Päivä 30: Valinnainen kuva

30 päivää 30 kuvaa haasteen loppuun tämä valinnainen kuva.

Joo. Tämän kuvan asioista olen tuplailoinen. Pitkästä aikaa olin lenkillä ja oivalsin juuri miten kivaa on kuunnella musiikkia liikkuessa. Aiemmin ihmettelin miksi ihmiset haluavat kuunnella jotain liikkuessaan, mutta tämän kertakokeilun jälkeen olen jo koukussa. Homma ei ole enää yhtään niin tylsää ja totista hyvä musiikin kanssa. Mii laiks. Paljon.

Haaste on nyt ohi, joten hyvää vappua vaan kaikille.On ne enforfiinit sitten ihania aineita. :))

Vappua joo

Ehkä maailman turhin juhla mun mielestä. Valpuri. ÄH. Taidan olla aivan liian vanha. Täydellisen kalkkeutumisen ja umpeenkasvamisen estämiseksi tein melkein jotain ihan päätöntä. Tällä kertaa munasarjoissa vellova kivistävä kipu ja se pieni järjen hiven takaraivossa  estivät sen ihmeemmät käytännön toteutukset. Positiivista oli kuitenkin havaita, etten ihan kiveä ole ja että jotain elämää löytyy hetkittäin edes jostain päästä. Jep, jep. Osittain tämä varmaan menee siihen naps, naps-osioon. Siteiden katkomista, irottautumista, uuden oppimista ja elämää yleensä. Eiköhän se vuosi ole ihan riittävä aika.

Eräänä aamusta tuli puhuttua tärkeän ihmisnen kanssa henkeviä puhelimessa. Arvostin suoraa puhetta paljon ja varmasti tästä  aiheesta on ollut puhetta ennenkin. En vaan ehkä ole ollut se maailman vastaanottavaisin kuulemaan totuuksia. Nyt aika ja hetki oli sopiva, joten jutut upposivat mieleen kuin kuuma veitsi siihen voihin. Yhdestä asiasta ollaan samaa mieltä. Luku kolme on vähän huono luku.

Mielihaluistani juuri nyt haluaisin ehdottamasti toteuttaa erään. Haluan munkkia. Siis tieni käy nyt kauppaan.

Päivä 29: Uusin kuva minusta

Tämä on se paha puoli, kun on itse aina kameran takan. Koskaan ei ole omia kuvia, no tämän 22.4.2011 otettu kuva ja tämä uudempaa ei varastosta löydy. Tylsää. Tiedän.

Kiitos, mutta ei kiitos

Tänään moinen ääneen sanomaton lausahdus herätti hämmentäviä ajatuksia. Onhan näitä pakkeja ja torjuntoja tullut sieltä sun täältä liittyen töihin, ihastuksiiin, seksiin, arkisiin tylytyksiin, joten sitä kokemusta pitäisi olla jos rutkasti. Jostain syystä sietokynnys oli kuitenkin kovin alhainen juuri tämän asian suhteen, mutta hetken pyörittelyiden jälkeen kohautuin olkapäitäni. Eipä voi mitään, sattuuhan tätä ja muita kliseitä. Voisin vielä koettaa pönkittää itsetuntoani uskottelemalla, että muiden häviöhän tuo oli. Ei minun. En vaan ihan vielä jaksa vakuutella itselleni asiaa riittävästi, mutta ehkä vähän myöhemmin.

Muutenkin sain tyhjennettyä sanaista arkkuani hyvässä hengessä erinäisiäkin totuuksia sanoen. Kai se on hyvä edes joskus kertoa mitä mielessä liikkuu ja liikkui. Mitään syytä ei ole sanomisiani ottaa takaisin, jos toinen ei sanomisistani tykkää sen olkoot hänen oikeutensa.

Kuvahaasteeseen kuvia valitessani tulin äärimmäisen surulliseksi, Surulliseksi ajatuksesta, että huonolla tuurilla vuoden lopussa en pääse enää säännöllisesti kuvamaan merta ja vierailemaan rannikkoseudulla.Toki autolla pääsee ja hotellissa voi majoittua, mutta ei se ole sama asia. Jostain syystä kaltaiselleni järven ympäristössä kasvaneelle merestä, kallioista, majakoista ja maisemista on tullut kovin rakkaita. En halua luopua niistä maisemista, haluan nähdä niitä jatkossakin. Onhan Saimaa kiva, mutta se on "vaan" Saimaa. Turhahan tästä on etukäteen surra, mutta ehkä pitäisi koettaa keksiä se suunnitelma B, tai jotain. Kaiken varalta.

Kaikenlaisiin asioihin sitä tykästyykin.

Päivä 28: Sää

Pori 22.4.2011

Turku 23.4.2011

Päivä 27: Teema "Kaksi"

Pälpätystä

Takana on ihana pääsiäinen. Pelkästään kesäiset upeat kelit pistivät suurpielet hymyyn, mutta oli Pori-Turku vierailussa muutakin mukavaa. Kulttuuria, kätköilyä, kuvaamista, laiskottelua ihan muutama aktiviteetti mainitakseni. Mieleen jäi Nousiaisissa bongattu tiellä vastaan tullut suomenhevosvaljakko työhommissaan. Nainen oli ajamassa puurankoja kärripelissä,  kärrin eteen oli valjastettu vaalea liinakkoharjainen suomenhevonen, ohjastajan istuessa takana heinäpaalin päällä. Voiko paljon tuon enempää olla klassista maaseutuidylliä ja näkymää, harmi kun en älynnyt ottaa hommasta kuvaa muistoksi. Tästä kohtaamisesta jäi todella hyvä mieli.

Vapaapäivien teemaksi muodostui pienimuotoinen aivopesu siitä, että heittäisin aivot narikkaan ja antaisin asioiden vaan mennä omalla painollaan eteenpäin. Lakkaisin vaan pohtimasta, murehtimasta, tekisin asioita ja pistäisin sen kontrollifriikin jonnekkin kaapin perukoille piiloon. Eipä moinen onnistunut ei, ainakaan vielä.Viimeksi kun jotain edes kaukaisesti samankaltaista touhusin, lopputulos ei ollut mitenkään ketään osapuolia mairittetteleva. Kasaankursittavaa on vieläkin moisesta tempauksesta, auts.

Eräs tapaaminen aiheutti myös hieman pohdintaa pienessä päässäni, mutta kaikki silläkin saralla on ennakkopeloistani huolimatta ihan kunnossa. Mörköjä tuli siis kohdattua ja välimerkkejä siirreltyä paikoilleen, sekä pois paikoiltaan. Lupasin itselleni myös kerrankin pitää suuni kiinni. Ei kaikkea kannata lärpättää ulos, ei todellakaan.

Eipä tässä kai muuta kuin kohti sitä kesää sitten. Enemmän tai vähemmän aivottomana. ;)

Kaikenlaista taasen.

Päivä 26. Tämä naurattaa aina

Muumibokserit. Tarvitseeko sanoa enempää...

Päivä 25: Kaikessa kiireessä

On myös aikaa harrastaa rengaskelluntaa.

Päivä 24: Tämä tekee minut iloiseksi

Kuvassa on minulle tärkeä paikka, höystettynä jollain muullakin tärkeällä asialla.

Päivä 23: Kesäkuva

Viimeisiä jääkimpaleita viedään, meri alkaa jo vapautua jäistään. Kesä tulee. :)

Päivä 22: Tästä olen riippuvainen

Kahvilla ja Pepsi Maxilla pärjään riippuvuuksieni suhteen. Onneksi. Kuvat on napsittu hylätyn kaupan seiniltä Satakunnassa pääsiäisturneella.  

Päivä 21: Kun olin pieni

Oli vielä T-ryhmän kauppoja.

Päivä 20: Teema Erilaiset

Jep, ei mennyt ihan putkeen meikäläisellä tämä pääsiäisruohon kasvattaminen. Tipu joutuu nyt odottelemaan ruohon kasvamista pääsiäisen yli, joten ei ihmekkään jos ilme on vähän kurja. Ei se ole pienen tipun paikka mullikkolla vartoa, tunnen kyllä piston sydämessäni.

Hyvää Pääsiäistä :)

Yöks

tein eilen elämästäni ihanaa, höttöistä, kevyttä, makeaa  ja ennenkaikkea ihkun vaaleanpunaista.

Siis, ihan vaan syömällä vaahtokarkkeja... Niin paljon, että vieläkin on kuvottavan paha olo. Niitä vaahtonameja jäi vielä pussin pohjalle ja luulen että hävitän pussin ihan vaivihkaa ja pikkuhiljaa roskiin. Yököttää jo pelkkä ajatuskin. Toivottavasti muistan tämän opetuksen... ahneista sun muista. Tätäkin ällöä olotilaa uhmaten haaveilen kuitenkin leipovani jo tänään rahkapiirakoita. :)

Huominen Imatran koulutuskeikkakin peruuntui, mikä on tämäkin vaan hyvä asia. Olisi tullut kohtalaisen raskas päivä kiirastorstaista. Aamuvarhaisen reissaaminen Etelä-Savosta Etelä-Karjalaan ja sitten sieltä koulutuksellisesti rankan päivän jälkeen ajelemaan läpi suomen Satakunnan suuntaan kuulostaa kohtuu rankalta.

On myös nyt todistettu, ettei harjaton pesu ole se paras mahdollinen vaihtoehto todellllaaaaa likaisella autolle. Yltiöoptimistina käytin auton eilen moisessa "teho"pesussa, harmi vaan että pesuhallista tuli sievä, likaraidallinen auto takaisin. Ei suinkaan puhdas ja kiiltävä, joten olin pakoitettu tekemään harjallisen uusintapesun. Tämäkin siis piti kokeilla omakohtaisesti, ei täälläkään kertaa riittänyt muitten kommentit asiasta. Jästipää, mi jästipää. Harmi, etten älynnyt ottaa niistä sievistä seepraraidoista auton kyljistä kuvallista materiaalia.

Tämä Silvia Modigista kertova uutinen sai minut hymyilemään kaikkien polittisten jytky-kauhukuvien jälkeen. Ainoa yllätys asiassa oli hänen kumppaninsa henkilöllisyys, mutta uutinen on pelkästään hieno. Tietysti tästäkin piti vetää raflaavat otsikot ex-pornotähdestä sun muusta, mutta hemmetti vieköön. Entäs sitten. Rakastakoot rauhassa ja tykkäilen muutenkin molemmista persoonista kovasti. Raakelin  kuvallista materiaalia pornouralta en tosin ole tainnut koskaan nähdä. Hmm. Pitääköhän nyt korjata tämäkin sivistymättömyys aiheesta. ;) Jotenkin vaan uskon ja toisaalta pelkään, että joku vetää tästäkin herneet nenenäänsä. Kansanedustaja, joka on lesbo ja joka on naimisissa entisen pornotähden kanssa... jään odottelemaan kuka repii ne pelihousunsa tästä oikein kunnolla ja kenen kukkahattu on vinossa ensimmäisenä. Päivi Räsänen ja Silvia Modigin keskustelut voivat olla jossain tilanteessa varsin mielenkiintoista.. ;)

Alakerran naiseläjä näkyy olevan raskaana. Taas. Tuleva muksu on sitten numero viisi, nuorin katraasta ei vielä kävele ja vanhin on eskarissa. Voi ei. Toivottavasti se niiden talo valmistuu ennenkuin tuo viimeisin masuasukki tulee maailmaan.

(Pääsinpäs käyttämään tuota yökkis sanaa. Inhokkisanojen top 5 listalta tuo masuasukki. Mikä hemmetin masuasukki? Samaan kastiin menee sana avokki ja uutena sama ykköspaikalla jytky. ÄRRR.Meillä oli joskus shettisponi, jonka nimi oli Jytky... hän oli kovin ärsyttävä suuriegoinen, pieni, äkäinen, pureva ja potkiva musta poni. Raivostuttava persoona, kuten on raivostuttava sanakin tuo jytky.)

Tänään on muutenkin ollut hyvä päivä, otsan rypyt ovat olleet oikenemaan päin. Illalla teen viimehetken rahkapiirakat ennen reissun lähtöä ja otan loppuillan vaan lunkisti. Kyllä tämä tästä. :)

Aijaa

Ei tarvitse miettiä miksi otsaani on ilmaantunut ällöttävä pystyryppy. Se on se kaikki tämä kulmien kutristelu ja naaman alaspäin vääntely jättänyt jo jälkensä, tummista silmien alusista puhumattakaan. Onneksi viikonloppu oli ihan leppoisa ja tasainen, tietyt prosessit etenivät pikkuhiljaa mutta vakaasti. Oli kaikenlaista asioiden "henkistä rakentamista ja purkamista", mutta hyvä tästä vielä tulee.

Lauantai meni seikkaillessa Kuopiossa ja sunnuntaina "edustehtävissä" eräillä jossain määrin töihin liittyvillä messuilla. Tulisukarapujen populaatio on nyt harvennettu mukavasti ja uudet laumat asuvat tällä hetkellä Juvalla ja Kaavilla. Moisille vipottelijoille tuntuisi olevan kysyntää enemmänkin, siinä sitä taas on kilohinta kohdillaan niillä öttiäisillä.

Ja kyllä. Odotan pääsiäistä, odotan kauniita keväisiä kelejä, rahkapiirakka, hyvää ruokaa, reissuja vapaata aikaa ja kaikenlaista tohuamista. Kenties mukaan mahtuu jokunen uuden ihmisen tapaaminenkin. Eikä haittaa, vaikkei keli nyt niin keväinen olisi kunhan on vapaata ja rauhaa. Olen sen kyllä ansainnut, viime aikojen tunnekuohut ovat taas verottaneet kohtalaisen paljon energioita ja jaksamista. Nyt on sen lataamisen aika. Ehdottomasti.  :)

Päivä 19: Täällä minä asun

Päivä 18: Tunteet

On valitettavasti välillä tätäkin

Lesbohuora

Onko sellaisia.? Antaako moisen ammatin harjoittaja pillua rahasta pelkästään naisille, vai olenko taas ymmärtänyt jotain väärin.? Ainakin jonkun herran mielestä lesbohuoria on olemassa ja ei, nämä sanat eivät olleet lausuttu minun kohteliaisuudekseni. Sen miehen onneksi varmaankin.
Jäin vaan jälleen kerran  miettimään, että onko se oikeasti niin järkyttävää miehille oivaltaa naisen voivan oikeasti rakastua naiseen. Tai että se kaikki ei oikeasti pyöri sen seisovan kyrvän ympärillä ja seksi on muutakin kuin jalkojen levittämistä naiselta. Kovasti taas hämmästelen. Limelonkeron voimin vieläpä. Pöh ja höh.

Päivä 17: Hetki

Päivä 16: Mustavalkoinen omakuva

Juuri äsken omin käsin napattu otos juuri suihkusta tulleesta Neidistä keittiön pöydän äärellä aamukahvilla. Se varmaan selittää niin asusteen kun tukan takkuisuudenkin, kuin kuvan laadunkin. Mallin ulkonäölle ei nyt muutenkaan mitään voi, mutta kukkiihan se on perunakin. ;)

Päivä 15: Rakkautta

 Jos tätä pussaisi niin löytyisikö se prinssi tai prinsessa, onnellinen loppu ja puolivaltakuntaa. Niin ja se rakkaus myös. Jäi  kokeilematta tällä kertaa...

Happamia ovat...

Onhan ne, just nyt on kohtalaisen hankala keksiä sitä mikä tämän happamuuden veisi pois. Voi kuinka toivoisinkaan olevani hieman enemmän iloluontoinen ihminen, outoa miten joka asiasta onnistun kääntämään sen negatiivisen puolen esiin. MUR. Minkähän kiven alta sitä iloa pitäisi nyt lähteä etsimään tai miten kauas pitäisi "jotain määrittelemätöntä" paeta, että se olisi hyvä. Ärsyttää itseäänkin olla tällainen hiton hapannaama ja katkera ämmä. Ei kiva ei... ympäristöstä on varmasti vielä vähemmän kivaa.

Maksoin eilen elämäni ensimmäisen rikesakkonikin pois. Vain päivän myöhässä, olkoot se pienen ihmisen protesti hemmetin peltipoliiseja kohtaan. ;) Tuskin ne ehti minusta etsintäkuulutusta pistää moisesta rikkeestä ja olo oli  kyllä kovin rikollinen ja syntinen.

Kaivan nyt sen ilon vaikka kaverin ilosta. Hänen pitkä odotus taitaa loppu näihin päiviin ja tähän viikonloppuun. Hengitysharjoitukset tuottivat polttojen jälkeen ihan mukavaa tulosta. Hienoa. Sanotaanko vaikka jee tähän. :)).

Ja kun kaivaamaan näitä ilon aiheita lähdin, niin ulkona on upea ilma, kohta pääsen kahville. Iloitsen myös siitä, että toinen kaveri sai rohkeutta irtisanoa itsensä paskasta duunista. Kolmas henkilö, minulle kovin tärkeä ihminen on muuten vaan iloinen löydettyään tärkeän ihmisen ja ystävyyden vierelleen yllättävältä taholta, yllättävän tyylisestä ihmisestä. Näin se elämä yllättää ja maailmankatsomus avartuu. Sunnuntai meneekin työhommissa, joten pitänee koettaa ladata akku täyteen jonkun kivan tekemisen parissa huomenna. Kävisköhän vaikka Kuopiossa? Matkaan voisi lähteä vaikka lasti tulisukarapulapsosia, ostajia moisille öttiäisille onkin yllättävän paljon. Ehkä otan kameran ja kaverin mukaan ja lähden kuvaamaan savolaista elämää ja luontoa?

Pääsiäisenä olisi  tiedossa alustavasti reissua rannikolle ja toivottavasti pääsen myös käymään Turussa. Katsotaan nyt. Kyl tämä tästä, kyl tämä tästä. Ehkä tuon mantran hokeminen auttaa...

Päivä 14: Talvikuva

Tätä se talvi oli, ei suinkaan ainaista ihanuutta, loistavia hankia ja kirkkaita kelejä. Taivas oli valmis satamaan taas uutta lunta ja sitkeä avantouimari meni pakkasta pelkäämättä rohkeasti veteen. Vain lumiukko ja minä kyttäsimme nouseeko se nainen enää merestä.
Muistan tätä kuvaa ottasessani sen älyttömän vitutuksen ja pakonomaisen tunteen. Kun on pakko ottaa muutama kuva vaikkei huvita kun nyt täällä kerta olen ja vaikka kylmää ja tuulee ja pimeänkin tulee... MURRR.Minä en ollut tuolloin parhaimillani, eikä talvikaan sen puoleen. Hah, mutta nyt talvi on takana.

Lälläälää...

Mietintöjä

Hiljattain eräs henkilö kysyi minulta, mikä minä kuvittelen oikein olevani. Vakiovastauksena sanoin, etten kuvittele olevani yhtään sen enempää. Ikävä huomata, että olin tässäkin asiassa väärässä. Voi hitto. Kolinalla tultiin taas alas. Hittojen hitto. Tippuminen sattuu. Auts. Toinen auts on lupaamani asia, mitä nyt omalla laillani kadun. Auts, auts sekin. Kaikenlaista sitä tulee luvattua, nyt vaan pitäisi löytää se positiivinen asia mitä se lupaus toi kuulema tullessaan. Oma moka siis tämäkin.

Pähkäilin myös muuttoa. Työmatka moninkertaistuisi, mutta kun se olisi rivarin päätyasuntoa järven rannalla, vuokra kallistuisi piirun verran ja asunnossa olisi sauna. Ainoa seinänaapuri on kuulema talvet muualla, eli ainakin sitä rauhaa siellä olisi. Eikä siellä ole kiljuvia ja tömiseviä kakaroita. Ehkä siellä on sitten kyttääviä mummonaapureita. Hmm... Pitäisikö käydä katsomassa moista kämppää?

Päivä 13: Teema "valoa"

Naps poikki meni se työkalu. Jokainen löytäkööt sen valon nyt mistä haluaa. ;)

Feikkitunnistimet osa 2

Tänään oli auton määräaikaishuolto ja samalla reissulla oli tarkoitus tutkia vähän muutakin. Ja kyllä, oli siinä sadetunnistin siinä tuulilasissa, vaikka huoltohemmo tietämystäni julkesi taannoin puhelimessa kyseenalaistaa. Joo-o ja ei se automaaginen sadetunnistin siis toiminut huoltoäijän näpeissäkään. Vikaa oli (kuulema) etsitty pitkään ja hartaasti, soiteltu x-määrää korjaamoja läpi neuvoa-antavia kysellen. Vika oli hyvin looginen, eli joku jossain, joskus oli unohtanut sähkön johtavuuteen vaikuttavan geelimömmön sadetunnistimen anturin ja lasin välistä. Ilmankos ei pelittänyt minulla ja oletettavaa on, ettei se härpäke ole koskaan edes toiminutkaan. Ehdin jo kerätä hillittömät raivot päivän aikana varastoon valmistautuessani riitelemään kuka sen korjauksen loppupeleissä maksaa, myyjäliike vai maahantuoja. Pääsin kuitenkin helpolla. Laskun maksaja en ollut minä. Liekkö joku meksikolainen herra kokoonpanolinjalla tuon mokan tehnyt, vai missähän ne nämä ylimääräiset hilavitkuttimet sitten näihin autoihin asentelevatkaan. 

Ehkä jossain vaiheessa voisi sataa vettä ihan pikkaisen, sillä haluaisin testata tuota korjattua sadetunnistinta. Toimiiko tihku ja mihin tahtiin. ;) Oikesti se sade saa olla jossain kaukana ja poissa. Keskityn täällä nauttimaan lämmöstä ja keväästä ja auringosta ja hyvästä mielestä ja ja ja... ;) niistä endorfiineista kanssa. Oih ja voih.

(Tunnustan nolona. Piti käydä illemmalla pihalla ruiskimassa suihkepullolla vettä tuulilasille. Ja kyllä, se toimii sittenkin. Eikä hävettänyt kuin vain vähän)

Aah

sekä muita nautinnollisia äännähdyksiä. Neiti kaivoi polkupyörän talvivarastosta ja sukkuloi sillä pitkän tauon jälkeen töihin. Tekipäs se hyvää, eli voi näitä ihania endorfiineja taasen. Tästä tuli todella hyvä fiilis, enemmän tätä jostain mulle, jookosta? Tästä työpäivästä taitaakin tulla tehokkain pitkään aikaan. Ilahduin muutenkin eilen illalla hyvin pienestä asiasta, eli eiköhän se taas ole todistettu. Siihen tyytyväisyyteen ei loppupeleissä niin paljoa tarvitse. :)

Päivä 12: Arkeni

Ilman näitä tavaroita arkisesta aamusta tai ainakin tulevasta työpäivästä tulisi aika surkeaa. Tapanani on kasata tavarat illalla eteisen lipaston päälle odottamaan aamun lähtöä, joten siinä ne nyt odottavan huomisen lähtöä. Olo olisi kovin orpo jos näistä jotain jäisi pois. Tuntisin oloni alastomaksi, jos vakiosormukset, kello tai riipus puuttuu. Ilman autoa elämä olisi hieman hankalempaa,  toki työmatka taittuisi muutenkin tarpeen vaatiessa. Puhelimista työkännykkän unohtaminen kotiin olisi erittäin paha juttu. Omaa kännykkää ilman voisin toki olla, mutta kellon kuuluu olla vasemmassa ranteessa ja sormusten vasemmassa peukalossa ja oikeassa nimettömässä. Kodin avainten unohtaminen tietäisi myös kulunvalvonnan/työaikaleimausten katkeamista töissä, joten sitäkään avainnippua ei ole syytä unohtaa. Kalenteri löytyy onneksi molemmista kännyistä, joten sen unohtaminen olisi varmaan kaikkein vähinten arkea haittaava tekijän. Uskomaton rojumäärä. Tarvitaanko tätä kaikkea todella? :(


(Kuvaa on hieman lavatettu. Siirsin yhden tuikkukynttiläkipon  10 senttiä vasemmalle ja usein oma kännykkä on yön latauksessa joko tuossa, tai yöpöydälläni. Muuten kuva on kovin oikeaa arkea vastaava.)

Päivä 11: Hullua

Säästäväinen Neiti menee kauppaan ja bongaa moisen ihmeellisyyden halavalla. Reilun euron hintaan lähtee ainekset maustekakkuun tyyliin "lisää vain vesi". Tätähän täytyi siis kokeilla edes kerran elämässä. Ja kun se oli halpa, siis Sulo Vilen-oireyhtymä jylläsi pahimman kerran.

Noin 50 minuutin jälkeen leipomus oli valmis ja Kakku oli hyvää ja maukasta. LIsäsin ohjeen mukaan vain vettä ja pienen lirauksen öljyä "täyteläisen maun" aikaansaamiseksi.

Ja sotku leipomisen jälkeen oli valtaisa. Miten kukaan voi sotkea siistin keittiön näin täydellisesti yhden pahvipurnukkakakun takia. ( No paiston kyllä myös samaan sotkuun lounaaksi kalaruokaa).  Tämä jos mikä on hullua. Ei mikään ihme, että yksin asuva Neiti ei kovinkaan usein jaksa leipoa kun jäljet ns. feikkileipomisestakin on jo tällaista.

Tohinoita

Viikonlopun suunnitelmien muututtua yllättäen ihan viimetipassa, oli perjantaina keksittävä varasunnitelma B. Lauantaina käänsin auton nokan kohti Jyväskylää ja suurin motiivi reissulle oli vierailla paikallisessa Biltemassa hakemassa hiekkaa akvaarioon. Oheishyötynä tuli myös tutustuttua sikäläisiin akvaarioliikkeiden tarjontaan ja seikkailtua muutamassakin kukkakaupassa. ;)

Suunnitelmissani oli ollut jo pitemmän aikaa karkean pohjamateriaalin vaihtaminen akvaariossa hienojakoisempaan ja monnivatsanahka-ystävällisempään materiaaliin. Olin jo jonkin aikaa kuunnellut ihmisten kehuja Bilteman hiekan puhtaudesta ja koska laiskuus iski päätin itsekkin kokeilla karkeajakoisen soran/hiekan vaihtamista hienompaan ja vaalempaan. Lopputuloksena voin vaan liittyä kehujien joukkoon. Hujautin hiekan altaaseen ja lopputulos oli vuorokauden kuluessa kuvan kaltainen. Yhtään ylimääräistä vedenvaihtoa ei tarvittua vaan suodattimet puhdistivat veden nopeasti lievästä sameudesta kirkkaaksi alle vuorokaudessa.

Ei enää kipeätä selkää inhottavan pesurumban jälkeen, ei enää hiertyneitä käsiä ja liuskottuneita kynsiä. Toki tämä hiekka maksaakin enemmän, verrattuna lähirautakaupan hiekkasäkkiin, mutta tästä helppoudesta maksoin ihan ilomielin. Ja rehellisyyden nimissä Bilteman säkkien liikuttelu oli myös huomattavasti käyttäjäystävällisempää. On hieman eri asia liikutella 17 kilon vahvaa muovisäkkiä, kuin 40 kilon paperisäkkiä. Tästäkin siis plussat menee Bilteman hiekalle. Olen tyytyväinen. :)

Muita havaintoja viikonlopusta on runsas nukkuminen ja univelkojen kuittaaminen sekä huolestunut havainto tekniikan mahdolliseta riikkoontumiseta. Kuvaputkitelevisioni hävittää nykyisin äänensä säännöllisen epäsäännöllisesti. Äänet palautuvat takaisin uudelleen käynnistämisen jälkeen, mutta hieman alkaa mietityttää joko uskollinen palvelija on tullut tiensä päähän. Ajatus uuden telkkarin ostamisesta hirvittää ihan vaan runsaan valikoiman ja erilaisten tekniikkojan takia. Katsotaan nyt mitä tuleman pitää.

Päivä 10: Tämä tekee minut onnelliseksi

Muutama päivä sitten otettu kuva pihamaalta. Siellä on kuraa, eli lumet sulaa, eli tulee kevät ja EI ENÄÄ LUMIEN KOLAAMISTA!!! JEEEEEEE !!!!  :)) Tästä jos mistä olen onnellinen.

Toki on niin ihanaa sekin, että lapset menevät aina sinne kuralätäkköön leikkimään. Tämäkin kuvan sen todistaa, tosin ilman niitä muksuja. Alakerran Äiti ei vaan ollut huudosta päätellen yhtään niin iloinen luovasta, leikkivästä lapsestaan joka istui lätäkössä ja uitti kintaitaan siellä suurella antaumuksella. Huuto oli kova, ensin äidillä ja sitten Antti-muksulla. Kaikenlaista se tuo lapsiperheiden elämä pitääkin sisällään.

Nyt sitten sain kirittyä kuvahaasteen ajantasalle, kun tämän nyt myöhässä aloitin. Jatkossa tulee se yksi kuva/per päivä tahtia. Toivottavasti.

Päivä 9: Päivän asu

Muutama minuutti sitten napsittu kuva koivistani jalkarahilla. Istun Sohvatuolissa, läppäri sylissä ja kamera viereisellä tuolilla. Yläosasto ei ollutkaan enää julkaisemiskelpoinen, virttynyt t-paita ja pikkarit. Mutta sukat lämmittävät. ;)

Päivä 7: Kuva jota en ole koskaan julkaissut

Tämä on varmasti ensimmäinen ja viimeinen nakukuva julkisesti minusta. Uintipaikkana todella kirkavetinen, hyytävän kylmä Koloveden kansallispuiston "joku vesistö". 21.6.2008

Päivä 8: Suosikkikuva

Pohjois-Savolainen järvimaisema. Pikainen otos matkalla jostain jonnekkin. Heti ja tunnelma on jäänyt mieleen. Toki kuvia on miljoona muutakin, mutta olkoot tämä riittävän neutraali.

Kuva 6: Teema "vihreä"

Kuva 5: Vanha kuva

Vuonna 1981 pakollinen pönötyskuva, pakollisista juhlista. Voih ja oih. ;)

Kuva 4: Harrastus

Päivä 3: Perheenjäsen



Perheenjäsen on ehdottomasti hän. Pystykorvajohdannainen, seropi-neiti ja ehdoton perheenjäsen. Tuittupää mököttäjä, arkajalka säikkyjä, rapsutusten kerjääjä ja mummojen mielistelijä. Rakas yhtäkaikki. Asustaa maalla kotikotona isän ja äidin ilona.

Päivä 2: Suosikkitavara

Tämä on parasta mitä olen ikinä Lidlistä ostanut, akvaarion kasvipihdit. Korvaamaton apu päivittäisessä puuhastelussa, eli ei enää kastuneita paidanhihoja, ei vesitippoja lattialla. Kilpailevia esineitä olivat oletetusti ja tylsästi auto ja kamera, mutta tämä tavara veti hinta-laatusuhteeltaan pisimmän korren. Arkista tärkeyttä ja parhautta.

Päivä 1, omakuva

3.5.2009 Harjurannan luontokirkko. Ja minä.

Feikkitunnistimet

Nainen: Kun tämä tuulilasinpyykijöiden automaattinen sadetunnistin ei toimi. Katsokaa sitä samalla kun teette sen vuosihuollon autolle.

Huoltomies: Oletko varma, että siinä on ylipäätään tunnistin?

Nainen: Olen, ainakin siinä on tunnistimet asennettu.

Huoltomies: Missä kohdin ne on?

Nainen (erittäin hämmästyneenä) No eikös se teidän pitäisi tietää, ei minun.

Huoltomies: Eikun hän sillä kysyy, kun moni mieskään ei tiedä missä ne ovat, että hän nyt vaan tarkisti että puhutaan samasta asiasta... ettei nyt lähdetä korjaamaan asiaa mitä ei ole koko autossa.

Nainen (närkästyneenä ja jäätävästi): Taustapeilin takana nuo näyttää olevan, eli puhutaanko me nyt samoista tunnistimista ja samasta asiasta.

Huoltomies (nolona): Kyllä. Tarkistetaan se sitten...

Jep. Tuli vähän typerä olotila tämän keskustelun jälkeen. Taas kerran.. Loistava kommentti huoltosälliltä, kun moni mieskään ei tiedä missä ne ovat. Munistako se taas kaikki on kiinni.No auto menee tulevalla viikolla huoltoon, katsotaan nyt  missä se vika mahtaa olla. Tai sitten siinä on feikkianturit, ei voi vaan tietää. Juu-u, ja myönnän. Olen edelleenkin aivan liian yliherkkä näissä kohtaamisissa.

Erin - Vanha nainen hunningolla

Herään vieraassa talossa, mietin miten vaikeaa ois kertoa tuolle nukkuvalle miehelle että olen naimisissa.
Ja miten vaikee ois selittää, kuinka liitto laimenee. Nelkytvuotta saman
miehen lakanoissa, naiseuteni niihin pudotin. Sen löytämän sun halusin.

Ja mä mietin kuinka mä ratsastin, kuinka autossa jo liikkuvassa sua
halusin, otin tietoisen riskin kun hairahdin. Olin vanha nainen
hunningolla. Olin vanha nainen hunningolla.

Seison portilla kauan ja kuulen kuinka koira räksyttää. Ei naapuri
tehnyt lumitöitä eilenkään vaikka juuri niin sovittiin.

Sut jätin nukkumaan nätisti, enkä tahdo enää tavata.
Puutarhatuoli lumen alta pilkottaa, en usko ett on kesä kaukana,
vaikk on vielä pakkasta.

Ja mä mietin kuinka mä ratsastin, kuinka autossa jo liikkuvassa sua
halusin, otin tietoisen riskin kun hairahdin. Olin vanha nainen
hunningolla. Olin vanha nainen hunningolla.

Haloo Helsinki! - Maailman toisella puolella

30 päivää 30 kuvaa

Bongasin todella  mukavan haasteen netin syövereistä, joten tarttuin syöttiin ja palailin tänne bloggailun pariin takaisin. Haasteessa 30 kuvaa ja 30 päivää, eli meininki olisi lisäillä kuvia peräkkäisinä päivinä moisista aiheista. Mielekkäin homma pitkästä pitkästä aikaa :))

Päivä 1: Omakuva
Päivä 2: Suosikkitavara
Päivä 3: Perheenjäsen
Päivä 4: Harrastus
Päivä 5: Vanha kuva
Päivä 6: Teema “vihreä”
Päivä 7: Kuva jota en koskaan julkaissut
Päivä 8: Suosikkikuva
Päivä 9: Päivän asu
Päivä 10: Tämä tekee minut iloiseksi
Päivä 11: Hullua
Päivä 12: Arkeni
Päivä 13: Teema “valo”
Päivä 14: Talvikuva
Päivä 15: Rakkaus
Päivä 16: Mustavalkoinen omakuva
Päivä 17: Hetki
Päivä 18: Tunteet
Päivä 19: Täällä minä asun
Päivä 20: Teema “erilaiset”
Päivä 21: Kun olin pieni
Päivä 22: Tästä olen riippuvainen
Päivä 23: Kesäkuva
Päivä 24: Tämä tekee minut iloiseksi
Päivä 25: Kaikessa kiireessä
Päivä 26: Tämä naurattaa aina
Päivä 27: Teema ”kaksi”
Päivä 28: Sää
Päivä 29: Uusin kuva minusta
Päivä 30: Valinnainen kuva

Koskella

Elämä jatkuu osa 2

Joo. Jatkuu se. Hetken seikkailtuani muualla ja draamailtuani riittävästi vinkuvonku ja märimäri-postauksia palaan tänne "kotiin" takaisin. Suurin motiivi palaamiselle on taas tuo keväinen keli ja valokuvausharrastuksen herääminen talviuniltaan. Tykkään merkkailla historiaa muistiin kuvallisessa muodossa. Käytännössä helpoimmaksi olen havainnut tuon kuvallisen historian säilyttämisen yhteen blogiin, joten tällä siis taas. Jatkan tätä virtuaalista elämääni täällä. Helpotuksekseni myös tuo oma IRL-elämä on rauhoittunut muutenkin joten se bloggausten taso tulee olemaan huomattavasti kevyempää :)

Kahteen viimeiseen päivään on säätilan puolesta mahtunut paljon vesisadetta ja aurinkoa. Tämä tietää hyvää lumien sulamiselle ja kaksi päivää evakossa (lähiparkkiksella) säilyttämäni autokin on taas kotipihassa. Se huonosti kolailtu pihamaan lumi muuttui niin pahaksi sohjomössöksi, että kiinnihän siinä autolla jäi. Oli turvallisempaa säilyttää autoa lähiparkkiksella, sillä sohjo meinasi tempaista auton kerran jos toisenkin ahtaan pihan koivurivistöön. Terminen kevä on oikeasti alkanut, johan tuota ollaan odoteltukin se viisi kuukautta, joten tervetuloa kevät ja kesä. :) Tuntuu jotenkin, että kulunut talvi oli kovin rankkaa niin lumen määrän kuin pakkasen suhteenkin. Luojalle, tai jollekin kiitos siitä, että se on nyt OHI. Onhan?