Toimii, ei toimi, toimii, ei toimi. Taitaa nyt tuo pakkanen tehdä tepposensa auton starttimottorille. Raato lepäilee nyt tuolla talon pihalla ja odottaa että saisin se viikonloppuna ajettua isälle korjattavaksi. Ellen sitten päätä vielä kerran investoida ja ajan auto korjaamoon, maksoi lysti nyt sitten mitä tahansa. Toki voisin tehdä varovaisen etukäteiskyselyn korjaamoon siitä, mitä moinen korjaaminen mahtaisi maksaa. Niin ja se suurin jos on varmaan se, että suostuuko auto käynnistymään ylipäätään. Kaikenlaista harmistusta sitä sitten niin.
En tiedä, en osaa päättää ja sisäinen pihipihipihiNeiti koettaa nyt roikkua tyhjän kukkaron nyöreissä tiukasti.
Uuden auton katselu on kovassa käynnissä ja tarjouskierroksia on meneillään. Siinähän sitä blondina ja ummikkona autonostajan onkin loistava mahdollisuus maksaa ylihintaa ja tulla oikein kunnolla huijatuksi. Voi ei, nyt kyllä maalailen piruja seinälle. Voi :(
Joulu oli ja meni. Hyvä niin. Mökkeily oli hauskaa, mutta pakkaskelit aiheuttivat oman päänvaivansa einiintalvivarustellussa mökissä. Halkoja on hakattu, puita sahattu ja lämmitetty uuneja ihan urakalla. Vaikka elämä on hemmetin paljon helpompaa kaupungissa, niin oma viehätyksensä moisessa elämäntavassa on. Täysin tuhmakaan en ilmeisesti ole ollut, sillä lahjat olivat kovin mieluisia ja mukavia. Ehkä eräästä tietysti lahjasta tulee vielä tänne kuvamateriaalia, sen verran mukava ja hilpeyttä herättävä juttu se on. :) Jos vaan rohkene moista materiaalia julkaista, tosin onhan noita moraalisesti arveluttavia kuvia nähty täällä blogissa ennenkin.
Mökkiseuralaiseni on nyt virusperäisen flunssan kourissa punkan pohjalla, joten enköhän minäkin moisen taudin onnistu haalimaan itselleni. Niinkuin kaikki muutkin hyppykupat mitä vaan liikenteessä sattuu olemaan, eli perusoptimistina tuota tautia odotellessa menkööt tämä loppuvuosi. Toivottavasti uudesta vuodesta tulee tätä kuluvaa vuotta rauhaisampi, voin ainakin toivoa niin. Toki sen rauhallisuuden saa ilmeisesti aikaiseksi ihan kemiallisestinkin, eli jotain sopivan turruttavaa lääkeainetta vaan riittävästi naamaan, niin elämä olisi ainakin hajutonta ja mautonta. Siitä onnellisuudesta tosin en tiedä. Viisaat väittävät näin, henkilökohtaisesti ei ole aiheesta juurikaan kokemusta.
Uutta vuotta kohti joka tapauksessa mennään, se kai on pääasia. Valoisuus lisääntyy, työt jatkuu, elämä jatkuu ja asiat muuttuvat ja etenevät jokataholla ja kaikkialla. Kuten pitääkin. Nih.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti