Happamia ovat...

Onhan ne, just nyt on kohtalaisen hankala keksiä sitä mikä tämän happamuuden veisi pois. Voi kuinka toivoisinkaan olevani hieman enemmän iloluontoinen ihminen, outoa miten joka asiasta onnistun kääntämään sen negatiivisen puolen esiin. MUR. Minkähän kiven alta sitä iloa pitäisi nyt lähteä etsimään tai miten kauas pitäisi "jotain määrittelemätöntä" paeta, että se olisi hyvä. Ärsyttää itseäänkin olla tällainen hiton hapannaama ja katkera ämmä. Ei kiva ei... ympäristöstä on varmasti vielä vähemmän kivaa.

Maksoin eilen elämäni ensimmäisen rikesakkonikin pois. Vain päivän myöhässä, olkoot se pienen ihmisen protesti hemmetin peltipoliiseja kohtaan. ;) Tuskin ne ehti minusta etsintäkuulutusta pistää moisesta rikkeestä ja olo oli  kyllä kovin rikollinen ja syntinen.

Kaivan nyt sen ilon vaikka kaverin ilosta. Hänen pitkä odotus taitaa loppu näihin päiviin ja tähän viikonloppuun. Hengitysharjoitukset tuottivat polttojen jälkeen ihan mukavaa tulosta. Hienoa. Sanotaanko vaikka jee tähän. :)).

Ja kun kaivaamaan näitä ilon aiheita lähdin, niin ulkona on upea ilma, kohta pääsen kahville. Iloitsen myös siitä, että toinen kaveri sai rohkeutta irtisanoa itsensä paskasta duunista. Kolmas henkilö, minulle kovin tärkeä ihminen on muuten vaan iloinen löydettyään tärkeän ihmisen ja ystävyyden vierelleen yllättävältä taholta, yllättävän tyylisestä ihmisestä. Näin se elämä yllättää ja maailmankatsomus avartuu. Sunnuntai meneekin työhommissa, joten pitänee koettaa ladata akku täyteen jonkun kivan tekemisen parissa huomenna. Kävisköhän vaikka Kuopiossa? Matkaan voisi lähteä vaikka lasti tulisukarapulapsosia, ostajia moisille öttiäisille onkin yllättävän paljon. Ehkä otan kameran ja kaverin mukaan ja lähden kuvaamaan savolaista elämää ja luontoa?

Pääsiäisenä olisi  tiedossa alustavasti reissua rannikolle ja toivottavasti pääsen myös käymään Turussa. Katsotaan nyt. Kyl tämä tästä, kyl tämä tästä. Ehkä tuon mantran hokeminen auttaa...