Ensimmäinen talven merkit

Kävelylenkillä lammen lähimaastoissa. Kovasti se talvi jo yrittää tehdä tuloaan. Vieläkään sitä ensilunta tosin ei täällä leveyksillä ole nähty, lämpötila tänä aamuna oli -8,6 ja varastosta piti kaivaa jo jotain pitempilahkeista farkkujen alle. Viime vuonna näihin aikoihin lunta oli runsaasti ja kolaamista riitti pihalla. Ehkä tästä talvesta tulee lyhempi, vähälumisempi ja helpompi muutenkin.

Niin-n ja mieltä ilahduttavaa oli myös huomata vasta kotikoneella kuvaan tallentuneet eläimen tassunjäljet kuvaajaa lähellä olevassa penkin reunassa. Ihania. :)

Sitä odotellessa ja tästä oudosta valoilmoista nauttien.

Kateellisuus

On taas se aika vuodesta kun saa olla kateellinen, jos niin haluaa.Voi pähkäillä taas kuinka vähänsitä  tienaa rahaa ja kuinka paljon kaikki NE muut saavatkaan. Kuka on sen listan ja tämän listan sijalla x. Veroutustiedot ovat siis taas saapuneet.
Jep, Ihan rauhassa. Ei se onni ole rahasta kiinni, toki helpottaa se elämää,  mutta eiköhän se onni tule jostain muusta. Vaikka siitä että saa olla nenäkkäin, tai että selkä on ollut hyvä jo pitkän aikaa ja sairaslomilta on vältytty. Onni on pieni tekstiviesti, kortti postilaatikossa, yllättävä puhelu. Arkista onnea on sekin, että Saa tehdä, tohuta ja mennä ja saa olla tekemättä jos siltä tuntuu. Työkaverin lausuma, yllättävä ja ystävällinen sananen, lapsen iloinen hymy ja onni lelusta lähikaupassa. Kaunis muistikuva menneistyydesta, mukavia muistoja kauniista kesäpäivistä ja retkistä luonnossa. Onhan näitä, onnen aiheita, syitä ja seurauksia kun osaa vaan ne katsoa Niin ja minulle on tiedossa huimat veronpalautukset, reilut satanen kilahtaa tilille. Jee sitä kulutusjuhlaa minkä tälläkin rahalla saan pistettyä pystyyn. :)

Vilkaisin duunissa jotain iltapäivälehden verolistaa ja jäin pohtimaan listalta tiettyjä sukunimiä.  Olisko kivaa olla sukunimeltään vaikka Von Rettig, Herlin tai Erkko vai olisko se vaan riesa. Myöskin sisarukset olivat monessa perheessä kovin hyvätuloisia, hymyilyä aiheutti sisarukset Tyrsky ja Myrksy Ylppö. Nuorilla sisaruksilla oli vuoden ikäero, ansiot eivät tosin jääneet mieleen, nimi kylläkin.  Ehkä olen kuitenkin ihan tylsä tavis duunari keskiluokkaisilla tienesteillä ja sukunimikin on mälsä -nen loppuinen. :) Hyvä näin. ( Edit. Olin näemmä tuossa tehnyt vanhingossa sukupuolen vaihdoksen sisarus Ylpöille, joten anteeksi Tyrskylle ja Myrkylle jotka ovatkin tyttöjä. Toki tuo syvempi googlettaminen kertoi koko nimet, jolloin olisin voinut päätellä sukupuolen tytöksi. No... saatana vie... kiitos anolle palautteesta. Ei siis tässäkään asiassa pidä olettaa mitään, vaikka tiedänkin samoja nimiä käytetyn myös pojilla).

Töissä oli tänään mukava murteiden päivä. Mieleen jäi paikan päällä käynyt paikallinen vanhaisäntä kumisaappaissaan ja Hankkija lippiksessään. Ihan oikeasti. Herran esitti asian hitaalla ja perinteisellä ulosannilla, loppupeleissä hän kaipaili niitä miespuoleisia kolleekoitani ja MIEStyönjohtajia. Kun ethän sinä tytönhupakko osaa häntä auttaa... jep. ;) En toki osannut auttaa, mutta olisin kyllä voinut viedä heti oikean henkilön juttusille jos isäntäitte olisi halunnut murheensa minulle kertoa. Ilosta toivat myös levveellä savon murteella jutellut mies Iisalmesta ja Oulun murtella vääntänyt herra Mäki. Mukavia olivat miekkoset ja murteet. Toki tästä mukavuudesta voisin...

Ulkona on poikkeuksellisen lämmintä ajankohtaan nähden, pihalla joku koristepuu on kasvattanut oksiin keväisen vihreät silmut tippuneiden lehtien tilalle. Kuinka puskalle mahtaa käydä pakkasten todella iskiessä. Säälin hieman puuta, mutta muuten tulkoot pakkaset, tulkoot jää, meikän autossa on jo talvitassut alla. Eipähän jäänyt viime tippaa tällä kertaa.

Viikonloppuna olisi tiedossa hyvällä tuurilla tiedossa mökkeilyä ja ehkä se vika kerta uintia järvessä ennen talven tuloa. Hah, ajatuskin hyrisyttää.

Taasen

hipsin tänne höpisemään. ;) Olin jokunen aika sitten kovin tuohtunut tähän netteilyyn ja facebookiin ja kaikkeen kökköön mitä tuo sosiaalinen media pitikään sisällään. Siihen kun lisätään syksyn saapuminen ja matala mieliala muutenkin niin hissukseen tuli oltua. Suuren suuria, tai ihmeellisiä uutisia ei ole onneksi kerrottavaksi. Taidan pikkuhiljaa hektisen kesän jälkeen vaipua pienemmille kierroksille, melkein jo talviuneen.

Kävin eilen kahvakuulailemassa. Työnantaja oli suosiollisesti tarjonnut meille tuon syksyn rupeaman moista harrastetta ja oi sentäs kuinka mukava harrastus tuo onkaan. Tykkään kovasti. Hämmentäviä lihaksia ja lihasryhmiä tuntuu löytyvän sieltä sun täältä ja kovin kokonaisvaltaista touhua tuo tuntuu olevan. Viikon päästä taas uusi rupeama, myöhemmin syksymmällä on tiedossa Pilatesta, edelleenkin työnantajan suosiollisella kustannuksella. Hienoa.

Pitkästä aikaa loppuviikosta on tiedossa myös kampaaja ja uutta väriä päähän. Koetan sinnikkäästi kasvattaa hieman pitempää tukkaa, saa nähdä kestää kantti miten pitkälle. Ladylike ei minusta tule vieläkään, mutta pikkuhiljaa tyylinvaihdos on tarpeen. Se olisi varmaan tarpeen vähän kaiken muunkin ulkoisen suhteen, mutta sinnittelen vielä mukavuudenhaluisesti huppareissa, tennareissa ja farkuissa. Tulkoot joku sanomaan jos näin ei saisi pukeutua. Olen tullut jo varsin immuuniksi työpaikan ämmälauman arvosteleville katseille, tämä on minun tyylini joten pitkäköön mulkoilunsa ja pitkät katseensa ihan ominaa. Pyh ja pah. Mie olen mie. NIIN. :))

Viikonloppuna sain myös kovin erikoisen pusun. Ystäväni kymmenien vuosien takaa oli yökylässä koiransa kanssa. Nelijalkainen ystävä heräsi aamulla, käveli kynnet laminaattia vasten rapistellen sänkyni viereen ja tökkästi kirsunsa suoraan huulilleni. Heti hiljaisuutta ja sitten "täp, täp, täp". Koira alkoi heiluttaa häntäänsä sohvatuolia vasten oivallettuaan etten suuttunut yllättävästä aamupususta. Tuota sanoisin jos erittäin suoraksi toiminnaksi. Ystävän käynti oli kiva asia, harmi vaan etten vieläkään raukkamaisuuttani saanut sanotuksi hänelle olevani jotain muuta kuin hetero. Ystäväni äiti ja äitini ovat ystäviä  IRL, joten olen suojellut äitiäni pienen kyläyhteisön juoruilta. Ehkä saisin otettua asian puheeksi ystäväni kanssa ihan kohta, näin jälkikäteen. Päättäkööt hän itse mitä tykkää ja kenelle asiasta kertoo. Tyhmää. Raukkamaista minulta. Kyllä.

Lähiviikkoihin mahtuu myös yhden muuttokuorman siirtely ja pakkaus Kuopiosta Vantaalle. Tulipahan ajettua pakettiautolla. Huh.

Viime päivinä

Olen ollut aika toimelias työnkin ulkopuolella. Olen liidellyt siellä sun täällä ja jos jostain voi saada henkisiä orgasmeja, niin niitä sain maanatai- iltapäivällä/illalla. Taivaalliset maisemat, aurinkoinen keli ja yksin kauniimmista ajoreiteistä mitä tiedän. Harmi, että päivän valo loppui kesken, joten kuvauksellisesti matka jäi laihaksi. Korvien välille se teki kuitenkin hyvää, todella hyvää. Sain tuulettaa vähän ajatuksiani ja nauttia autolla ajamisesta. Ihanaa.

Sunnuntaita

Päivä on ollut sään osalta taivaallisen ihana. Voi kuinka pidänkään näistä syksyn aurinkoisista päivistä, syksyn väreistä ja raikkaasta ilmasta. Rakastan vaahteranlehtiä ja voimakkaita värejä. Olikohan viime syksynä, kun syksyinen vierailun aikana Turussa oli joka paikka täynnä pudonneita vaahteranlehtiä. Kakolanmäki oli taivaallisen ihanan näköinen. Oi. Se maisema ja fiilis on kyllä jäänyt mieleeni kovin voimakkaasti. Olen ollut tänään melkein koko päivän ulkona, kuvaamassa, liikkumassa ja nauttimassa ulkoilmasta. Ihanaa. Samalla olen vähän koettanut päästää höyryjä pihalle ja tasata mieltäni.

Olen ollut äärimmäisen vihainen itselleni, niin vihainen että yöllä tuntui, että en saa henkeä kun suututtaa niin paljon. Suututtaa niin paljoan, että itkettää. Tai en nyt ole varma onko viha oikea sana, ehkä se on häpeää enemmänkin siitä miten ajattelematon olen ollut. Ei vaan ole älynnyt riittävästi, kun omat mielenkiinnot ja tahtomiset ovat olleet niin hallitseva tunne, ettei ole omalta täpinöimiseltään oivaltanut miltä homma jostain muusta on mahdollisesti tuntunut. Missähän vaiheessa minä menetin sen harkintakyvyn ja järjen, olen vaan jästipäisen naudan tavoin rynninyt siellä ja täällä. Hävettää. Oma itsekkyyteni ja lyhytnäköisyyteni. Jos voisin itseään ruoskia rangaistusmielessä, niin nyt olisi sen aika. PRKL.

Noh. Eiköhän tämänkin tästä. Voi että :(


**************************************
Edit. kello 3.40
Heräsin keskellä yötä oivallukseen. Oivalsin, mikä tunne minua vaivasi. Tunnetila on ja oli negatiiviseksi yleisesti ottaen luokiteltava, lähinnä kai tietynlaiseen omistamiseen ja omistushaluun liittyvä tunnetila.  Hemmetistäkö se sitten tuli, miksi se nyt tuli. Minulla ei ole mitään käsitystä. Mitähän vielä paljastuu tämän itsetutkiskelun jäljiltä, ei mitään kaunista ainakaan. :( Voidaan varmaan vaan pohtia, että tässäkö syy tähän viimeisimpään kohtaukseeni. Ehkä, tai sitten ei. Ihan sama. Yhtäkaikki, tästä ja itsestäni en voi olla ylpeä minkään mittapuun mukaan.

Syksyä

Värikästä syksyä

Pakkasyön jälkeen

Syksyä

Jep, jep. Tulee se, halusin minä sitä tai en. Vaahtera oli tiputtanut jo lehtensä, kesäkukat oli paleltuneet ja luntakin Lapissa sataa. Kaivoin jo talvivaatteita varastosta esille hieman nyrpein mielin, mutta vähän minä asialle voin muuta tehdä kuin hyväksyä sen hiljalleen. Kesä män...


Ohessa myös näppäisy arkisesta elämästä, jokainen arvailkoon vaikka mielessään,mistä olikaan kuvassa kyse.