Tätä se talvi oli, ei suinkaan ainaista ihanuutta, loistavia hankia ja kirkkaita kelejä. Taivas oli valmis satamaan taas uutta lunta ja sitkeä avantouimari meni pakkasta pelkäämättä rohkeasti veteen. Vain lumiukko ja minä kyttäsimme nouseeko se nainen enää merestä.
Muistan tätä kuvaa ottasessani sen älyttömän vitutuksen ja pakonomaisen tunteen. Kun on pakko ottaa muutama kuva vaikkei huvita kun nyt täällä kerta olen ja vaikka kylmää ja tuulee ja pimeänkin tulee... MURRR.Minä en ollut tuolloin parhaimillani, eikä talvikaan sen puoleen. Hah, mutta nyt talvi on takana.
Lälläälää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti