tiedossa Pilatesta, edelleenkin työnantajan suosiollisella kustannuksella. Hienoa.

Pitkästä aikaa loppuviikosta on tiedossa myös kampaaja ja uutta väriä päähän. Koetan sinnikkäästi kasvattaa hieman pitempää tukkaa, saa nähdä kestää kantti miten pitkälle. Ladylike ei minusta tule vieläkään, mutta pikkuhiljaa tyylinvaihdos on tarpeen. Se olisi varmaan tarpeen vähän kaiken muunkin ulkoisen suhteen, mutta sinnittelen vielä mukavuudenhaluisesti huppareissa, tennareissa ja farkuissa. Tulkoot joku sanomaan jos näin ei saisi pukeutua. Olen tullut jo varsin immuuniksi työpaikan ämmälauman arvosteleville katseille, tämä on minun tyylini joten pitkäköön mulkoilunsa ja pitkät katseensa ihan ominaa. Pyh ja pah. Mie olen mie. NIIN. :))

Viikonloppuna sain myös kovin erikoisen pusun. Ystäväni kymmenien vuosien takaa oli yökylässä koiransa kanssa. Nelijalkainen ystävä heräsi aamulla, käveli kynnet laminaattia vasten rapistellen sänkyni viereen ja tökkästi kirsunsa suoraan huulilleni. Heti hiljaisuutta ja sitten "täp, täp, täp". Koira alkoi heiluttaa häntäänsä sohvatuolia vasten oivallettuaan etten suuttunut yllättävästä aamupususta. Tuota sanoisin jos erittäin suoraksi toiminnaksi. Ystävän käynti oli kiva asia, harmi vaan etten vieläkään raukkamaisuuttani saanut sanotuksi hänelle olevani jotain muuta kuin hetero. Ystäväni äiti ja äitini ovat ystäviä  IRL, joten olen suojellut äitiäni pienen kyläyhteisön juoruilta. Ehkä saisin otettua asian puheeksi ystäväni kanssa ihan kohta, näin jälkikäteen. Päättäkööt hän itse mitä tykkää ja kenelle asiasta kertoo. Tyhmää. Raukkamaista minulta. Kyllä.

Lähiviikkoihin mahtuu myös yhden muuttokuorman siirtely ja pakkaus Kuopiosta Vantaalle. Tulipahan ajettua pakettiautolla. Huh.

Munaminiä ja muisteloita

*pohdintaa menneistä*

Jäin eilen syystä tai toisesta lukemaan  mitä minulle kuului noin vuosi sitten (syys- ja lokakuu) ja hämmästyin kovasti. Näin se aika on ollut armollinen, olin jo unohtanut autuaasti miten paljon silloin itkin, miten paljon sattuikaan ja miten paljon tein töitä ihan päivittäisen jaksamiseni suhteen. Muistan siivonneeni synkimpiä postejani pois ja siistineeni niitä vihaa, tuskaa ja kipua sisältäneitä postauksia rankalla kädellä pois. Silti niistä jäljellä jääneistä postauksista käy ilmi äärimmäisen helposti muuttuvat mielialat, suuri halu oikaista kaikissa tunnetiloissa eteenpäin ja kyllä sieltä se kontrollifriikkikin tulee teksteistä kovin selvästi esille. Huomastin kovasti vihaavani hetkittäin itseäni ja syyllistin turhankin rankasti itseäni ihan ihmeellisistä asioista. Koetin kovasti hallita niitä elämän lankoja, mutta eihän ne langat hyppysissä loppupeleissä näköjään pysyneet. Voisin varmaan todeta, että kulunut vuosi oli kovin kasvatuksellinen ja vahvistava. Nyt sitten odottamaan mielenkiinnolla mitä tuleva vuosi tuo tullessaan. :)

Sitten kevyempiä aiheita. Eilen tuli Maajussille morsian-ohjelma ja en voi kuin hymyilla ihana aidon tuntuiselle homomiehelle, Janne Pietikäiselle joka hakee munaminiää :). Vaikkukorvaisena kuulin ensin hänen etsivän munanimijää, mutta miniähän se siellä hakusessa oli. Hienoa, toivotaan että julkisuus ei tuo esille niitä negatiivisia puoliaan esille Jannen seuranhaussa. Olen itse kritisoinut ohjelman kovin hidantempoista etenemistä ja tätä on näköjään odotettavissa tänäkin vuonna, Juu-u, olen siis tätä seurannut aiempina vuosinakin ja tunnustan sen ihan riemumielillä. Juntti mi juntti. Siis minä. :))

Kuvausinnostus hipuu välillä, joten törmäsin mielenkiinnolla tähän Blipfoto sivustoon. Kuva päivässä, tai harvemminkin omasta elämästä. Olisi jännää, ehkä se motivoisi tarttumaan kameraan useammin. Pienenä plussana tulisi englannin kielen harjoittamista aivaniinkuin puolihuolimattomasti ja se jos mikä olisi ehdotonta plussaa. Katsotaan nytten.

Viikonloppukin tulee. Hienoa. :)

Muita kuvatuksia

Napapiirin Sankarit elokuvan auto. Oli pakko kuvata, ihan jo tuon rekkarin takia. ;)

Porot tulivat Ylläksen istutetulle nurmikolle syömään.

Levin huipulta kuvattua

Kesänkitunturin huipulla oli jo sitten enkelit ja varjelus matkassa.

Maisemia



 Väriläikkiä

Varkaankuru

Tuolta järven tasolta Pirunkurua ollaan tultu ylös.

Tuonne ylös Pirunkurua pitäisi mennä.

Pakasaivo, Suomen suurin ja syvin hiidenkirnu. Tähän paikkaan liittyy paljon uskomuksia ja mystisiä voimia

.




Aakenustunturille päin kapuamassa. Täältä löytyi tunturiin törmännyt saksalaisen lentokoneen osia.



Kesänkitunturi, keskellä olevan halkeama juurelta huipulle oli Pirunkuru. Siellä taapersimme seuraavana päivänä.



Pienten pupujen

Pitää muista venytellä, jotta vetreys pysyy yllä. Varsinkin kun raasu koki ilkeän herätyksen oravan taholta. Kurrella oli niin kiire päästä piilottamaan käpyä, että se juoksi päin puskan alla nukkuvaa jänistä. Jäniksen ilme oli jotakuinkin tyrmistynyt moisen törmäyksen jälkeen, mutta kurre jatkoi vauhkopäistä poukkoiluaan hetken pällistelyn jälkeen. Harmi kun en ehtinyt ottamaan kuvaa toisiaan tuijottavaista eläimisistä. Jos jäniksellä voi olla WTF ilme, niin tällä kaverilla oli sellainen äkkiheräytyksen jälkeen.

Hemma igen

Kotona taas tutusti ja turvallisesti. Reissattu on, eli Äkäslompolo ja sen puolen Lappi tuli viikon ajelujen aikana tutuksi.

Pikainen piipahdus Ruotsin puolella tuli myös tehtyä, eli kaipa tätä voinee totuutta hieman venyttäen sanoa myös ulkomaanmatkaksi. ;) Ruotsin puolella seikkailtiin suolla, mistä löytyi reippasti se satakunta latoa. Siis niitä tönöjä missä säilytetään heiniä, niitä ihania ja harmaantuneita lauta- tai hirsirakennelmia. Näitä latoja oli silmänkantamattomiin ja runsaasti, kovin oli veikeä näky se. Ajauduimme myös kätköjen perässä metsään, syvälle ja kauas pois sivistyksestä. Muuten asiasta ei juurikaan tarvitsisi kertoa, mutta pikaisesti havaitsimme ruotsissa hirven metsästyksen alkaneen kun metsäteidän varsilla vilisi punanuttuisia henkilöitä. (Siellä hirvenmetsästys alkaa jo syyskuun alussa) Viimeistään siinä vaihessa kun traktorin kauhassa roudattiin ajotiellä hirvenruhoa, juolahti mieleen että ehkä se meidän maastoon kovin nätisti sulautuva vaatetus ei ollut se paras mahdollinen asukokonaisuus näille seikkailulle. Yhtä kaikki, emme tulleet ammutuksi hirvinä ja oma saaliini oli nätti kasa söpöäkin söpömpiä tatteja. Tulipahan maisteltua illalla kahta uutta ruokalajia kerrallaan, tattia ja lapin puikulaperunaa. Ja hyvää oli, (vaikka niitä matoja saattoikin jäädä sinne jonnekkin sienien uumeniin). Kaupoissa myytävä laimennettu siideri 2,25 %, oli kieltämättä kyseenalainen kokemus ja kaunistelematta se on laimeata litkua. Oi kuinka toivonkaan, että päättäjät täällä Suomessa eivät menen samaan halpaan ja normivahvuudet säilyvät yhä kaupan hyllyillä. Yyh.

Loma meni alkukoomailujen jälkeen rivakasti, mökki oli tosiaankin enemmän kuin mökki, iso ja runsaasti varusteltu kartano ennemminkin. Varustelutaso oli huomattavasti parempi kuin omassa kodissani, joten oma aikansa meni tutustuessa hienoihin kodinkoneisiin ja kaiken maailman deluxus lämmitysjärjestelmiin ja erikoisiin saunan kiukaisiin. Kaikenlaista sitä. Porukkaa olisi sopinut iso lauma, joten tuli vähän orpo olo kahdella ihmisellä 4+2 erillisen makuuhuoneen tiloissa. Ehkä joskus tänne vielä uudestaan, mutta reissuun täytynee lähteä ehdottomasti isommalla porukalla.

Reissussa tuli bongattua hysteerinen orava, hämmästynyt jänis, liuta poroja, mutta sitä sopulivaellusta en päässyt todistamaan. Ehkä melkein söpöintä on aamu-uniltaan heräävä jäniseläin venyttelemässä jäseniään ja heilutellesaan töpöhäntäänsä. Oih ja voih tälle kuvalle. Tein myös tuttavuutta elämäni ensimmäisen kerran kuukkeliin ja toden totta sen lintu on aika reipas ja rohkea. Kuvasaastetta reissusta tulee varmaan myöhemmin.

Mitäs sitä muuta kertoisikaan. Ei kai mitään. Levollista on, jopa hämmentävän levollista tämä elämä tätä nykyä. Lueskelin tuossa blogistani tapahtumia vuosi sitten ja voi kuinka sitä kuohuikaan silloin monellakin eri elämänsaralla. Monet asiat tekivät kipeätä, mutta näköjään kaikki mikä ei tapa, vahvistaa ihan oikeasti. Niin typerän kliseiseltä kuin se kuulostaakin. Tulevan syksyn tapahtumat hieman mietityttävät, mutta ehkä niitä(kään) ei kannata surra etukäteen. Asiat järjestyvät, luotan siihen tällä kertaa vakaasti.

Hiljentymisen retriitti

Tekisinköhän sellaisen. Pistäisin viikoksi tietokoneen, puhelimet ja kaikki muutkin mediat kiinni. Keskittyisin miettimään asioita, olemaan ja tiedostamaan tärkeät asiat ja tunteet.

Jään viikon lomalle ja tiedossa olisi reissua Lappiin. Vuokrasin firman oman mökin, tai no ei se mikään mökki ole hemmetin loistolukaali Ylläksellä enemminkin. Puitteet sille hiljentymiselle olisi, joten ehkä se olisi ihan hyvästä. Mieli on vähän haikea ja omalla laillaan kovin levotonkin. Oletettavasti se tekisi todellakin vain hyvää olla ja nauttia luonnosta ja rauhallisuudesta. Haluaisin myös kirjoittaa ajatuksiani ylös, eli varaan mukaan perinteisesti kynää ja paperia.

Katsotaan nytten.

Uusi viikko

Viikko alkaakin säpinän merkeissä. Duunien jälkeen pitäisi siirtyä auton rattiin ja nokka kohti Imatraa. Pikavisiitti siellä ja yöksi takasin kotiin. Olkoot reissu vaikka vanhojen kotimaisemien näyttämistä Autolle, edellisen kerran tuolla tulikin vierailtua kyseisen auton oston merkeissä.

Säikähdin viikonloppuna jälleen kerran jostain syövereistä kumpuavia mörköjä. Tällä kertaa siihen ei tarvittu kuin Robert Heleniuksen nyrkkeilyottelu telkkarista ja verisen vastustajan naama. Tämän kuvan jälkeen ne mörköt mönkivät jostain esille. Eipä siinä muuta taas voinut kuin pillahtaa itkuun, näkyy ne vaan kummittelevan nuo perheväkivallan haamut sitkeästi jossain.  Ei auttanut edes vakuuttelut, että miehet on pieksättämässä siellä itseään ihan rahasta ja vapaaehtoisesti, äärimmäisen pahalta se tuntui silti. Olen varmaan joutunut vähän liikaa eläessään sitä verta lattioilta ja muilta materiaaleilta luutuamaan. :((

Toki sallin tämän urheilumuodon muille, ei sinä mitään. Omat hermot ei vaan kertakaikkisesti kestä, joten pysyttelen moisesta urheilusta ihan suosiolla erilläni.

Itkusta

Niin  itkusta sananen. Saa itkeä, pitää itkeä, on hyvä itkeä. Niin ilosta, kuin surustakin tai muista tunnekuohuista. Olen yllättänyt itseni itkemällä ja nauramalla yhtäaikaa hyvin herkällä ja voimakkaalla hetkellä ja tiedän eräiden myös tyytyneen pelkästään itkuun. Ihanaa, että tuntuu ja että tuntee. Minäkin opettelin se taidon vasta aikuisiällä ja enää en mene piiloon ja pakoon kun kyyneleet alkaa virrata. ItkuIita olen joo, mutta entäs sitten. Muistan ikuisesti menneisyydestä ne tärkeän ihmisen suusta taannoin sanotut sanat, onko sinun pakko taas vollottaa, ei tässä ole mitään itkemistä. Ei kukaan toinen voi minulta kieltää sitä, että minuun sattui tai tuntui pahalta. Ei kukaan muu voi sanoa, mitä kannattaa itkeä ja mitä ei. *PRKL*

Käytin tuossa myös hieman muokkaustoimintoa joissain teksteissä. Teksteistä tuli liikaa harmistuksia ja väärinkäsityksiä, joten ehdottomasti parempi näin. En halua mitään mielenpahoittamisia yhtään mistään. En todellakaan. Nih.

Miehen puute on ilmeinen

Googlen automaaginen toiminto ehdotti minulle näitä hakusanoja. Jep. Kanttarellit kyl kelpais, muusta ei taida olla tarvista. Ihme kyllä kukaan ei halunnut löytää seksiä... en tosin tiedä mihin logiikkaan nämä ehdotukset todellisuudessa perustuvat. Kuvittelen paremman tiedon puutteessa näiden olleen niitä etsityimpiä sanoja. Mies ei siis riitä, vaan sen pitää on kunnon mies. Hmm.

:)

Reikiä rahalle

Ostin viikonloppuna akvaarion. Kappalemäärissä sen kolmannen pytyn, jos vaatakomerossa lojuvaa pikkuallasta ei lasketa lukuun mukaan. Täytettyjä vesilitroja huushollista löytyy tällä hetkellä 500. Hui. Ostoksen jälkimainigeissa löytyi heti näitä rahareikiä, tärkeimpinä taitaa olla uudet loisteputket. Nykyiset putket ovat kovin pahanväriset ja nykyisellä valaistuksella altaan vesi on, ettenkö nyt ihan suoraan sanoisi kusen väristä. Eikä se näytä hyvälle, ei yhtään. Toinen heijastin pitäisi uusia loisteputkeen ja ulkosuodattimen tarvettakin pitäisi miettiä. Kalasto mietityttää myös kovasti ja pitäisihän sinne saada sitä ja tätä muutakin uutta... Tällä hetkellä altaassa majailee pelkästään muutama albiinopartamonni, mutta saatuani albiinot myytyä kalasto tulee muuttumaan siinäkin altaassa. Höh. Koetan pitää sen järjen päässäni ja tehdä hankintoja maltillisesti, kerrankin.

Niin ja näitä mussuikoita toivoisin löytäväni vielä jostain kohtuuhinnalla. Reilu kymppi yhdestä kalasta on aika suolainen hinta, varsinkin kun kaloja tarvitaan se reilu parvi. Helmimonninen on hän.

Ehkä sitten tuhlaa rahani tähän kalaisaan ja märkään harrastukseen, kun se muutto ja sitä myötä lisääntyneet asuinkustannukset eivät toteutuneet. Hannasin taas sen muuton suhteen. Tai siis järki voitti, en ollut edelleenkään valmis iskemään reilua sataa euroa lämmitys- ja vesimaksuihin kun nykyisessä kämpässä ne kuuluvat tähän vuokraan, eli olen näemmä edelleenkin pihi.

Aamun painajaiset palasivat näemmä taas. Tällä kertaa unissa oli yksi kuollut kavioeläin, hevosen lapsi eli siis varsa. :( Elukka oli unessa syönyt muovipussin laitumelta ja kuollut siihen. Jostain syystä minua syytetiin tästä episodista, vaikka IRL on kovin epätodennäköistä hevosen syövän moisiä roskia. Kovin se oli nätti ja sievä varsa vielä kuolleenakin, joten säästyi suuremmilta traumoilta kun unessa ei näkynyt verta, suolenpätkiä tai muuten vaan inhottavia yksityiskohtia. Kysymys kuitenkin kuulu miksi näissä unissa koko ajan kuolee joku. En ymmärrä...

Pikkuhiljaa eteen hiipivä syksy arveluttaa. Monessakin mielessä. Syksyltä on odotettavissa paljon hyvää ja mukavaakin, mutta toivon että se tuuri/onni ja kohtalo on tällä kertaa suopeampi. Jos nuo asiat järjestyvät kaikkien osapuolien kannalta hyvin ja sujuvasti. Katsotaan nyt. Hieman kyllä pelottaa... Toivottavasti ihan turhaan.

Mato, lintu ja liian aikainen herääminen

Heräsin yöllä kesken makeiden unien. Pikaisen veskireissun jälkeen ei sitten nukuttu, mutta ehkä rauhallisen viikonlopun jälkeen jaksaa taas vähemmilläkin unilla. Eikä nämä arkiset duunit nyt niin rasittavia ole, ei todellakaan. Voi kuinka kaipaan sitä kesää ja fyysistä työtä, missä sain todellakin TEHDÄ sitä työtä. Oi niitä aikoja... Tällä sormien heiluttelulla näppiksen päällä ei paljon voi fyysisyydestä puhua.
Unettomina hetkinä jäin tavoilleni uskollisena taas pyörittelemään päässäni maailman syntyhistoriasta alkaen kaikkean mahdollisista ja mahdotonta. Eipä noita suoria vastauksia taas tullut yhtään mihinkään, ehkä se kelaaminen kaikesta etukäteen kannattaisi lopettaa. Ihan siis oikeasti. Asiat menevät niinkuin menevät, teen varmaan vaan haittaa koettamalla hoputtaa asioita esiin ja kaivelemalle asioita liiaksi. PÖH, inha mie. Millä ihmeellä tästäkin raivostuttavasta piirteestä pääsee eroon...

Ehkä tyydyn vaan siihen, että kyllä se elämä kantaa. Että kaikki menee parhain päin, että asioilla on tapana järjestyä. Onhan se näin, onhan? Ehkä sitä on vaan oppinut liian skeptisesti elämän varrella, kun rakkaus ei ole riittänyt, olosuhteet on olleet väärät tai elämä on muuten vaan kääntänyt sen vähemmän mukavan puolen esille. Eikä siitä kantavuudestakaan ole aina ollut takeita, tai ehkä olen vaan massaltani liian painava, ettei se kantavuus ole riittänyt sen takia. Tai ehkä vaan vaadin elämältä, kumppaniltani ja itseltänikin aivan liikaa. Jaa-a. Ehkä jään sitten pohtimaan tätä seikkaa, vaikka tulevana yönä. Plääh....

Muita lievän kitinä aiheita ovat olleet yhden vauvamasun aikaansaama kohkaaminen lehdistössä. Voi hyvänen aika sentäs. Perheenlisäys on ihana juttu, mutta mutta... vois kai ne ruotsinkin kuninkaalliset nyt jättää ihan vähän rauhaan. Jookosta. Olkoot onnellisia raskaudesta ihan ilman kaiken muun maailman taivastelua aiheesta, pöh.

Ai niin, ne aamulliset useasti toistuneet karseat painajaisunet ovat näemmä kadonneet. Huh. Onneksi.

Enne?

Alkaa pikku hiljaa pelottamaan nämä minun aamulliset unet, joissa sattuu ja tapahtuu aivan liiaksi.

Edellisenä yönä oli raivotautisia kissoja, jotka jouduin lopettamaan murskaamalla niiden pään. Pää murskana oleva kissa laiturilla ei ole kaunis näky. Tänä aamuna unissa oli ihmisvainajia ja kohtalaisen pahaa teki oivaltaa vainajan olevan tuttu henkilö. Neiti itse (= siis minä) pötkötti raatona jälleen kerran laiturilla. Itsensä näkeminen kuolleena oli... ettenkö sanoisi aika järkyttävää. Oman lisänsä karmeuteen teki se, että vaikken ole koskaan nähnyt puukotettua ihmistä kuvat mielessä oli valitettavan todentuntuisia.

Alitajunta näkyy nyt työstävän jotain todella outoja asioita aamun tunteina. :(

Ei enää... näitä unia.

Toisintoa keväältä

Muuttomietteitä on taas ilmassa. Eteeni tupsahti ihana rivarikämppä omalla rannalla, laiturilla ja venepaikalla. Takaterrassilla on matkaa järveen se reilut kuusi metriä. Tunteet sanoo, että muuta heti sinne mutta järki pistää kampoihin ihan kunnolla. Taas kerran. Työmatka kymmenkertaistuisi ja onhan se ikävä fakta, etten oikeasti tiedä kuinka kauan täällä nykyisessä duunissa ja seuduilla tulen olemaan. Muutto tässä vaiheessa oli taas kerran typerä juttu,  jos joudun muuttamaan kohta muualle. Takaraivossa on haaveita jostain muusta, jossain muualla. Nyt pitää vaan katsoa miten haaveet konkretisoituvat...

Muita mietinnän aiheita aiheuttaa ystävän ero ja sen tuomat kommenrvenkit. Lupasin hänelle majapaikan luontani jos tilanne ahdistaa expuolison kanssa liikaa ja muuttoavun olen jo luvannut aikaisemmin. Taitaa siis tulla muuttokeikka Kuopiosta Vantalle jollain aikavälillä. Hän teki sen nyt mitä olisi pitänyt tehdä aikoja sitten, tätäkin ratkaisua hänen piti kypsytellä ennenkuin asiat olivat valmiit hänen mielessään ja sydämessään. Nyt on aika päästää irti. Hyvä näin.

Pähkäilyä

Sain jokunen aika sitten tekstiviestin hieman yllättävältä taholta. Viesti oli ihan neutraali ja asiallinen, herättäen minussa hyvää tuulta hetken hämmästelyn jälkeen. Mainitsin viestistä ystävälle ja saimme yllättäen aikaiseksi mielenkiintoiset keskustelut. Pohdinnassa oli menneisyys ja eri ihmisten merkitykset itse kenellekin nyt ja menneisyydessä. Jotkut asiat vaan ovat x-aikaa kipeitä asioita ja aika näkyy kaikesta huolimatta parantavan ne haavat. Niinkuin tässäkin tapauksessa on käynyt.

Olen edelleenkin äärimmäisen viehättynyt siihen, miten ihmiset alkavat puhua asioistaan. Yllättäen, silloin kun heille antaa sen mahdollisuuden, tilan ja ajan kertoa ajatuksistaan ja tuntemuksistaan omaan tahtiinsa. Olin itse jossain vaiheessa elämääni samassa tilanteessa ja olen kiitollinen kyseiselle henkilölle niistä kuuntelevista korvista, virtuaalisesta olkapäästä ja oikeista ääneen esitetyistä kysymyksistä. Kaikkea sitä minäkin opin, näin isona ja aikuisena. Itkemään, puhumaan ja kohtaamaan niitä tunteitaan vaikka kipeäähän se teki, mutta elossa niistäkin selvisi. Puhuminen on oikeasti hyvä juttu. :)

Muita omituisia asioita oli tämän aamun herääminen.
Unessa heräsin aamulla sängystä eroottispitoisen yön jäljiltä kahden osittain tutun ihmisen vierestä hyvin häpeilevissä fiiliksissä. Ilakoinnin yksityisikohdat jäivät nyt hämärän peitoon, joten olisihan se kiva nähdä koko tarina, eikä mitään jälkifiiliksiä pelkästään. Tyhmä uni, toimintaosuudet mukaan myös. ;) Sitä mistä ko. ihmiset uniini tulivat en ymmärrä ja IRL ei ole todellakaan toivottua moinen herääminen. Pitänee ottaa se unen tulkintakirja taas käyttöön.

Taas maanantai

Tämä on taas näitä päiviä kun ei älyä mistään mitään. Työpäivä on ollut yhtä tuskaa, älyllistä elämää on ollut havaittavissa kovin vähän tälle päivälle. Säälin niitä asiakkaita, jotka joutuivat tänään kanssani asioimaan. :( Ihan hävettää tämä typeryys ja jos olisin työnantaja, pidättäisin kyllä tämän päivän palkan itseltäni. Se ei varmaan riitä, että olen raahannut ruhoni tänne, järkeäkin olisi suotavaa olla mukana.

Viikonloppu oli kovinkin onnistunut. Siihen mahtui ihana koiranpentu, ystäviä ja sosiaalisia suhteita, levollista tuumailua ja rauhallista heräämistä, puhumista ja vain vähän itkemistä ja kyyneleitä tällä kertaa. Lisänä mahdutin viikonloppuun viinimarjoja, superpesisottelu katsomista isän kanssa, shoppailua ja pesukoneita. Ehkä se rauhallisen möllöttämisen aika on sitten joskus muulloin, vaikka syksyisinä ja synkkinä iltoina. :)

Älyn poissalosta, tai jostain muusta olkoot esimerkkinä allaoleva sarjis. Meni nolostuttavan kauan ennenkuin  oivalsin jutun juonen, oivalluksen jälkeen kasvoilleni levisi typerä virhe ja syvä puna. Kaikenlaista sitä taasen. Nolointa kai tässä oli se, että repesin vielä nauramaan tälle jutulle... Väsynyttä elämää siis näin maanantaina.

Halvalla lyrics (Jenni Vartiainen)

On yö ja valvon sinun vierellä
En tahdo koskaan enää riidellä
Sua vielä vähän aikaa katselen
Olet kaunis ja yksinäinen

Nuku siinä vaan rauhassa
hei ei enää haaveilla
Keitä muita on tarjolla
En osaa arvailla ja jos heräisit sattumalta

Niin saat minut nyt halvalla, poisheittohinnalla
Saat tämän nyt helpolla, minun käytetyn sydämeni


On hyvä ettet tiedä minusta
Olen huono puhumaan myös sinusta
Vain hiuksiasi hiljaa kosketan
en rakkaudesta mitään ymmärrä

Nuku siinä vaan rauhassa
hei ei enää haaveilla
Mitä muuta on tarjolla
En osaa arvailla, voi jos heräisit sattumalta

Niin saat minut nyt halvalla, poisheittohinnalla
Saat tämän nyt helpolla, minun käytetyn sydämeni

Hei ollaan vaan aivan paikoillaan
Turha on etsiä kauempaa
Kun on hieno maailma jo tarjolla

Saat minut nyt halvalla, poisheittohinnalla
Saat tämän nyt helpolla, minun käytetyn sydämeni

Jenni Vartiainen - Halvalla

Kalajastajakylä

Tätä mieltä kalastajat olivat EU:sta. Veneestä kuvasttu tarra.

Kalastaja työnsä ääressä. Suurin osa kaloista oli kampeloita ja makrilleja. Ravuista otettiin vain sakset ja loput heitettiin lokeille.

Tanskan Aurinkoa ( ei siellä aina satanut)



Skagen, Tanskan pohjoisin niemi. Kivalla kelillä sinne eksyi muitakin turisteja, parkkeeraaminen on täällä maksullista joten pidä huoli että olet varannut käteistä rahaa. Maksu onnistuu tosin kännykälläkin. Oli kovin kivaa olla ainut FIN rekkareilla oleva, toiset suomalaiset turistit nähtiin rekkarin perusteella vasta meriakvaariolla. Tuli siis oikeasti fiilis, että sitä on ihan oikeasti ulkomailla. Näyttää varsin veikeältä kun laiva lipuvat automassojen taustalla.





Iso-Belt silta vähän eri suunnalta. Tosin mentiin me kohta tuonkin sillä yli ja tästä(kin) maksettiin tietullit mennen tullen. Merilosseilla ei kannata mennä muuten täällä mennä, ellei ole pakko sillä ne ovat maksullisia ja muutaman sadan metrin matkasta maksat itseksi kipeäksi.



Joku hiekkaranta jossain. Näitähän siellä riitti sitten melkein kyllästymiseen asti.

Skagenissa taasen.

Hei, hei Tanska

Viimeiset hetket Tanskassa. Edessä 16 kilometriä Juutinrauman siltaa ja toisessa päässä odottaa maksupisteet Reissun ainoa hetki, jossa nähtiin mitään tulliviranomaisia rajanylityksissä. 40 euroa henkilöautolta piti pulittaa tämän sillan ylittämisestä mennen ja tullen. Onneksi  tällä kertaa matkaa tehtiin selkeässä illassa ja sillan toisessa päässä odotti Ruotsi ja pelkkä tylsä kotimatka Ruotsin läpi Suomeen. Kuvassa myös koko reissun ajan matkassa ollut tunturipöllö toimi maskottina ja hyvän onnen tuojana. Mitähän ötikkä tuumi tästä reissusta, edellisellä kerralla se olikin matkassa tuntureilla ja vuoristossa käyden Nordkapissa.

Matkalla

Maisematiellä Ringkoping Fjord vuonon ja meren välissä. Tuulta ymmärrettävsti oli runsaasti, mutta todella hieno reitti tiellä numero 181. Ehdottomasti suosittelemisen arvoinen maisematie. Harmillista lukuisilla rannoilla oli tuo uskomaton merestä huuhtoutuneiden rojujen määrä.

Muhkea peffa ja muita otoksia

Givskud eläintarhassa nähtyä. Myöhemmin lisää kuvia ja tarinaa päivästä.