Aamujen aamua

tai jotain sinne päin. Aamu alkoi vähemmän leppoisasti hikireippailun merkeissä. Yöllä satanut märkä nuoskalumi oli jälleen kerran aurattu portin ja jalkakäytävän tukkeeksi ja siihen sitten vielä liisäksi etu- ja takapihan kolaaminen. Vajaa tunti siihen meni ja hiki virtasi. Toisaalta moinen liikunta teki ihan hyvää, nautin aina siitä jälkifiiliksestä mikä tulee kun tekee oikein kunnolla jotain ja siitä pikku hiljaa hikisenä palautuu... Kun niskahiukset on ihan märät hiestä ja hiki virtaa paidan alla. Jonkin sortin masokisti taidan olla. Hmm. :) Liekkö ne endorfiinit sitten taas vai mitkä moisen euforisen fiiliksen saa aikaiseksi.

Moisten fyysisten ponnistusten jälkeen oli kiva napata aamun lehti laatikosta ja nauttia leppoisa, rauhallinen aamukahvi vohveleilla ja lohileivillä. Roikkua siinä ohessa vähän netissä ja tästä oli kiva jatkaa päivää auton puunauksella ja puleerauksella. Pesukeikan jälkeen sisätilojen imuroinen jää varmaan myöhäisemmäksi, kuivempia kelejä odotteleman, mutta ulkoapäin auto ainakin kiiltää. Ainakin siis sen muutaman hetken kun maltan pysyä suolatuilta teiltä pois...

Jos

viime hetkeä ei olisi, ei varmaan mitään tulisi tehtyä. Pikainen pikainen pyörähdys Susirajalla on nyt takana ja yöllinen paluu sunnuntai-aamusta oli rauhallista aikaa ajella. Lauantai oli ihana päivä, varpaita on nyt liotettu Pielisjoessa, syöty mansikoita ja hengailtu muuten vaan. Ihanaa, ihanaa, ihanaa :)) Ihanan loivaliikkeinen aloitus lomalle.

Mahtui reissuun myös kalastuvälineiden ostoa, retkituoleja, kirpputoreja ja paljon puhumista. Kipeistäkin asioista, eikä siinä ihan ilman kyynelkanavien toiminnan testausta tullut toimeen. Taaskaan. Satunnainen törmääminen Joensuun raitilla ystävään oli kaikessa yllätyksellisyydessään ihana asia ja unissa vainonnut hääteema tuli vastaan hämmentävän usein IRL Susirajan maisemissa kävellessä.

Nyt viime hetken reissuvalmisteluita ja erittäin levollisin mielin matkalle.

Kissa, kissa, kissa ja vähän muutakin

Bloggausakkujen lataus kesti tällä kertaa näin kauan. :)

Kissalapsi lähti uuteen kotiinsa. Nyysk :( Olo oli jotensakin orpo tänä aamuna kun ei ollut ketään, eikä mitään missään. Mälsää. Ei se kissan hiekkalaatikon siivoaminen ollut nyt kurjaa, eikä sekään että se pentu riipi mullat kukkien juurilta lattialle. Tai että kissalapsi varasti makkarat leivän päältä välittömästi kun selkänsä käänsi. Kaipaus sentäs.

Pitkästä kotimatkasta stressaantunut kissaherra oli tehnyt yllätyksen matkalla uuteen kotiinsa. Liekkö kyseessä haiseva vastalause pitkälle muuttomatkalle rannikkoseudulle, vai vaan uusista asioista stressaantunut vatsa. Sotku kuljetuskopassa oli yhtäkaikki kuulema ollut melkomoinen ja haju kiitettävä. Pienelle kissalle tuli eilen paljon uusia asioita. Pitkä automatka, ensimmäinen pakollinen pesu,  (kukas sitä nyt kakkaisia varpaanvälejä itse alkaisi putsaamaan) ja täysin uusi koti. Aamulla kissa oli kuitenkin nukkunut jo lokoisasti sohvan nurkassa, eli kaikki hyvin siellä suunnalla ja uudessa kodissa.

Muuten maailma pyörii vakaasti ja elämän etenee. Leppoisaa elämää, ilman suuria draamoja kenenkään kanssa. Keskityn seurailemaan muiden draamailuja enemmän tai vähemmän kummastellen, koettaen johonkin väliin sanoa "viisauden" sanoja. Järjellä ajateltuna asiathan ovat niin tavattoman helppoja, mutta kun... ja ne paljon puhuvat kolme pistettä. Järki ja tunteet kun eivät tunnetusti kulje käsikädessä, tämän voin allekirjoittaa ihan itsekin. Itseään, tunteitaan ja sisintään kannattaa kyllä kuunnella. Totuus tulee esille, se fakta kyllä pitää yhä edelleen paikkansa. Tämä tapahtuu ennemmin tai myöhemmin, mutta sitä totuutta odotellessa ei kuitenkaan kannata satuttaa itseään tarpeettomasti. Ne/me naiset ovat kyllä melkomoisia otuksia :))

Alakerran perheen isi on hieronut kanssani viimeaikoina kovasti juttua. Ollaan satunnaisesti törmätty pihalla ja onpas hän yllättävän puhelias ja mukava mies. Eilen illalla keskusteltiin autoista ja Saksan tuontiautoista erityisesti. Puheenaiheet olivat varsin mielenkiintoisia ja tätä tuontiautokeskustelua voisin jatkaa kyllä hänen kanssaan vielä pitempäänkin. Itselleni tuli jo vilu siinä pihalla höpötellessä ja mies olisi vaan halunnut höpöttää ja höpöttää ja höpöttää. Ehkä hän oli vaan onnellinen päästessään ulos lepuuttamaan korviaan neljän lapsen ja kiukkuisan vaimon perheidyllistä.  ;)

Oi, se on jo torstai

Kamala sentäs, kun tämä viikko ja päivät yleensä ovat menneet nopsaan. Tuntuu, etten ole ehtinyt tehdä töissä yhtään mitään, vapaa-ajasta puhumattakaan. Tulevana viikonloppuna minulla ei ole yhtään mitään suunnitelmia, joten minulle taitaa tulla pitkästä aikaa kotiviikonloppu savon maisemissa. Ajatus rauhaisasta paikallaan olemisesta ei ole ollenkaan paha, käytäntö tietysti näyttää maltanko kuitenkaan olla paikallani. Maltanko olla tarttumatta auton rattiin ja olla lähtemättä jonnekkin. Kerrankos minä näitä päätöksiäni olen pyörtänyt kovinkin pikaisella aikataululla. Toivottavasti kelit olisivat jossain välissä edes aurinkoisia, haluaisin niin kovasti päästä kuvaamaan ulos.

Viime viikonlopun tietyt tapahtumat kummittelevat vähän mielessäni, mutta moinen reaktio on varmaan ihan normaalia. Se sanonta pikkusormesta ja koko kädestä, sun muista pahuuksista, pitänee taas paikkansa, Olen hyvin määrätietoisesti välttänyt miettimästä elämän outoja käänteitä ja tapahtumia liian syvällisesti. Ei se siitä jauhamalla ja pohtimalla parane. Jokainen meistä osaa sanottavansa sanoa, jos sanottavaa on. Jos joku henkilö aiheuttaa niitä rakkauden tunteita, niin kuunnelkaa itseänne ja sydäntänne. Se toiseksi parasvaihtoehto ja ihan ok turvallinen tyyppi, on väärä valinta. Rakkauden eteen on syytä nähdä vaivaa, se helpoin ja tuttujaturvallinen on persevalinta ja se väärä valinta. NIIIIN. Ja jos se rakkaus vaatii hieman kärsivällisyyttä, niin entäs sitten. Odottamalla hetken ja malttamalla, sekä antamalla sitä aikaa voi saavuttaa sen loppuelämäksi hyvän suhteen ja toivottavasti ikuisen rakkauden. Näin se mene, ei tässä ole mitään vaikeaa.

Offtopic. Finnautti. Tämä on aika mielenkiintoinen sarja. Suosittelen.


Nyt kuitenkin pullan ja kahvin kimppuun.