Pähkäilyä

Sain jokunen aika sitten tekstiviestin hieman yllättävältä taholta. Viesti oli ihan neutraali ja asiallinen, herättäen minussa hyvää tuulta hetken hämmästelyn jälkeen. Mainitsin viestistä ystävälle ja saimme yllättäen aikaiseksi mielenkiintoiset keskustelut. Pohdinnassa oli menneisyys ja eri ihmisten merkitykset itse kenellekin nyt ja menneisyydessä. Jotkut asiat vaan ovat x-aikaa kipeitä asioita ja aika näkyy kaikesta huolimatta parantavan ne haavat. Niinkuin tässäkin tapauksessa on käynyt.

Olen edelleenkin äärimmäisen viehättynyt siihen, miten ihmiset alkavat puhua asioistaan. Yllättäen, silloin kun heille antaa sen mahdollisuuden, tilan ja ajan kertoa ajatuksistaan ja tuntemuksistaan omaan tahtiinsa. Olin itse jossain vaiheessa elämääni samassa tilanteessa ja olen kiitollinen kyseiselle henkilölle niistä kuuntelevista korvista, virtuaalisesta olkapäästä ja oikeista ääneen esitetyistä kysymyksistä. Kaikkea sitä minäkin opin, näin isona ja aikuisena. Itkemään, puhumaan ja kohtaamaan niitä tunteitaan vaikka kipeäähän se teki, mutta elossa niistäkin selvisi. Puhuminen on oikeasti hyvä juttu. :)

Muita omituisia asioita oli tämän aamun herääminen.
Unessa heräsin aamulla sängystä eroottispitoisen yön jäljiltä kahden osittain tutun ihmisen vierestä hyvin häpeilevissä fiiliksissä. Ilakoinnin yksityisikohdat jäivät nyt hämärän peitoon, joten olisihan se kiva nähdä koko tarina, eikä mitään jälkifiiliksiä pelkästään. Tyhmä uni, toimintaosuudet mukaan myös. ;) Sitä mistä ko. ihmiset uniini tulivat en ymmärrä ja IRL ei ole todellakaan toivottua moinen herääminen. Pitänee ottaa se unen tulkintakirja taas käyttöön.

Jos

viime hetkeä ei olisi, ei varmaan mitään tulisi tehtyä. Pikainen pikainen pyörähdys Susirajalla on nyt takana ja yöllinen paluu sunnuntai-aamusta oli rauhallista aikaa ajella. Lauantai oli ihana päivä, varpaita on nyt liotettu Pielisjoessa, syöty mansikoita ja hengailtu muuten vaan. Ihanaa, ihanaa, ihanaa :)) Ihanan loivaliikkeinen aloitus lomalle.

Mahtui reissuun myös kalastuvälineiden ostoa, retkituoleja, kirpputoreja ja paljon puhumista. Kipeistäkin asioista, eikä siinä ihan ilman kyynelkanavien toiminnan testausta tullut toimeen. Taaskaan. Satunnainen törmääminen Joensuun raitilla ystävään oli kaikessa yllätyksellisyydessään ihana asia ja unissa vainonnut hääteema tuli vastaan hämmentävän usein IRL Susirajan maisemissa kävellessä.

Nyt viime hetken reissuvalmisteluita ja erittäin levollisin mielin matkalle.

ÄRR

Unettomat yöt jatkuvat ja mieli näkyy askartelevan tietyn ja saman ongelman ympärillä. Enkö voisi jo asioiden antaa olla, hemmetti vie. No olkoot sitten  näin, eipä tuohon voi mitään muutakaan sanoa. Elämä jatkuu.

Muualla elämän alueella opettelen itse sulkemaan sen suuni, olemaan hiljaa, sekä koetan parhaani mukaan hillitä kyselytulvaani. Joku toinen puolestaan opettelee pikkuhiljaa kuuntelemaan järkyttymättä yllättäviä kysymyksiäni mitkä menevät pelottavasti sinne pinnan ja kuoren alle. Oi kuinka kiitollinen vilpittömästi olenkaan ihmisestä joka minuun moisen keskusteluvimman aikoinaan opetti, "pakotti" puhumaan ja jaksoi kuunnella, kysellä ja  pyöritellä asioita kanssani melkein loputtomiin. Toivottavasti itselläni olisi tällä saralla annettavaa myös läheisilleni nykyisessä elämässäni, ei se puhuminen pahaa tee vaikka se sattuu hetkittäin ihan hemmetisti. Ääneen sanottuna asiat ovat välillä kieltämättä aika pelottavia. Myönnän sen.

Kesälomareissu pitäisi pikkuhiljaa tässä saada pakettiin ja suunnitelmat valmiiksi. Lähes koko heinäkuu meneekin sitten muilla mailla vierahilla, tosin harmittelen kovasti sitä että muutamakin kesän huipputapahtuma ohjelmallisesti missaantuu pahasti. En voi olla useammassa paikassa yhtäaikaa, en vaikka kuinka mieleni tekisi.

Kesästä tulee kiva, hieman erilaisella tavalla. :)

Sitten niin

Ehkä aika auttaa. En tiedä.
Eipä tässä kai ole muita vaihtoehtoja.

Töissä on ollut melko raskasta viime aikona. Olen eräässä puuhajutussa mukana puolittain pakotettuna ja osittain perintöviran velvoittamana. Tässä jutussa taustat ja ihmisten väliset klikit ja vallan tavoittelut ovat nousseet ratkaisevaan rooliin, eikä suinkaan asia mistä on kyse. Ikävää. Nyt sitten viilataan sitä pilkkua ja valitettavasti minä olen se henkilö mikä joutuu ottamaan kaikki haukut virkani puolesta vastaan. Ei oikein jaksa enää. Totesin tänään työtoverilleni, että tämä menee nyt ihan akkojen hommiksi. Eikö muilla naisilla ole oikeita töitä tehtäväksi kun jaksavat moiseen tappeluun sortua. Toki haukut eivät ole minulle suoraan suunnattu henkilökohtaisesti, mutta tänään sanoin aika napakasti eräälle naispuoleiselle työtoverille hänen vatuloitua ja udeltua asioista. Kerrankin se nainen meni hiljaiseksi. Hitto kun pitäisi olla juristin koulutus, että tuossa hommassa pärjäisi.

Lumenpaljous alkaa ahdistaa. Aamulla pitää kolata pihamaa ennenkuin edes autolla pihasta pois pääset ja illalla oli sama homma edessä, jos mielit päästä pihaportista sisään. Toki tunnin raivopäin kolailu sai iltapäivästä hermot hieman rauhoittumaan kun lumia puski itseä korkeamman lumikasan päälle. Jee. Hyötyliikuntaan siis.

Muita ihmetyksen aiheita on ollut kadoksissa olleen puheyhteyden yllättävä osittainen palautuminen. Tai siis kai sitä voi puheyhteydeksi sanoa jos ei ihan kokonaan mykkiä enää olla. Vedin jokunen aika sitten erinäisten sattumusten takia herneen nenääni kovinkin syvälle, olin verisesti loukkaantunut ja sitten loppujen lopuksi unohdin jossain välissä jo sen mistä olin loukkaantunut. Aika tasoitti ja järkeisti asioita, mutta jästipäisyyttäni en ensin pystynyt ja sitten en halunnut tehdä asioille mitään. Vaikka asia siis jossain syvereissä vaivasikin minua. Ihmettelen nyt esiin tulleita asioita jos toisiakin, mutta kun tuota ennustajan lahjaa ei ole suotu niin vaikeahan sitä on tietää mistä toisen mielessä liikkuu. Ja sitten kun ei tiedä, niin voi vain olettaa ja minun taidoillani oletukset ovat ihan pielessä. Avauduin itse oman mykistymisen aiheuttaneita syistä, mutta mutta... ÄH. *huokaus* Minä en ole laisinkaan hyvä näissä asioissa. Jotenkin surkuhuipaisaa on myös oma viime aikainen pähkäilyni omasta jästipäisyydestäni ja ylpeydestä mikä kääntyy jo itseään vastaan.  Nyt on ollut moisten aiheiden ihan aktiivinen käsittely omin sanoin ajankohtaista, mutta kun ei osaa kertoa eikä pukea tuntemuksiaan sanoiksi. Ei vaikka miten haluaisi. Kirjallinen avautuminenkaan ei ole aina hyvästä, kun kaikki on mahdollista ymmärtää väärin ja lukea niitä rivienvälejä. Enpä pähkäile tätä tämän enempää, ajattelusta tulee vain päänsärkyä.

Lähiseudulla Etelä-Savossa on tykkylumi tehnyt tuhojaan ja aiheuttanut laajamittaisia sähkökatkoja kymmeniin tuhansiin talouksiin. Pahimillaan katkon piirissä oli 36000 taloutta, tällä hetkellä lukumäärä oli n. 15000 taloutta.Liikkuminen maastossa on hankalaa lumitilanteen takia ja kelkoilla liikkuminen täysin mahdotonta höttölumen takia suuressa osaa linjoja. Onneksi on sukset ja hiihtotaito ovat tallessa vielä. Osa talouksista on jo evakuoitu asukkaiden niin halutessa ja mielessä kävi mitä minä tekisin sähkökatkon tullessa ja kylmentäessä tämän sähkölämmitteisen kodin. Pelottava ajatus. Kaikki kalat kuolisivat, kaikki kasvit kuolisivat yms. Karjatalouksia ei käy kateeksi, sillä niitäkin laajamittaisen sähkökatkon piirissä varmasti on. Kamalaa. Yöksi on luvattu isoja pakkasia, joten suotavaa olisi että sähköt säilyvät täällä päin päällä. Avolinjoja ei tosin näin keskustassa juurikaan ole, joten katkon mahdollisuus tykkylumen takia on käytännössä mahdotonta.Toivon myös sähköjen palautumista kaikille hädissään oikeasti oleville. Tämäkin episosidi olisi ollut estettävissä sähkölinjojen riittävän aikaisella raivauksella ja tämä oli täysin odotettavissa oleva ongelma. Valitettavasti halua/resursseja tai jotain ei sähköyhtiöllä ollut riittävästi, hädin tuskin he olivat toipuneet kesän myrkytuhoista mitä katkoivat linjoja ja sähköjä tuhansien kilometrien pituudelta. Ja mitenhän sähkön siirtomaksuille käy tulevaisuudessa ko. firman piirissä oleville talouksille...

Nyt kuitenkin töllön tuijotusta hetki ja unten maille. Jos nyt nuo tunnin vahinkotirsat eivät sotkeneet unirytmejäni.