Lörtsy

Tuli käytyä paikallisilla markkinoilla ja ostettua lämmin lörtsy lounastauolla syötäväksi. Siis puhun nyt tästä herkusta. Hyvää se taasen oli, ei mahda mitään. Moista saalistani työpöydän äärellä lounastaessani ajatukseni lähtivät jälleen kerran omille teille, sillä sitä myöten kun makuhermot heräsivät heräsivät myös muistotkin eloon. Viime kesä, lörtsyt, kallio, Savonlinna . Huokaus sentäs.

Aamulla suurta hämmästystä aiheutti yöllä näkemäni varsin seksipitoinen ja hämmentävä uni. Olin unessa naispuoleisen ystävän kanssa jossain illanistujaisissa. Täällä eräs miespuoleinen herra (asiakas työympyröistä) teki tuttavuutta kanssani. Torjuin miehen lemmekkäät tarkoitukset tokaisemalla, että olen rakastunut toisen. Naiskaverini kysyi minulta saisiko hän tuon miehen, jos minä en häntä halua. Eipä siinä sen ihmeempiä lupia enää tarvittua ja parikunta aloitti varsin villit leikit siinä sängyssä. Sängyssä jossa minunkin kuuluis nukkua. Siinä ne sitten lemmiskelivät, samassa sängyssä missä minä leikin nukkuvaa ennenkuin sopivan tilaisuuden tullen osasin hipsiä karkuun.

Tosielämässä naispuoleinen ystäväni ei vieraissa varmaan kävisi ja tuskin minulta lupaa kysyisi noihin leikkeihin. Ehkä olisi syytä mieheltäkin jotain kysyä, nyt hän kauppatavaraksi rinnastettavissa oleva asia. Kauppatavara jonka minä lupasin ystävälleni kun en itse hänellä halunnut leikkiä.
Mikäs se nyt vaivaa kun näen miehistä unta. Onko kuun kierto tietyssä paikassa,  vai tekeekö alitajunta  nyt tepposiaan. Tässäpä sitä taas kallonkutistajalle riittäisi tulkittavaa. :) Vai kaivanko sen unikirjan kehiin?

Tämä taisi olla sitten se 701 blogikirjoitukseni. Aikasta monta vuodatusta, ettenkö sanoisi. :)

Reikiä rahalle

Ostin viikonloppuna akvaarion. Kappalemäärissä sen kolmannen pytyn, jos vaatakomerossa lojuvaa pikkuallasta ei lasketa lukuun mukaan. Täytettyjä vesilitroja huushollista löytyy tällä hetkellä 500. Hui. Ostoksen jälkimainigeissa löytyi heti näitä rahareikiä, tärkeimpinä taitaa olla uudet loisteputket. Nykyiset putket ovat kovin pahanväriset ja nykyisellä valaistuksella altaan vesi on, ettenkö nyt ihan suoraan sanoisi kusen väristä. Eikä se näytä hyvälle, ei yhtään. Toinen heijastin pitäisi uusia loisteputkeen ja ulkosuodattimen tarvettakin pitäisi miettiä. Kalasto mietityttää myös kovasti ja pitäisihän sinne saada sitä ja tätä muutakin uutta... Tällä hetkellä altaassa majailee pelkästään muutama albiinopartamonni, mutta saatuani albiinot myytyä kalasto tulee muuttumaan siinäkin altaassa. Höh. Koetan pitää sen järjen päässäni ja tehdä hankintoja maltillisesti, kerrankin.

Niin ja näitä mussuikoita toivoisin löytäväni vielä jostain kohtuuhinnalla. Reilu kymppi yhdestä kalasta on aika suolainen hinta, varsinkin kun kaloja tarvitaan se reilu parvi. Helmimonninen on hän.

Ehkä sitten tuhlaa rahani tähän kalaisaan ja märkään harrastukseen, kun se muutto ja sitä myötä lisääntyneet asuinkustannukset eivät toteutuneet. Hannasin taas sen muuton suhteen. Tai siis järki voitti, en ollut edelleenkään valmis iskemään reilua sataa euroa lämmitys- ja vesimaksuihin kun nykyisessä kämpässä ne kuuluvat tähän vuokraan, eli olen näemmä edelleenkin pihi.

Aamun painajaiset palasivat näemmä taas. Tällä kertaa unissa oli yksi kuollut kavioeläin, hevosen lapsi eli siis varsa. :( Elukka oli unessa syönyt muovipussin laitumelta ja kuollut siihen. Jostain syystä minua syytetiin tästä episodista, vaikka IRL on kovin epätodennäköistä hevosen syövän moisiä roskia. Kovin se oli nätti ja sievä varsa vielä kuolleenakin, joten säästyi suuremmilta traumoilta kun unessa ei näkynyt verta, suolenpätkiä tai muuten vaan inhottavia yksityiskohtia. Kysymys kuitenkin kuulu miksi näissä unissa koko ajan kuolee joku. En ymmärrä...

Pikkuhiljaa eteen hiipivä syksy arveluttaa. Monessakin mielessä. Syksyltä on odotettavissa paljon hyvää ja mukavaakin, mutta toivon että se tuuri/onni ja kohtalo on tällä kertaa suopeampi. Jos nuo asiat järjestyvät kaikkien osapuolien kannalta hyvin ja sujuvasti. Katsotaan nyt. Hieman kyllä pelottaa... Toivottavasti ihan turhaan.

Pähkäilyä

Sain jokunen aika sitten tekstiviestin hieman yllättävältä taholta. Viesti oli ihan neutraali ja asiallinen, herättäen minussa hyvää tuulta hetken hämmästelyn jälkeen. Mainitsin viestistä ystävälle ja saimme yllättäen aikaiseksi mielenkiintoiset keskustelut. Pohdinnassa oli menneisyys ja eri ihmisten merkitykset itse kenellekin nyt ja menneisyydessä. Jotkut asiat vaan ovat x-aikaa kipeitä asioita ja aika näkyy kaikesta huolimatta parantavan ne haavat. Niinkuin tässäkin tapauksessa on käynyt.

Olen edelleenkin äärimmäisen viehättynyt siihen, miten ihmiset alkavat puhua asioistaan. Yllättäen, silloin kun heille antaa sen mahdollisuuden, tilan ja ajan kertoa ajatuksistaan ja tuntemuksistaan omaan tahtiinsa. Olin itse jossain vaiheessa elämääni samassa tilanteessa ja olen kiitollinen kyseiselle henkilölle niistä kuuntelevista korvista, virtuaalisesta olkapäästä ja oikeista ääneen esitetyistä kysymyksistä. Kaikkea sitä minäkin opin, näin isona ja aikuisena. Itkemään, puhumaan ja kohtaamaan niitä tunteitaan vaikka kipeäähän se teki, mutta elossa niistäkin selvisi. Puhuminen on oikeasti hyvä juttu. :)

Muita omituisia asioita oli tämän aamun herääminen.
Unessa heräsin aamulla sängystä eroottispitoisen yön jäljiltä kahden osittain tutun ihmisen vierestä hyvin häpeilevissä fiiliksissä. Ilakoinnin yksityisikohdat jäivät nyt hämärän peitoon, joten olisihan se kiva nähdä koko tarina, eikä mitään jälkifiiliksiä pelkästään. Tyhmä uni, toimintaosuudet mukaan myös. ;) Sitä mistä ko. ihmiset uniini tulivat en ymmärrä ja IRL ei ole todellakaan toivottua moinen herääminen. Pitänee ottaa se unen tulkintakirja taas käyttöön.

Kummallista unia

Tänään on ollut varsin kummallinen aamu/päivä. Heräsin aamulla hyvin oudosta unesta, jossa tappelin miespuoleisen kaverin ex-vaimon kanssa siitä, miksi minä aiheutin heille avioeron. ÖÖÖ-öh. Hyvin hämmentyneenä herättyäni mietin, että mistähän kummasta tuokin nainen uniini tuli. Varsinkin kun todellisuudessa minulla ei ollut mitään tekoa heidän eronsa kanssa ja tuon pariskunnan eroon osasyyllisinä olivat ihan toiset "kolmannet osapuolet", en minä.

Melkein yhtä outoa oli, kun heräsin tässä viikolla eräänä aamuna tyynyliina märkänä. Olin taas itkenyt unissani. Unessa Hani pakotti minut tulemaan omiin häihinsä, oli heidän hääpäivänsä aamu ja jostain syystä Hani oli menossa naimisiin miehen kanssa, seurustellen kuitenkin samanaikaisesti minun kanssasi. Unessa aloin itkeä hillittömästi kieltäytyen tulemasta kirkkoon katsomaan vihkimistä...Että jotain outoa tuolla pääkopassani nyt taitaa tapahtua.

Kävin tänä aamuna myös lukemassa hassujen linkkauksien kautta erään naisen sisustusblogia ja mietin kummastellen missä moisia hattarapäisiä ihmisiä oikein asuu ja miksi minä tylsimys ymmärrä tuotakaan juttua.(anteeksi nyt te kaikki sisustusihmiset) Vastaavasti tämän tyyliset ihmiset eivät sitten ymmärrä miksi minä isken rahani kamera-, akvaario, elektroniikkarojuihin ja miksi viittaan kintailla sisutamisen, meikkaamisen ja vaateshoppailun ihanille houkutuksille. Ollaan me niin erilaisia ja kaipa se on hyvä niin. Samaisessa sisustusblogissa törmäsin jopa termiin taaperoimettäjä ja sen verran sana vaivasi mieltäni että minun piti googlata tämän minun korvaani järkyttävän kuuloisen termin merkityksen. Hyi, hyi te taaperoimettäjät ;)

Tämän aamun vaateostoksilla kirosin taas kieroutunutta vaatemakuani. Naisten osastolta ei taaskaan löytynyt mitään ja mukaan lähtikin taas tavikset hupparipusero ja fleecekolttu. Tai no joo korjattakoon, lähti sieltä mukaan naisten neulesormikkaan. Nykyisin tilanne vaateostoksilla taitaa olla se, että naisten osastolta mukaan lähtee enää sukkia, alusvaatteita ja rintaliivejä. Voi ei sentäs. Hetkittäin on käynyt miellessäini, että ehkä elämä olisi piirun verran helpompaa jos sitä olisi tavis hetero. Olisi helppoa kevyesti keskustella kahvipöydässä sisutustrendit, imettämiset ja muut kevyet aiheet, kun aiheet aidosti kiinnostaisivat itseäänkin.

Töissä pomo otti minut juttelutuokioon perjantai-päivän päätteeksi kysellen miten minulla menee ja olenko ollut tyytyväinen. No mikäs minulla on ollessa, ei ole mitään syytä valittaa sillä työkaverit ovat korjaneet asennettaa parempaan päin. He kohtelevat minua jotakuinkin tasa-arvoisena työntekijänä ja en ole enää se itsestäänselvä orja, mille voi kaikki paskahommat työntää tehtäväksi. Tällä hetkellä on ollutkin pikkariikkisen verran hiljaisempaa työrintamalla. Viikko meni kuun vaihteen kaaosta odotellessa, rästitöitä tehden ja hiljaisista, jopa hetkittäin laiskoista hetkistä nauttien.

Nyt kuitenkin käännän auton nokan kohti Susirajaa. Josko minä nyt vihdoinkin ne talvirenkaat kävisin vaihtamassa.