Ehkä maailman turhin juhla mun mielestä. Valpuri. ÄH. Taidan olla aivan liian vanha. Täydellisen kalkkeutumisen ja umpeenkasvamisen estämiseksi tein melkein jotain ihan päätöntä. Tällä kertaa munasarjoissa vellova kivistävä kipu ja se pieni järjen hiven takaraivossa estivät sen ihmeemmät käytännön toteutukset. Positiivista oli kuitenkin havaita, etten ihan kiveä ole ja että jotain elämää löytyy hetkittäin edes jostain päästä. Jep, jep. Osittain tämä varmaan menee siihen naps, naps-osioon. Siteiden katkomista, irottautumista, uuden oppimista ja elämää yleensä. Eiköhän se vuosi ole ihan riittävä aika.
Eräänä aamusta tuli puhuttua tärkeän ihmisnen kanssa henkeviä puhelimessa. Arvostin suoraa puhetta paljon ja varmasti tästä aiheesta on ollut puhetta ennenkin. En vaan ehkä ole ollut se maailman vastaanottavaisin kuulemaan totuuksia. Nyt aika ja hetki oli sopiva, joten jutut upposivat mieleen kuin kuuma veitsi siihen voihin. Yhdestä asiasta ollaan samaa mieltä. Luku kolme on vähän huono luku.
Mielihaluistani juuri nyt haluaisin ehdottamasti toteuttaa erään. Haluan munkkia. Siis tieni käy nyt kauppaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti