Matalalla liitämistä

Eilen oli aika hektinen päivä. Duunien jälkeen tuli liideltyä siellä sun täällä ja siinä ohessa onnistuin myymään myös kotiteatterini, digiboxini ja ostin yhden edullisen lipaston yksityisiltä markkinoilta. Kai se turhuuden tavaramarkkinoiden tasapaino sitten säilyy kun saa vähän rojuja pois ja ostaa fiksuna (?) lisää säilytystilaa minkä voi täytää taas kaiken maailman tavaroilla. Pöh. Ensimmäisen kerran elämässäni minä alan pikkuhiljaa ymmärtää tämän kierrättämisen ja kirpputorimeiningin päälle, ennen muinoin suostuin lähtemään kirppiksille hampaat irvessä ja väkipakolla. ;) Kaikkea sitä tekeekin kun vanhemmaksi elää.

Valokuvauskin on taas jäänyt vähän unholaan. Tänään täytynee ottaa kamera ja napsia ne puuttuvat maalikuun kuva-aiheet. Mielessäni välkkyy jo mukava ajatus mielenkiintoisesta ikkunasta ihan omilla lähikulmilla. :)

Viikonloppu tuleekin taas olemaan vaihteeksi ihan koti-kulmilla. Mitenkähän sitä malttaa taas olla paikallaan, kevään edetessä kun tuo levottomuus tuntuu vaan lisääntyvän.  Eilen minulta kysyttiin mistä minä sen kaiken energiani oikein saan. Jaa-a, en tiedä. Onnellisista ajatuksista, luottamuksesta tulevaan, tärkeistä ihmistä, elämän pienistä kauniista asioita ja niistä suuristakin kauniista asiosta.

Mieleni tekee suuresti sisustamaan ja siivoamaan, järjestelemään ja muuttamaan asioita. Niin-n ja sitä viherpeukaloa kutittaa nyt kovasti. Olen jotenkin hämmentävää, että olen onnistunut tappamaan, hävittämään, poistamaan näköjään suurimman osan viherkasveistani tässä ajan kuluesssa. Eipä ole enää montaakaan kasvia mille ne mullat pitäisi vaihtaa, mutta silti sitä peukaloa kutittaa ja kovasti...

Taasen

hipsin tänne höpisemään. ;) Olin jokunen aika sitten kovin tuohtunut tähän netteilyyn ja facebookiin ja kaikkeen kökköön mitä tuo sosiaalinen media pitikään sisällään. Siihen kun lisätään syksyn saapuminen ja matala mieliala muutenkin niin hissukseen tuli oltua. Suuren suuria, tai ihmeellisiä uutisia ei ole onneksi kerrottavaksi. Taidan pikkuhiljaa hektisen kesän jälkeen vaipua pienemmille kierroksille, melkein jo talviuneen.

Kävin eilen kahvakuulailemassa. Työnantaja oli suosiollisesti tarjonnut meille tuon syksyn rupeaman moista harrastetta ja oi sentäs kuinka mukava harrastus tuo onkaan. Tykkään kovasti. Hämmentäviä lihaksia ja lihasryhmiä tuntuu löytyvän sieltä sun täältä ja kovin kokonaisvaltaista touhua tuo tuntuu olevan. Viikon päästä taas uusi rupeama, myöhemmin syksymmällä on tiedossa Pilatesta, edelleenkin työnantajan suosiollisella kustannuksella. Hienoa.

Pitkästä aikaa loppuviikosta on tiedossa myös kampaaja ja uutta väriä päähän. Koetan sinnikkäästi kasvattaa hieman pitempää tukkaa, saa nähdä kestää kantti miten pitkälle. Ladylike ei minusta tule vieläkään, mutta pikkuhiljaa tyylinvaihdos on tarpeen. Se olisi varmaan tarpeen vähän kaiken muunkin ulkoisen suhteen, mutta sinnittelen vielä mukavuudenhaluisesti huppareissa, tennareissa ja farkuissa. Tulkoot joku sanomaan jos näin ei saisi pukeutua. Olen tullut jo varsin immuuniksi työpaikan ämmälauman arvosteleville katseille, tämä on minun tyylini joten pitkäköön mulkoilunsa ja pitkät katseensa ihan ominaa. Pyh ja pah. Mie olen mie. NIIN. :))

Viikonloppuna sain myös kovin erikoisen pusun. Ystäväni kymmenien vuosien takaa oli yökylässä koiransa kanssa. Nelijalkainen ystävä heräsi aamulla, käveli kynnet laminaattia vasten rapistellen sänkyni viereen ja tökkästi kirsunsa suoraan huulilleni. Heti hiljaisuutta ja sitten "täp, täp, täp". Koira alkoi heiluttaa häntäänsä sohvatuolia vasten oivallettuaan etten suuttunut yllättävästä aamupususta. Tuota sanoisin jos erittäin suoraksi toiminnaksi. Ystävän käynti oli kiva asia, harmi vaan etten vieläkään raukkamaisuuttani saanut sanotuksi hänelle olevani jotain muuta kuin hetero. Ystäväni äiti ja äitini ovat ystäviä  IRL, joten olen suojellut äitiäni pienen kyläyhteisön juoruilta. Ehkä saisin otettua asian puheeksi ystäväni kanssa ihan kohta, näin jälkikäteen. Päättäkööt hän itse mitä tykkää ja kenelle asiasta kertoo. Tyhmää. Raukkamaista minulta. Kyllä.

Lähiviikkoihin mahtuu myös yhden muuttokuorman siirtely ja pakkaus Kuopiosta Vantaalle. Tulipahan ajettua pakettiautolla. Huh.

Arkista elämää

Jotenkin tuntuu kovin mälsältä palata taas viikonlopun jälkeen takaisin tyhjään kotiin. Akvaarion kalaset eivät paljon minua ole kaivanneet ja arki sekä arjen oravanpyörä vie taas mennessään. Toivotaan sitä auringonpaistetta, jotta tästä elo vähän piristyisin ja väriksi tulisi jotain muutakin kuin se harmaa.

Muutamia kuvasia viikonlopun reissulta. Nekin ovat kovin harmaita.