Alkaa pikku hiljaa pelottamaan nämä minun aamulliset unet, joissa sattuu ja tapahtuu aivan liiaksi.
Edellisenä yönä oli raivotautisia kissoja, jotka jouduin lopettamaan murskaamalla niiden pään. Pää murskana oleva kissa laiturilla ei ole kaunis näky. Tänä aamuna unissa oli ihmisvainajia ja kohtalaisen pahaa teki oivaltaa vainajan olevan tuttu henkilö. Neiti itse (= siis minä) pötkötti raatona jälleen kerran laiturilla. Itsensä näkeminen kuolleena oli... ettenkö sanoisi aika järkyttävää. Oman lisänsä karmeuteen teki se, että vaikken ole koskaan nähnyt puukotettua ihmistä kuvat mielessä oli valitettavan todentuntuisia.
Alitajunta näkyy nyt työstävän jotain todella outoja asioita aamun tunteina. :(
Ei enää... näitä unia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti