Paluu arkeen

on taas piirun verran nihkeää. Asiaa ei varmaan helpota yhtään se, että maito piimi kauniisti vastakeitetyn kuuman kahvin pinnalla. Se siitä aamukahvista sitten, olisin kuitenkin tarvinnut sitä kofeiiniannosta kipeästi.
Yleinen olotilani on hämmästyneen mietteliäs, siis ihan positiivisella tavalla.

Viikonloppuun kuului reipashenkistä ulkoilua niin vaaramasemissa, kuin lehdoissakin, vettä, kivikkoa ja kipeytyneitä persauksia. Upeaa auringonpaistetta, veisistöjä  muodossa jos toisessakin, sekä paljon puhumista, hieman itkemistä ja järkyttävän täyttävää pitsaa. Jos omalle olotilalleen voisi pistää peukkua ylöspäin, niin nyt kyllä tykkään, tykkään, tykkään. Ainoa todellinen pohdinta pieneen pääni tuli aiheesta kiltteys, kuka on kiltti, kenelle ja millä lailla. Siinähän sitä mietittävää onkin.

Kesä tuo  myös talven jäljiltä näkyviin kauniita maisemia muussakin mielessä kuin vihreänä lehvästönä. Talven piilossa olleet  mielenkiintoiset näkymät hivelevät taas silmiä tuolla ulkoilmassa. Luojalle kiitos hihattomista paidoista ja topeista, minut saa näköjään mykistettyä jopa kesken puheen kovinkin helposti. Siihen tarvitaan vaan käsivarret ja hartiat. :)) Toki tämä outo (?) viehtymykseni oli tiedossani jo ennenkin, mutta olin sen ehkä tuossa matkan varrella jo onnistunut unohtamaan. Saahan sitä katsella, saahan? Hetkittäin näinä tiiviskatseisina tuijotustuokiona tunnen itseni yhtä tyhmäksi kuin Homer Simpson nähdessään donitsin, kuola valuu ja suusta kuuluu lasittuneen katseen takaa vain Mmmmmm... Hih. Seksikkyyttä on onneksi niin monenlaista. :)

Huh sentäs. Onneksi arki alkaa.

Hymyilyttää

Kaikkea se hyvä viikonloppu teettääkin. Maalla oli mukavaa, rauhallista ja leppoisaa. Lauantain kaupunkikierros Joensuussa oli onnistunut kaikin puolin ja nyt pitkän kaavan mukaan tehty aamullinen herääminen yhdistettynä loistavaan keliin ulkona pistää hymyilemään. Akkuja tuli ladattua ihan aurinkovoimalla, toki äidin ruokapadat ja nelijalkaisen koiran vierihoito auttoivat myös sekä sisäisesti, että ulkoisesti. Ihon ikävääkin alkaa taas olla ilmassa, mutta senkin kaipauksen otan vaan positiivisena asiana.

Mieli on taas vaihteeksi kovin levollinen. Asiat ja nuo möröt selviävät, ajallaan ja tavallaan. Päätin mielessäni haluavani pitää vakavasävyisen keskusteluhetken tärkeän ihmisen kanssa, tosin tämä vaatinee nyt vähän vaivannäköä myös toiselta osapuolelta. Voihan se olla, että hän ei halua asioista enää keskustella. Ans kattoo nyt. Sain kuulla... yllättäen...olevani vaikeaselkoinen ihminen, joka välittää ristiriitaisia fiiliksiä. Todellisuudessa olen vain enemmänkin todella, todella varovainen. Luulen mä.

Tänään tuntuu taas pitkästä aikaa siltä, että olen elossa. Hienoa. :)

Hupsista

Elämä on nyt viime aikoina mennyt varsin veikeällä ja yllättävällä tavalla mielenkiintoiseksi. Siis positiivisesti, mukavasti, leppoisasti. Ilman ahdistusta, kelaamista, liiallista pähkäilyä. Hetkeen tarttuen, itseään tarkasti kuunnellen, avoimin mielin. Kaikkea sitä sitten niin.

Hmm...

 :))

*Tirsk*

Jotain aivan tavatonta on tapahtunut. Läheisessä perhehelvetissä (=Prisma) tuli vastaan varsin veikeä nainen noin niinkun liikkumiseltaan, kuin muutenkin. Törmäiltiin siellä sun täällä hyllyjen väleissä välillä enemmän virnoittaen ja välillä vähemmän virnoittaen. Näemmän siellä on muitakin meikäläisiä liikenteessä kuin minä ja voisin jopa pikkariikkisen epäillä pientä flirttiä olleen ilmassa. HAH.  :))

Sain myös varattua autolle remppa-ajan.Varsin nopeasti mies osasi kääntää keskustelun sävyn oikeaksi kanssani. (Minäkö muka ylikriittinen sen suhteen mitä naisia kohdellaan/palvellaan yleisesti miesvaltaisissa palveluissa?) Olin myös reipas, enkä edes hermostunut kysymyksestä tiedänkö onko kyseessä etu- vai takajarrut. Varmaan vittuntunut kommenttini siitä, että olen ne helvetin jarrut kasannut ja purkanut vähintään neljästi riitti vakuuttamaan miehen siitä, että tiedän kummasta auton päästä on nyt kyse. Ja pitinhän sitä hieman pohdiskella miekkosen kanssa myös jarrukenkien ja jousien kuntoa, ettei hän nyt ihan ummikoksi minua luule. ;) Hih tällekkin.

Koulutuksetkin töissä meni sujuvasti siinä höpöttämisen ohessa ja raadollisesti voin sanoa päivän parasta antia olleen lounasaika ja kiinalainen ruoka :) Töissä oivalsin aamulla myös toisen kulkureitin työpaikalle, ohi raivostuttavan numeronäppäilyjen ja hankalien ovien. Kauanhan tuossa menikin tämänkin oivaltamiseen. Kiitos siivoojalle tästäkin vinkistä. Hieman heikkoa tuo minun perehdyttäminen talon tavoille, silloin joskus aikoinaan. Vai liekkö se kirosana ollut silloin joskus vuokratyövoima...

Yhtä kaikki, kokonaisuutena siis varsin mukava päivä. Toivottavasti pääsen nukkumaan yhtä hyväntuulisena  *hymy*