Tänään oli auton määräaikaishuolto ja samalla reissulla oli tarkoitus tutkia vähän muutakin. Ja kyllä, oli siinä sadetunnistin siinä tuulilasissa, vaikka huoltohemmo tietämystäni julkesi taannoin puhelimessa kyseenalaistaa. Joo-o ja ei se automaaginen sadetunnistin siis toiminut huoltoäijän näpeissäkään. Vikaa oli (kuulema) etsitty pitkään ja hartaasti, soiteltu x-määrää korjaamoja läpi neuvoa-antavia kysellen. Vika oli hyvin looginen, eli joku jossain, joskus oli unohtanut sähkön johtavuuteen vaikuttavan geelimömmön sadetunnistimen anturin ja lasin välistä. Ilmankos ei pelittänyt minulla ja oletettavaa on, ettei se härpäke ole koskaan edes toiminutkaan. Ehdin jo kerätä hillittömät raivot päivän aikana varastoon valmistautuessani riitelemään kuka sen korjauksen loppupeleissä maksaa, myyjäliike vai maahantuoja. Pääsin kuitenkin helpolla. Laskun maksaja en ollut minä. Liekkö joku meksikolainen herra kokoonpanolinjalla tuon mokan tehnyt, vai missähän ne nämä ylimääräiset hilavitkuttimet sitten näihin autoihin asentelevatkaan.
Ehkä jossain vaiheessa voisi sataa vettä ihan pikkaisen, sillä haluaisin testata tuota korjattua sadetunnistinta. Toimiiko tihku ja mihin tahtiin. ;) Oikesti se sade saa olla jossain kaukana ja poissa. Keskityn täällä nauttimaan lämmöstä ja keväästä ja auringosta ja hyvästä mielestä ja ja ja... ;) niistä endorfiineista kanssa. Oih ja voih.
(Tunnustan nolona. Piti käydä illemmalla pihalla ruiskimassa suihkepullolla vettä tuulilasille. Ja kyllä, se toimii sittenkin. Eikä hävettänyt kuin vain vähän)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti