Näin ne viikot ja tapahtumat vaihtelevat. Takana on helvetillinen työviikko, joten edellisen viikon hyvät fiilikset ovat kadonneet kauas pois ja piiloon, olleen enää hämärä aavistus duuninteon mukavuudesta.
Töissä oli sattunut eräs postitusvirhe ja projektista vastaavana minun puhelimeni soi tauotta ja koko ajan. Entinen esimieheni erehtyy tulemaan siihen kaaokseen korvausvaatimuksineen ja reklamaatiovaateineen, jolloin minulla pimahti täysin. Harvinaista kyllä korotin ääneni hyvin voimakkaaksi. Käski ukkoa istumaan ja sanoin hänelle, ettei hän soita yhtään mihinkään, eikä kenellekään ennenkuin tiedetään mitä todellisuudessa oli tapahtunut. En enää hyväksynyt miehen vaimeita yrityksiä selittää mitään ja kahden hokemiskerran jälkeen se jo ymmärsi, että en enää aiheesta tule häneen kanssaan puhumaan. Olipa mies ohimennessään sanonut työkavereilleni, ettei sille naiselle (minulle) voi nyt puhua kun se on niin vihainen.
NO helvetti, totta kai olin vihainen, kun joku ulkopuolinen tulee mussuttamaan minulle asiasta. joka ei oikeasti kuulu hänelle. Selvitystyö oli tässäkin tapauksessa ulkopuolisen todellisen asiantuntijan halussa, joten siihen ei enää tarvittu keskikastin tusinapomoja kimpoilemaan ja selittämään omia teorioitaan asiasta. Asiasta mistä hän ei tiennyt yhtään mitään. Loppu melkein, hyvin kuitenkin tämänkin tarinan kanssa. Selitys ja ratkaisu tuli, kun vaan maltettiin odottaa selvitystä ja sitä kauttta saatiin sovittua korvaavat toimenpiteet. Helvetti näitä järjestelmäpäivityksiä, helvetti näitä ylikiihkoilevia esimiehiä. Onpahan nyt todistettu sekin, että minäkin osaa olla vakuuttava ja painokas. Ei ollut enää se liian kiltti neiti, ei todellakaan. HAH.
Episodin kruunasi vielä yksi kappale tappouhkauksia. Jos asiakkaan puhelu minulle aloitetaan huudolla mitä vittua sinä olet mennyt tekemään, on odotettavissa yleensä hieman pahempaakin tekstiä. Asiakas uhkasi tulevansa ampumaan minut, vievänsä asian sitten kuluttaja asiamiehelle ja se jälkeen hän halusi nähdä minut/firman raastuvassa. Erehdyin tässä sanomaan hänelle, että olen jo kuollut tässä vaiheessa, ettei me siellä oikeudessa voida nähdä. Tämä oli virheliike, alkoi suora huuto " haista paska, haista paska, haista paska" jolloin minäkin älysin lopettaa puhelun kohteliaasti ja kunniottavasti. Kahden päivän päästä tästä tappouhkauksesta samainen asiakas lähettää firmalle korvausvaatimuskirjeen aiheutuneesta harmista ja pahasta mielestä. Jep, ensin hän huutaa, kiroaa, mesoo ja uhkaa ampuvansa minut kotiini ja sitten lähetää korvausvaatimuksen tapahtuneesta. ÖH??? Onhan meitä... kaikkiin juniin. Uhkausta käsiteltiin kyllä poliisiviranomaistenkin kanssa. Tieto uhkailusta on heillä, jos hänen kanssaan tarvitsee vielä tappouhkauksista keskustella. Ensimmäisen kerran minäkin ala harkita salaisia osoitetietoja...
Nyt taidan kuitenkin kerätä energiaa ja lähden harrastamaan shoppailuterapiaa. Täydellinen ripsiväri odottaa vielä jossain minua, ehkä mukaan tarttuu parvi uusia akvaariokaloja ja jokunen mukava leffa. Liuta valokuvia odottaa katsomistaan, ketkä 60 onnellistä kuvaa pääsevät postikorttien aiheeksi. Tilaus lähtee Moo nettikauppaa ihan pian... Olkoot työt. Siellähän se tursuileva työpöytä ja tekemättömät kiireduunit, soittopyynnöt ja sähköpostit odottavat maanantaina minua vielä. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti