Mato, lintu ja liian aikainen herääminen

Heräsin yöllä kesken makeiden unien. Pikaisen veskireissun jälkeen ei sitten nukuttu, mutta ehkä rauhallisen viikonlopun jälkeen jaksaa taas vähemmilläkin unilla. Eikä nämä arkiset duunit nyt niin rasittavia ole, ei todellakaan. Voi kuinka kaipaan sitä kesää ja fyysistä työtä, missä sain todellakin TEHDÄ sitä työtä. Oi niitä aikoja... Tällä sormien heiluttelulla näppiksen päällä ei paljon voi fyysisyydestä puhua.
Unettomina hetkinä jäin tavoilleni uskollisena taas pyörittelemään päässäni maailman syntyhistoriasta alkaen kaikkean mahdollisista ja mahdotonta. Eipä noita suoria vastauksia taas tullut yhtään mihinkään, ehkä se kelaaminen kaikesta etukäteen kannattaisi lopettaa. Ihan siis oikeasti. Asiat menevät niinkuin menevät, teen varmaan vaan haittaa koettamalla hoputtaa asioita esiin ja kaivelemalle asioita liiaksi. PÖH, inha mie. Millä ihmeellä tästäkin raivostuttavasta piirteestä pääsee eroon...

Ehkä tyydyn vaan siihen, että kyllä se elämä kantaa. Että kaikki menee parhain päin, että asioilla on tapana järjestyä. Onhan se näin, onhan? Ehkä sitä on vaan oppinut liian skeptisesti elämän varrella, kun rakkaus ei ole riittänyt, olosuhteet on olleet väärät tai elämä on muuten vaan kääntänyt sen vähemmän mukavan puolen esille. Eikä siitä kantavuudestakaan ole aina ollut takeita, tai ehkä olen vaan massaltani liian painava, ettei se kantavuus ole riittänyt sen takia. Tai ehkä vaan vaadin elämältä, kumppaniltani ja itseltänikin aivan liikaa. Jaa-a. Ehkä jään sitten pohtimaan tätä seikkaa, vaikka tulevana yönä. Plääh....

Muita lievän kitinä aiheita ovat olleet yhden vauvamasun aikaansaama kohkaaminen lehdistössä. Voi hyvänen aika sentäs. Perheenlisäys on ihana juttu, mutta mutta... vois kai ne ruotsinkin kuninkaalliset nyt jättää ihan vähän rauhaan. Jookosta. Olkoot onnellisia raskaudesta ihan ilman kaiken muun maailman taivastelua aiheesta, pöh.

Ai niin, ne aamulliset useasti toistuneet karseat painajaisunet ovat näemmä kadonneet. Huh. Onneksi.

Näkemiin

vanha vuosi, tervetuloa uusi.

Toivon uuden vuoden olevan tasapainoisempi ja rauhallisempi kuin edeltäjänsä. Paljon sattui ja tapahtui, niin hyvässä kuin pahassakin, mutta eiköhän kaikella ollut se tilauksensa ja tarkoituksensa. Jotain tapahtumia jättäisin välistä, mutta eiköhän kaikella asioilla ollut ainakin se kasvattava tarkoituksensa. Kaikkea, siis ihan oikeasti kaikkea mahtui vuoteen ja se on aika pajon se. Itkin vuoden aikana enemmän kuin vuosikausiin, mutta monelta osin itketyt asiat olivat menneisyyden haamuja, käsittelemättömiä asioita ja asioiden tiedostamista. Tuskin olen yhtään se parempi ihminen kuin ennenkään, mutta olen ainakin oppinut puolustamaan itseäni ja kuuntelemaan itseäni tarkemmin. Kaikesta tekemistäni asioista en tietenkään voi olla ylpeä. Olen varmasti ollut raivostuttava kiukkupussi, jästipää ja valitettavasti olen myös satuttanut matkan varrella ihmiä. Itkua, iloa, rakkautta, surua, vihaa ja ystävyyttä, kaikkea näitä mahtui vuoteen. Ei vuoden alussa todellakaan arvaa, mitä loppuvuonna voi tapahtua. Kolhuja tuli monellakin saralla, mutta elossa niistäkin näköjään selvisin, vaikka pirun pirun kipeää tietyt asiat tekivätkin. Joukossa oli myös paljon ihania asioita, rakkaita ja tärkeitä ihmisiä ja myös paljon positiviisia tunteita. Yhtä kaikki muistot säilyvät hyvistä hetkistä, ne ikävät asiat ja tapahtumat voivat pikkuhiljaa painua taka-alalle. Katkeroituminen ja synkissä vesissä rypeminen ei todellakaan ole hyväksi. Tämänkin sain huomata ihan omakohtaisesti tänä vuonna.

Uusi vuosi alkakoot tervehtymisen merkeissä. Kohdallani vuosi vaihtuu yhä kuumeillessa ja kipeänä ollessa. Muutama pommi ja säihkyvä pata on varattu räiskittäväksi taivaalle, minä en niistä välittäisi mutta sallittakoon tämä hupi muille. Alkuvuoden suuria henkilökohtaisia päätöksiäni tulee olemaan muutama taloudellisesti isohko asia ja voisin myös luvata rakastaa itseäni enemmän.Kerään myös muutaman päivän rohkeutta ja aion kohdata ulkopuoliselle pienen, mutta minulle ison mörkön nettimaailman syövereistä. Onneksi tämän vierailun saan tehdä turvallisesti kotoa, mutta onpahan sitten nekin mörköt hoidettu pois.
Muuten menen ihan aidosti pystypäin, haavani nuolleena, huomattavasti vahvempana ja avoimempana ihmisenä ja toivottavasti myös virheistäni oppineena kohti uusia asioita ja tapahtumia. Varovaisen toiveikkaana, luottavaisena ja optimistisena. Hyvä tästä tulee.

Totuus tulee aina esiin olkoot kuluneen vuoden viisas lausahdus. Näin elämässä tuppaa yleensä käymään, myös minunkin kohdallani näköjään.

Kiitos kanssani kuluvana vuonna mukana olleille. Niin heille jotka olivat sitä IRL, tai heille jotka seurasivat elämää anonyymeina ja virtuaalimaailmasta käsin.