Hiljattain eräs henkilö kysyi minulta, mikä minä kuvittelen oikein olevani. Vakiovastauksena sanoin, etten kuvittele olevani yhtään sen enempää. Ikävä huomata, että olin tässäkin asiassa väärässä. Voi hitto. Kolinalla tultiin taas alas. Hittojen hitto. Tippuminen sattuu. Auts. Toinen auts on lupaamani asia, mitä nyt omalla laillani kadun. Auts, auts sekin. Kaikenlaista sitä tulee luvattua, nyt vaan pitäisi löytää se positiivinen asia mitä se lupaus toi kuulema tullessaan. Oma moka siis tämäkin.
Pähkäilin myös muuttoa. Työmatka moninkertaistuisi, mutta kun se olisi rivarin päätyasuntoa järven rannalla, vuokra kallistuisi piirun verran ja asunnossa olisi sauna. Ainoa seinänaapuri on kuulema talvet muualla, eli ainakin sitä rauhaa siellä olisi. Eikä siellä ole kiljuvia ja tömiseviä kakaroita. Ehkä siellä on sitten kyttääviä mummonaapureita. Hmm... Pitäisikö käydä katsomassa moista kämppää?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti